lauantai 27. heinäkuuta 2013

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

"Minä olen kranaatti. Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska minä en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana."

Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu soljuvan sormien lomitse, kunnes hän tapaa Augustuksen. Poika on päättänyt voittaa omakseen tytön, jonka sydämen on siihen saakka täyttänyt muuan arvoituksellisesti kesken jäänyt romaani.

Hazelin elämän käsikirjoitus menee uusiksi. Vaikka kirjallisia salaisuuksia ratkova matka Amsterdamiin osoittautuu pettymykseksi, Hazel ja Augustus löytävät toisistaan sen, mitä he eivät ole vielä ehtineet menettää.

Wsoy.fi

Hazel Lancaster sairastaa kilpirauhassyöpää. Hänen äitinsä toivoo, ettei Hazel vain istuisi neljän seinän sisällä odottamassa kuolemaa, vaan yrittäisi vielä nauttia elämästään. Niinpä hänet patistetaan syöpää sairastavien nuorten vertaistukiryhmään, jonne Hazel ei oikeastaan haluaisi mennä. Ryhmän kokoontumisessa hän kuitenkin tapaa Augustuksen, pojan, jolta syöpä on vienyt toisen jalan. Siitä alkaa Hazelin ja Augustuksen riipaiseva tarina, jossa kuolema on alituiseen läsnä.

Tähtiin kirjoitettua virhettä on ylistetty kuluneen kevään ja kesän mittaan niin runsaasti, että pakkohan siihen oli lopulta tarttua. Jännästi se käsitys muuttui, sillä pelkän aiheen perusteella en olisi Tähtiin kirjoitettua virhettä lukenut. Ehkä ennakko-odotukset olivat kuultujen kehujen perusteella jopa liiankin korkeat, sillä mielestäni kirja oli aikalailla keskitasoa.

Plussaa kirja saa  ehdottomasti siitä, ettei sen keskiössä ollut aiheesta huolimatta masentavuus tai synkkyys. Päähenkilöt osaavat puhua kevyesti, jopa mustalla huumorilla tilanteestaan, vaikka tietoisuus sairaudesta onkin jatkuvasti pinnan alla. Myös lukija tietää, ettei nuorten onni voi mitenkään jatkua ikuisesti, mutta voi silti iloita näiden puolesta hyvinä hetkinä.

Kaikessa hurmaavuudessaan ja syvällisyydessään Augustus vaikutti toisinaan jokseenkin epäuskottavalta hahmolta, ainakin paljon vanhemmalta kuin miksi hänet kirjassa esiteltiin. Dialogi oli kaunista, harkitsevaa ja koukeroista, mutta paikoitellen sekin jotenkin.. luonnotonta noin nuorten suuhun? Tiedä sitten oliko ongelma enemmän suomennoksessa vai jo alkuperäistekstissä.

Juonen kannalta tärkeään asemaan nousee fiktiivinen kirja Viistoa valoa, joka on Hazelin suosikki. Kirja päättyy ikään kuin kesken ja siksi Hazelille on tärkeää selvittää, mitä kirjan päähenkilölle ja tämän läheisille käy. Ongelma on kuitenkin siinä, että kirjan kirjoittaja on vetäytynyt omaan rauhaansa, eikä ole enää vuosikausiin julkaissut mitään uutta. Koska Viistoa valoa oli niin paljon esillä, odotin, että myös Tähtiin kirjoitettu virhe päättyisi samalla tavalla kesken. Ja no, päättyikö se sitten niin.. sitä en taida paljastaa. ;D


Arvosana: * * *

torstai 25. heinäkuuta 2013

Kirjaston yllätyskassi - jännitystä lukemiseen

Lainasin kesäkuun alkupuolella Tampereen kaupunginkirjastosta yllätyskassin! Ne olivat jo pitkään houkutelleet minua kirjastossa käydessäni, mutta vasta nyt kesällä oli oikeasti aikaa ja innostusta sellaisen lainaamiseen. Päätin nimittäin haastaa itseni: mitä tahansa kassista tulee, minä myös luen sen.

