Axa Sorjanen - Puhu pukille

"Tämä kirja todistaa, että joulupukki on totta. Valitettavasti."

 

Antikvaari.fi
 

Puhu pukille on hauska, toisinaan surullisen hauska, kokoelma eri ihmisten joulupukkikokemuksista: milloin tilattu joulupukki on ilmaantunut paikalle kaatokännissä, milloin pukkipolon parta on leimahtanut liekkeihin. Tarinoita on koottu suomalaisilta eri ajoilta. Vanhimmissa katkelmissa siis kerrotaan joulunvietosta lähes sata vuotta sitten.

Löysin tämän tuossa joulun alla, ja lueskelin kertomukset vuorotellen naurunpuuskien keskeltä, välillä päätäni puistellen. Kaikenlaista sitä voi joulunakin sattua! Tämän parissa oli mukavaa viettää aikaansa juuri ennen aattoa, varsinkin kun näin jälkikäteen ajatellen oman perheen kesken tällaisia pukkikatastrofeja ei jouduttu kokemaan. Otanpa tähän kuitenkin pari esimerkkitarinaa kirjasta, näinkin voi siis käydä:

"Olimme tilanneet kaksikieliseen kotiimme puhelintolpassa olleen ilmoituksen perusteella raittiin, autoilevan ja ruotsinkielentaitoisen pukin. Aattona pukki hakkasi ovea lähes kaksi tuntia myöhässä. Avattuamme hän sai sanottua ainoastaan "Got jul", ja kaatui kuin seiväs keskelle eteistä."

"Olimme tilanneet joulupukin vasta aattoaamuna. Pukki lupasi tulla hoidettuaan ensin kaikki muut keikat, yhdeksän aikaan illalla. Täsmällisesti pukki saapuikin. Hän kertoi Korvatunturin kuulumiset, lauloi ja laulatti lapsia. Kaikilla oli hauskaa.
Lahjojen jakoon asti kaikki eteni juuri niin kuin pitikin. Mutta kun poikani sai lahjaksi pienoisrautatien, pukin silmissä syttyi outo hehku. Loppujen lahjojen jakaminen sai jäädä siihen ja punanuttu alkoi koota pojan kanssa rataa keskelle olohuonetta. Kun rata oli valmis, leikki alkoi.
Pukki oli junanlähettäjä ja viisivuotias poika konduktööri. Römeällä baritonillaan pukki matki junan pilliä, niin että kerrostaloasuntomme seinät kaikuivat. Kun junaleikkiä oli jatkunut toista tuntia, mieheni alkoi ehdotella, että pukilla on jo varmaan kiire tonttujen luo.
- Eikä ole, nythän alkoi Korvatunturin vapaapäivät, juna tulee huu-huuu, pukki vastasi ja ajoi veturin uudelle raiteelle.
Vähän ennen puoltayötä saimme raahattua pukin ulos puoliväkisin. Tapauksesta on jo kaksi vuotta, mutta edelleen joka kerta kun poikamme leikkii pienoisrautatiellään, hän huutaa reippaasti:
- Hyvää joulua!"

Arvosana: ***