Jännitystä pidin yllä lainaamalla yllätyskassin kirjastonhoitajan kautta, jotta en nähnyt etukäteen mitä sieltä paljastuisi. En myöskään katsonut kaikkia kirjoja kerralla - vasta kun edellinen oli luettu, sain ottaa uuden. Valitsemani kassin teema on "Tutustumispaketti fantasiaan nuorille", eli sikäli tiukasti mukavuusalueen sisällä. :)

Yllätyksiä sieltä myös paljastui! Esittelen kirjat ja yhden äänikirjan lyhyesti tässä postauksessa, joten jos joku syystä tai toisesta ei halua spoilaantua, ei kannata lueskella tämän pidemmälle. :)

--------------------


Risingshadow.fi

Judy Allen: Fantasiatieto

Fantasiatieto on lapsille ja nuorille suunnattu tietopaketti, joka kertoo varsin kattavasti erilaisista taikaotuksista aina lohikäärmeistä keijukaisiin ja menninkäisiin. Se esittelee otusmyyttejä eri maista ja kulttuureista, ja joukosta löytyy myös hauskaa nippelitietoa. Aika paljon tunsin jo entuudestaan näistä olennoista kertovia tarinoita, ja olihan tämä vähän nuoremmille tarkoitettukin, mutta löysin myös muutamia kiinnostavia faktoja, joita en ennestään näistä myyteistä tiennyt!


fi.wikipedia.org

C.S. Lewis: Velho ja leijona

Klassikkosarjan Narnian tarinat avaava Velho ja leijona oli minullekin tuttu entuudestaan. Peverellien sisarukset Peter, Susan, Edmund ja Lucy lähetetään sotaa pakoon vanhan professorin luokse. Pian lapset löytävätkin professorin talosta vaatekaapin, jonka läpi aukenee reitti ihmeelliseen maailmaan, Narniaan. Siellä Valkea velho on anastanut hallitsijan paikan ja pitää valtakuntaa ikuisen talven alaisena. Vain ennustetut Eevan tyttäret ja Aadamin pojat voivat katkaista hänen hirmuvaltansa ja lunastaa asemansa Narnian oikeutettuina hallitsijoina.

Velhon ja leijonan lukeminen oli hyvää kertausta, viimeksi olen tainnut lukea sen yli viisi vuotta sitten. En muistanutkaan, miten nopeatempoinen se oli. Koko sarjaa en ole tainnut ikinä päästä loppuun asti - jotenkin kyllästys iski muutaman kirjan jälkeen, eikä Narnian tarinat ole koskaan kuulunut niihin ehdottomiin suosikeihini. Velho ja leijona on siitäkin huolimatta ehkä sellainen kirja, joka olisi jokaisen syytä tuntea edes jotenkuten.. :)


Risingshadow.fi

Päivi Honkapää: Meren alku

Meren alku on itsenäinen jatko-osa kirjalle Viides tuuli ja samalla tuulitrilogian toinen osa. Se kertoo kaikkien merten kapteenin Geretin ja tälle tärkeän laivan Mustan Lokin tarinaa. Kauan sitten laadittu lupaus velvoittaa Geretiä valvomaan tuulenhaltijoita, jotka voivat olla arvaamattomia ja vaarallisia, ja kun joku sitten kokoaa myrskyä Sabahanin kaupungissa, on Geretin lähdettävä matkaan. Hiipivä vanhuus vaivaa kuitenkin sekä kapteenia että tämän alusta, eikä laivaan kadotetulta rannalta nouseva, salamyhkäinen Duan ainakaan auta Geretiä valitsemaan järjen ja sydämen välillä.

En ollut kuullut ennen tästä kirjasta, saati koko trilogiasta. Meren alku on, kuten takakannessa sanotaan, kerronnaltaan lyyrisenkaunista ja unenomaista. Jäin monesti miettimään, olisinko ymmärtänyt tai saanut siitä irti enemmän, jos edellinenkin osa olisi ollut luettuna. Tätä mainostettiin itsenäisenä jatko-osana, mutta yleensä karsastan sarjojen tai trilogioiden aloittamista "keskeltä". Paljon asioita jäi hämärän peittoon, kaikkea en ymmärtänyt. Pidin myös kirjan alusta enemmän, loppua kohden kun alettiin mennä hämyisempiin käänteisiin.


Risingshadow.fi

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Rajumyrskyt ja muut luonnonmullistukset ovat tuhonneet lähes koko maailman - vain pieni pala Amerikkaa on noussut tuhkasta ja muodostanut uuden valtion, Panemin. Panem on jaettu kahteentoista vyöhykkeeseen ja niitä hallitaan tiukalla otteella pääkaupungista, Capitolista. Aikoja sitten vyöhykkeet nousivat kapinaan Capitolin valtaa vastaan, mutta hävisivät katkerasti. Rangaistukseksi kehitettiin Nälkäpeli: peli, jossa joukko nuoria lähetetään suljetulle areenalle tappamaan toisiaan. Vain yksi voi selvitä hengissä voittajana.

Nälkäpeliä olen varmasti hehkuttanut ennenkin. :) Se on niin lempikirjojani kuin lempitrilogioitani. Juonta kuljetetaan hyvin eteenpäin, eikä kirjailija pelkää antaa hahmojensa kärsiä (mikä ei aina ole kyllä hyvä asia, yhyy). Eniten minulta vei aikoinaan tottua siihen, että tämä on kirjoitettu minämuotoisessa preesensissä. En ollut kai koskaan aiemmin lukenut ainuttakaan kirjaa preesensissä - nykyään menee sujuvasti sekin. Nälkäpeli on julma, mutta kiintoisa televisiospektaakkeli, ja kirja pitää otteessaan loppuun saakka. Vaikka olenkin tavallaan iloinen, että hyvä kirja on saanut huomiota, niin vähän myös kismittää se, millainen ilmiö tästä on elokuvan myötä tullut.


Risingshadow.fi

Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa

Pieni, vilkkaalla mielikuvituksella varustettu Liisa-tyttö päätyy haaveillessaan uskomattomiin seikkailuihin läpi pähkähullun ihmemaan ja peilimaailman. Matkalla hän tapaa virnistelevän kissan, hullun hatuntekijän, herttakuningattaren, valkean kanin ja monia muita toinen toistaan kummallisempia henkilöitä.

Liisan seikkailut ihmemaassa ovat monille tuttuja Disneyn klassikkopiirretyn kautta, vaikka jonkin verranhan siinä on kirjaa sovellettu. Seikkailut peilimaailmassa olivat minulle sen sijaan ihan vieraita, vaikka muutamaa tapahtumaa ja hahmoa on sieltäkin elokuvaan lainailtu. Siinä missä Liisan seikkailut ihmemaassa on kaikessa järjettömyydessäänkin vielä ihan ymmärrettävä, on Liisan seikkailut peilimaailmassa jo melkoista tajunnanvirtaa - tapahtumapaikat vaihtelevat äkkiarvaamatta eikä missään ole mitään tolkkua. :D Kuten Narnian tarinoissa, tässäkään ei turhia jahkailtu, vaan tapahtumat vyöryivät melko nopsaan. Etenkään jälkimmäinen kirja ei aivan osunut lukutottumuksiini. Teki kuitenkin ihan hyvää oppia tuntemaan paremmin myös tämä kirjapari.


Cdon.com

J.R.R. Tolkien: Hobitti - äänikirja
Hobitti kertoo Bilbo Reppulin tarinan ennen Taru sormusten herrasta -kirjatrilogiaa. Rauhallista elämää hobitinkolossaan elellyt Bilbo temmataan äkkiarvaamatta mukaan uskomattomaan seikkailuun yhdessä velho Gandalfin ja kolmentoista kääpiön kanssa. Heidän tehtävänsä on hakea takaisin kääpiöiltä anastettu aarre, jota julma lohikäärme Smaug pitää hallussaan.

Minun on pitänyt lukea Hobitti iät ja ajat, varsinkin nyt kun siitä on menossa elokuvatrilogiakin. Tämä äänikirja osui siis mukavasti ensimmäisen ja toisen elokuvan väliin. Nyt on kuitenkin pakko myöntää, miten äärimmäisen huono olen kuuntelemaan äänikirjoja.. En osaa vain olla ja kuunnella, mutta sitten kun alan tehdä samalla jotain muuta niin unohdan, että äänikirja ylipäänsä pyörii taustalla. Siksi tästäkin meni piiiitkiä pätkiä ohi niin, etten tainnut olla valppaana lainkaan.. :D Hobitti on kiintoisa seikkailu, mutta tarinallisesti minua kiinnostaa kyllä enemmän Taru sormusten herrasta, ja siitä saankin hyvän aasinsillan samalla kritisoida Peter Jacksonin valintaa jakaa Hobitti peräti kolmeksi elokuvaksi - siis yhtä pitkäksi kuin kolmesta täysmittaisesta kirjasta tehdyn elokuvatrilogian!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Varaslähtö lukumaratoniin Potterien merkeissä!

Parisen päivää sitten iski tunne, että olisi taas aika kerrata Harry Potterit! Keksin, että lukumaraton voisi olla paras tapa tämän toteuttamiseen. Vaikka Blogistaniassa vietetään lukumaratonin kakkoskierrosta vasta huomenissa, päätin itse ottaa pienen varaslähdön. (: Varsinaiseen tempaukseen en siis osallistu, keskiviikko kun ei välttämättä enää onnistu aikatauluiltaan.

Yleensä lukumaratoneihin kehotetaan varaamaan monipuolista luettavaa, mielellään myös lyhyehköjä kirjoja, jotta siihen yhteen tiiliskiveen ei kerkiä puutumaan. Ajattelin nyt silti yrittää ihan vain pelkillä Potter-kirjoilla. Tämä on ensimmäinen maratonini, joten toivottavasti homma ei käy liian yksitoikkoiseksi. Toisaalta Rowlingin luomaan taikamaailmaan kyllä uppoaa helposti useammaksikin tunniksi.. :) Jos tämä onnistuu, saatan joskus myöhemmin maratoonata jäljelle jäävät kirjatkin.

Maraton starttaa NYT ja jatkuu 12 tuntia tästä eteenpäin, toisin sanoen lopettelen kymmenen maissa illalla. Käyn silloin tällöin päivittelemässä edistymistäni tähän postaukseen. Sen pitemmittä puheitta, Alohomora Harry Potter ja Viisasten kivi!


Klo 11.40
"Jaha", hän sanoi pehmeällä äänellä, "Harry Potter. Meidän uusi - julkkiksemme."

Noin puolessa välissä Viisasten kiveä mennään ja tahti on pysynyt ihan kelvollisena. (: Kohta olisi tarkoitus syödä vähän jotain, mutta ehtiihän siinä samalla myös lueskella! 


Klo 13.30
Ei ollut ensimmäinen kerta kun Likusteritie nelosen aamiaispöydässä rähjättiin.

Viisasten kivi on nyt kahlattu läpi ja Salaisuuksien kammio on alkumetreissään. Lukuputkea katkaisee vähän se, että täytyy hetkeksi tarttua imurin varteen ja sitten käydä lenkittämässä koira. Yllättävän hyvin tässä on kuitenkin edennyt, suunnilleen sellaista 100 sivun tuntivauhtia. 


Klo 16.30
"Ovat silmänsä vihreät kuin rupikonnahillo, hiuksensa tummat kuin kuin musta noki. Oispa minun hän, saisin ystävän. Hälle pimeyden lordikin tappion koki."

Sata sivua Salaisuuksien kammiota lukematta! 


Klo 17.40
Harry Potter oli monin tavoin erikoinen poika. Ensinnäkin kesäloma oli hänen mielestään inhottavin aika vuodesta. Toiseksi hän teki oikein mielellään läksynsä, mutta joutui puurtamaan niitä salaa yösydännä. Lisäksi hän sattui olemaan velho.

Salaisuuksien kammio takana, Azkabanin vanki alkaa! :) Yllättävän mukavasti tahti on pysynyt kasassa, vähän alkaa jo puuduttamaan ja huomio herpaantumaan, mutta lyhkäiset tauot auttavat saamaan keskittymiskykyä takaisin. Kirjojenkin sivumäärä näkyy kasvavan, minä kun ihan muistin että Azkabanin vanki olisi ollut lyhyempi kuin edeltäjänsä! :D


Klo 21.00
Harry ei aivan tarkkaan tiennyt, miten hänen oli onnistunut päästä Hunajaherttuan kellariin, tunnelin läpi ja taas takaisin linnaan. Hän tiesi vain, että paluumatka oli sujunut alta aikayksikön eikä hän ollut pannut oikein mitään merkille, koska hänen päässään takoi keskustelu, jonka hän oli juuri kuullut.

Tästä lähtee loppukiri! Vielä tunti aikaa lueskella! Azkabanin vanki jää auttamatta kesken, höh. Loppuun olisin saattanut ehtiä, ellen olisi ihan pakostakin hairautunut katsomaan kuuden maissa Doctor Whota televisiosta.. Hupsis.


Klo 22.00
"Ne teki sen!" hän kuiskasi Harrylle. "Minä e-en usko tätä - ne teki sen!"

Ohi on! Azkabanin vangissa pääsin sivulle 347, vähän päälle sata jäi vielä jäljelle. Yhteissivumääräksi tulee siis laskujeni mukaan 1047 sivua. :) Pääsin yli tuhannen, mikä oli mielessäni epävirallisena tavoitteenakin. Nyt vain vähän harmittaa, että annoin Doctor Whon houkutella mukaansa - olisin siinä ajassa ehtinyt niukin naukin Azkabanin vangin loppuun. ;D

Loppujen lopuksi maratonista jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Etukäteen mietin, miten kummassa sitä jaksaa istua 12 tuntia kirjan ääressä. En ole koskaan ennen edes yrittänyt moista extremesuoritusta. Joskus kirjojen pariin uppoaa kyllä tuntikausiksi, mutta ikinä ennen en ole lukenut putkeen lähes koko valveillaoloaikaani. Mutta hauskaahan se oli! Voisin hyvin kuvitella tekeväni näin uudelleenkin ja joskus osallistuvani myös blogistanian järjestämiin lukumaratoneihin. :)

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Isabel Abedi - Lucian

Salaperäinen muukalainen vetää Rebeccaa magneetin lailla puoleensa. Kuka hän on ja mitä hän tahtoo Rebeccasta?

Jo ensi tapaamisesta alkaen heidän välillään vallitsee omituisen syvä yhteys. Lucian saa Rebeccan sydämen takomaan, koskettaa häneen syvemmin kuin kukaan toinen. Vaikka poika on menettänyt muistinsa, hän tuntuu tietävän mitä erikoisempia asioita Rebeccan menneisyydestä, ja myös tulevaisuudesta.

Risingshadow.fi

Rebecca huomaa eräänä iltana salaperäisen muukalaisen, joka seisoo ulkona katupylvään alla ja katselee hänen ikkunaansa kohti. Myöhemmin Rebecca alkaa törmätä samaan poikaan myös muualla - varjostaako poika häntä? Lucianiksi esittäytyvä muukalainen väittää menettäneensä muistinsa, mutta tuntee silti omituisesti Rebeccan menneisyyttä ja jopa tulevaisuutta. Myös Rebecca huomaa, että Lucianin seura aiheuttaa hänelle tunteen, jollaista hän ei ole koskaan kokenut.

Lucian on seissyt minulla pitkään hyllyssä lukemattomana. Ostin sen Helsingissä poiketessani vuosi sitten, koska ajattelin tarvitsevani lisää lukemista ja takakansi vaikutti vaihtoehdoista kiinnostavimmalta. Ehdin aloittaa lukemisen, mutta sitten se vain alkumetreillä jotenkin jäi. Nyt tartuin uudelleen toimeen ja pääsin loppuun saakka - joskin vähän vaivoin.

Lukiessani aloin jo epäillä, olenko erehtynyt kirjan genrestä. Kovinkaan paljoa yliluonnollisia elementtejä ei nimittäin esiinny ennen kuin vasta loppupuolella kirjaa. Silloinkin olin jo aika kyllästynyt muuhun kirjassa tapahtuvaan, joten yliluonnollisuus sai kärsiä siitä. Mielestäni kirja koki alamäkensä viimeistään siinä vaiheessa, kun siirryttiin toiselle mantereelle.

Hahmot.. Enpä tiedä. En koskaan ymmärtänyt Rebeccan äidin hysteerisenpelokasta suhtautumista Lucianiin. Miltä hän haluaa Rebeccaa suojella? Alkujaan hahmojen kalsean asenteen Luciania kohtaan voisi ymmärtää - kyllähän hän enemmän tai vähemmän varjostaa Rebeccaa. Mutta myöhemmin, kun asiat alkavat jo selvitä eikä Lucian enää millään tavalla vaikuta uhkaavalta, hysteerisyys vain pahenee. Hahmoista kiinnostavin on kuitenkin Rebeccan englanninopettaja Tyger, jonka tärkeä rooli paljastuu juonen edetessä (hitaanpuoleisesti).

Vaikka selityksiä tarjottiin kirjan loppumetreillä, en ollut aivan tyytyväinen siihen, miten yliluonnollisuutta käsiteltiin. Liikaa asioita jäi hyödyntämättä ja selittämättä. Pääpaino oli rakkaustarinalla, joka ei sekään täysin iskenyt. Kirjalle olisi riittänyt puolet sen nykyisestä sivumäärästä, 570 sivua teiniromantiikkaa kun on yksinkertaisesti aivan liikaa.

Arvosana: * *

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Uutta J.K. Rowlingilta - salanimellä!

J.K. Rowlingin edellisestä kirjasta Paikka vapaana ei ole kulunut kauaakaan, ja jo nyt lehdissä otsikoidaan kirjailijan uudesta tuotoksesta. Ainoa vain, että tämä uusi kirjapas on ilmestynyt jo huhtikuussa. Kirjan nimi on The Cuckoo's Calling ja se julkaistiin salanimellä Robert Galbraith. Rowling on huhujen alettua myöntänyt Galbraithin nimimerkikseen ja kertoo, että olisi toivonut salaisuuden säilyvän vielä vähän pidempään, sillä kirjoittaminen on ollut helpompaa ilman lukijoiden ja median asettamia ennakko-odotuksia ja paineita.

Luonnollisesti tällainen paljastus on nostanut heti ihmisten kiinnostusta kirjaa kohtaan. The Cuckoo's Calling on rikosromaani, mikä sinänsä ei vielä saa minua innostumaan - totuuden nimissä on sanottava, että ilman tätä mediapaljastusta en välttämättä olisi koskaan kuullut tästä kirjasta, saati lukenut sitä. Rikosjännärit vain eivät kuulu ylimpiin suosikkeihini: osittain siksi, etten millään malttaisi lukea niistä alkua, haluaisin vain suoraan hypätä loppuun selvittämään, kuka oli kaiken takana, kröh kröh..

Mutta tämä on Rowlingin kirja. Oli kuinka turhamaista hyvänsä valita lukemisensa kirjailijan eikä itse kirjan vuoksi, niin saatanpa silti hyvinkin päätyä tutustumaan tähän joskus, etenkin jos aikanaan ilmestyisi myös suomennos. Vaikka Harry Pottereille ei löydykään voittajaa, niin Paikka vapaana oli kiinnostavaa luettavaa, vaikkei sekään langennut aivan tavanomaiselle tottumusalueelleni. Olisin siis valmis antamaan myös The Cuckoo's Callingille mahdollisuuden.

Rikosetsivä Cormoran Striken tutkimuksia on ilmeisesti tarkoitus seurata useammankin kirjan ajan. The Cuckoo's Callingin kuvaus löytyy muun muassa Goodreads-sivustolta, jossa kirjaa on ehditty ylistää kevään mittaan paljonkin:

"A brilliant debut mystery in a classic vein: Detective Cormoran Strike investigates a supermodel's suicide. After losing his leg to a land mine in Afghanistan, Cormoran Strike is barely scraping by as a private investigator. Strike is down to one client, and creditors are calling. He has also just broken up with his longtime girlfriend and is living in his office.

Then John Bristow walks through his door with an amazing story: His sister, the legendary supermodel Lula Landry, known to her friends as the Cuckoo, famously fell to her death a few months earlier. The police ruled it a suicide, but John refuses to believe that. The case plunges Strike into the world of multimillionaire beauties, rock-star boyfriends, and desperate designers, and it introduces him to every variety of pleasure, enticement, seduction, and delusion known to man.

You may think you know detectives, but you've never met one quite like Strike. You may think you know about the wealthy and famous, but you've never seen them under an investigation like this."


Muita kiinnostuneita? Herättikö uutisointi teissä innostuksen pilkahduksen, kun jo näin pian on mahdollisuus päästä nauttimaan Rowlingin kynänjäljestä? Tai onko joku jopa tuurilla ehtinyt lukea tämän ennen suurta mediapaljastusta? Suomessa kirja ei varmaan tätä ennen ollut kovinkaan paljoa näkösällä.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Joanne Harris - Pieni suklaapuoti

Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet...

Vianne Rocher on asettunut tyttärensä kanssa pieneen ranskalaiseen Lansquentin kylään ja perustanut suloisen suklaapuodin aukiolle kirkkoa vastapäätä.

Käsintehdyt makeiset ja maailmaa nähneen naisen elämänilo saavat monet purkamaan sydäntään mieluummin kaakaokupin ääressä kuin kalseassa kirkossa. Mutta pääsiäisen pakanallinen suklaafestivaali on kylän papille sentään liikaa! Paastoava kirkonmies päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä.


Adlibris.com

Vianne Rocher muuttaa tyttärensä Anoukin kanssa pieneen ranskalaiseen kylään, jonne hän perustaa ikioman suklaapuodin. Suklaan viettelykset ja Viannen persoona aiheuttavat paljon paheksuntaa sulkeutuneessa kyläyhteisössä, mutta joukkoon mahtuu myös niitä, joita tämä elämäniloinen nainen vetää auttamatta puoleensa. Kylän papille Viannen ilmaantuminen puoteineen on kuitenkin aivan liikaa, varsinkin kun naisen kehittelemä suklaafestivaali on muodostumassa uhkaksi lähestyvälle paaston vietolle ja pääsiäiselle..

Pieni suklaapuoti on jo kauan kuulunut lukulistalleni, onhan se kuitenkin Joanne Harrisin The Kirja, se, joka yleensä tiedetään jos ei muita. Se ei tuottanut pettymystä, vaikka eipä minulla suuria ennakko-odotuksia ollutkaan, sillä olen lukenut Harrisilta jo niin paljon muuta hyvää. Pieni suklaapuoti ei saa suosikin asemaa, mutta on silti mielenkiintoinen, mauilla leikittelevä paketti.

Vianne on mielenkiintoinen hahmo, vaikka välillä ehkä liiankin täydellisen nokkela, älykäs, empaattinen... Ulospäin hän tuntuukin henkivän todellista elämäniloa ja onnistuu tartuttamaan sitä myös ympäristöönsä, mutta sisältäpäin hän kuitenkin vaikuttaa sulkeutuneelta. Hän pohtii paljon kuolemaa ja pahoilta asioilta pakenemista - jotkin muistoista eivät jätä häntä rauhaan, eikä hän osaa asettua aloilleen yhteen paikkaan.

Mitä tulee kirkkoherraan, Francis Reynaudiin, jonka näkökulmasta kirjaa joka toisessa luvussa seurataan, en oikein osaa päättää onko hän vain ärsyttävä vai myös kiinnostava hahmo. Ainakin hänen menneisyyteensä kätkeytyy asioita jokimustalaisten, kyläläisten hylkimien kiertolaisten, aiemman vierailun osalta.. Oli kuitenkin hyvä ratkaisu jakaa kerronta hänen ja Viannen välille, jolloin kirjaan tulee jo siltäkin osin tiettyä vastakkainasettelua.

Erityisen monisyistä juonta Pieni suklaapuoti ei tarjoa. Se etenee hidastempoisesti, ei kuitenkaan tylsästi, ja kulkee lyhyehkön ajanjakson kohti pääsiäistä, esitellen lukijalle samalla kylän väkeä ja Viannen menneisyyttä.

Joko taannoin seurasin tähän perustuvaa elokuvaa todella huonosti, tai sitten se oli kovinkin erilainen kuin kirja. Tuntuu siltä, että kirjassa tapahtuneita asioita ei tapahtunut lainkaan elokuvassa ja päinvastoin. Hahmoistakin löysin keskinäisiä eroja, luonteet eivät vastanneet ihan samaa ja taisipa Viannen taustatarinakin olla aivan eri kuin kirjassa. Vai muistanko oikeasti näin pahasti väärin? 

Uskoisin lukevani aikanani myös Karamellikengät ja Persikoiden aikaan, jotka ovat siis jatko-osia Pienelle suklaapuodille, jälkimmäinen vieläpä ihan tuore tapaus.

Arvosana: * * * ½

-------------------

Vielä kesäkuulumisia tähän loppuun: SAIN OPISKELUPAIKAN!! Aloitan syksyllä informaatiotutkimuksen & interaktiivisen median opiskelun Tampereen yliopistossa! Hain myös Oulun yliopistoon informaatiotutkimukseen ja Seinäjoen ammattikorkeakouluun kirjasto- ja tietopalvelualalle, joihin molempiin sain myös hyväksyttävän tuloksen, mutta Tampere oli kuitenkin se ykköskohde ja -toive alusta lähtien. :) Tämän hetkinen fiilis on kovin vaikea pukea sanoiksi.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Five Things Challenge

Tämän kivan pienen haasteen minulle lähetti Reta Todella vaiheessa -blogista. Kiitos siitä!


5 things I need daily
  • Tietokoneen
  • Jonkun, jonka kanssa jutella hauskoja
  • Motivaatiota (usein hukassa)
  • Aikaa
  • Hyvän kirjan

5 books I recommend
  • Joanne Harris: Riimut
  • Patrick Rothfuss: Tuulen nimi
  • Anneli Kanto & Terhi Rannela: Tähystäjäneito
  • David Safier: Huono karma
  • Patricia C. Wrede: Lohikäärmeen prinsessa (Lumotun metsän kronikat)

5 materialistic gift wishes
  • Elokuvalippuja
  • The Goo Goo Dollsien Magnetic-levy
  • PS3 & PS4 (tulevia Kingdom Heartseja varten..!)
  • Disneyn klassikkoleffoja
  • Liput risteilylle

5 places I'd like to visit
  • Skotlanti
  • The Wizarding World of Harry Potter, Orlando
  • Lontoo toistamiseen
  • Disneyland
  • Italia ties monettako kertaa

5 adjectives that describe me
  • Realistinen pessimisti
  • Huumorintajuinen
  • Laiska
  • Punapää
  • Perfektionisti

5 maxims to give to others

  • "Jos seinä tulee vastaan, etsi ovea."
  • "Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä."
  • "Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran."
  • Useimmat päätökset ja valinnat voi muuttaa jälkikäteen, jos alkaa kaduttaa.
  • "Älä koskaan siirrä huomiseksi sitä minkä voit siirtää ylihuomiseksi."

Taidan olla taas niin laiska, etten laita tätä tällä kertaa eteenpäin kenellekään. ;D

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Yann Martel - Piin elämä

Usko uskomattomaan.

Onko mahdollista, että nuori poika elää pelastusveneessä aavalla merellä yhdessä bengalintiikerin kanssa 227 vuorokautta? Yann Martel kertoo tarinan, joka ei millään voi olla totta, ja kuitenkin lukija uskoo kaiken.

Adlibris.com

Piin elämä kertoo tarinan Piscine "Pii" Molitor Patel nimisestä nuoresta intialaismiehestä, joka joutuu perheineen haaksirikkoon keskellä avomerta. Vain Pii selviää onnettomuudesta ja jää ajelehtimaan pelastusveneessä ulapalle aggressiivisen bengalintiikerin kanssa. Jälkeenpäin Pii kertoo uskomattoman tarinansa myös lukijalle, kaikessa kirjavuudessaan ja synkkyydessään.

Suunnittelin keväällä meneväni katsomaan Piin elämän elokuvana, mutta se sitten jäi. Omistan kuitenkin kirjan ja ehdin Kreikan matkan aikana sen myös lukea (hupaisinta oli, että hieman pahaenteisesti luin sen suurimmaksi osaksi päivänä, jonka vietimme laivan kannella lähisaaristossa seilaten.. ;D Hengissä ollaan!).

Alun hitaan käynnistymisen jälkeen alkaa kutkuttavin osuus, kun itse haaksirikko tapahtuu. Toisinaan Piin tunnetilojen ja tilanteen kuvailu meni niinkin pitkälle, että päähenkilön syvä epätoivo alkoi miltein tarttua itseekin. Kirja välittääkin lukijalleen hienosti jokaisen hetken. Kuten takakansi mainitsee, tarina on sellainen, ettei se millään vaikuta todelta, mutta kaiken kuitenkin uskoo. Haluaa uskoa.

Pidin yllättävän paljon osuuksista, joissa kerrottiin ohimennen eläinten käyttäytymisestä, keskinäisestä hierarkiasta ja muusta sellaisesta. Opin paljon ja ainakin oletan ne faktatiedoksi. Eläimet näkyvät toimivan kirjassa paikoitellen myös vertauskuvina, mitä tarinan loppu valottaa paremmin. Samoin useamman uskonnon kietoutuminen yhteen oli kiintoisaa - alussa niitä alettiin puida ehkä liikakin, mutta ei silti aivan liian tuputtaen.

Loppuosuus alkoi käydä paikoitellen puuduttavaksi, sillä rutiinit pelastusvenellä alkoivat pian toistaa itseään. Aivan kirjan viimeiset sivut ahmin kuitenkin jälleen kutkutuksen vallassa, sillä silloin Pii kertoo tarinansa toisestakin näkökulmasta: vähemmän sadunomaisesta ja huomattavasti karummasta. Minua tämä tarinan toinen versio jäi itseasiassa hieman häiritsemäänkin, sillä jäin miettimään, kumpaa versiota itse haluan uskoa: kirjailija kun on Piin tavoin jättänyt selvästi lukijalle mahdollisuuden valita itse mieleisensä.

Olisi mielenkiintoista nähdä elokuva ja verrata, onko se onnistunut vangitsemaan saman tunteen minkä kirja välittää. Lukea tämä kyllä kannattaa.

Arvosana: * * * ½