Beth Revis - Across the Universe, Miljoona aurinkoa

Rakkaus joka ei ole valinta, ei ole rakkautta ollenkaan.

Amy tuntee tukehtuvansa Varjeluksella. Ajatus tulevaisuudesta jossa ei ole raitista ilmaa tai oikeaa aurinkoa uhkaa musertaa hänet. Myöskään rakkaus ei Amyn elämässä ole ongelmatonta. Miksi olla yhdessä jonkun kanssa vain siitä syystä, että ketään muuta ei ole? Riittääkö se?

Johtajan saappaisiin astunut Seuraaja puolestaan yrittää epätoivoisesti pitää alusta ja sen toimintoja elinkelpoisina. Ja kun samaan aikaan ruoka-annosten huvetessa ihmisten tyytymättömyys kasvaa, väkivaltainen kapina on käsissä.

Risingshadow.fi

Varjelus-aluksen matka kohti luvattua planeettaa jatkuu - vai jatkuuko? Seuraaja on ottanut paikkansa seuraavana Vanhimpana, aluksen uutena johtajana. Sen myötä hänen niskoilleen lankeaa selvitystyö toimimattomien moottorien osalta. Ongelmat ylettyvät myös aluksella asuvan ihmisjoukon pariin: nyt kun ihmisten vapaa tahto on palautettu, he eivät ehkä haluakaan enää asettua johtajansa tueksi..

Samaan aikaan Amy tuskailee oman tilanteensa parissa. Hän ikävöi syväjäädytettyjä vanhempiaan ja käy läpi tunteitaan, joita kokee Seuraajaa kohtaan. Pian Amy saa kuitenkin muuta ajateltavaa, kun joku alkaa jättää hänelle erikoisia vihjeitä. Vihjeitä, joiden on tarkoitus johdattaa Amy aluksen huolella varjeltuun salaisuuteen.

Haha, asetelma kuulostaa niin kovin samanlaiselta kuin hiljattain lukemassani Halki Ikiyön -kirjassa. Kuten siinäkin, myös tässä muusta väestöstä poikkeavaan sankarittareen suhtaudutaan syrjien, ellei jopa vihamielisesti. Miespuoleisella päähenkilöllä taasen on näytön paikka vastikään saavutetun johtajan aseman vuoksi - ja ongelmia kansansa kanssa vaikka muille jakaa.

Miljoona aurinkoa ei mielestäni ollut yhtä ennalta-arvattava kuin edeltävä Matka alkaa. Itseasiassa osa juonenkäänteistä muuttui tämän kautta kiinnostavammiksi, joten ehkä kyseessä oli vain alkukankeutta trilogian käyntiinsaamiseksi. En ole erityisemmin oppinut pitäämään Amysta, mutta kirjan ja hänen kunniakseen on mainittava tapa, jolla Amy pohtii tunteitaan Seuraajaa kohtaan. Hän ei ole oikopäätä ja silmittömästi rakastunut, vaan ennemminkin kyseenalaistaa, onko rakkaus todellista silloinkin kun muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla.

Mutta se yksi sana piinaa edelleen. Se "hervetti", jota kirjan hahmot käyttävät ainoana tapanaan kiroilla. Jo ensimmäisessä kirjassa se häiritsi enemmän kuin olisi voinut kuvitella, mutta tässä osassa sitä käytetään kaiken lisäksi yhtenään ja taukoamatta. Enkä edes liioittele. Oli vaikeaa löytää koko kirjasta edes yhtä aukeamaa, jossa kukaan hahmoista ei päräyttäisi "hervettiä" ilmoille suurella tunteella. Nuorten aikuisten kirjassa sanavääntely tuntuu siltä, kuin kirjailija olisi halunnut hahmojensa kiroilevan, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti, joten tämä on kehitetty kompromissiratkaisuksi. Itsekeksityt kirosanat ovat näemmä joka tapauksessa minulle täysi nou nou.

Erikoista tässä on myös se, millaisen olon tämä trilogia minulle tuottaa lukiessani. Ehkä jonkinmoista pientä ahdistusta? En osaa sanoa onko se positiivisella, elävöittävällä tavalla vaiko negatiivisella. Ajatus siitä, että olisi lukittuna avaruusalukselle valovuosien päähän maasta, kaikki entiset tutut jo kuolleina, ilman mitään varmuutta siitä löytääkö alus koskaan perille kohteeseensa ja jos löytää, mikä siellä odottaa, tuntuu vain niin piinaavalta. Hrrr..  

Tämä trilogia on sarjassamme niitä, jotka eivät varsinaisesti sytytä, mutta ne haluaa kuitenkin lukea loppuun asti. Perushyviä siis, eivät erityisen loistavia, vaan eivät huonojakaan.

Arvosana: * * *

Dan Brown - Inferno

Helvetin pimeimmät paikat on varattu niille, jotka pysyvät puolueettomina moraalisten kriisien aikoina.

Symbologian professori Robert Langdon herää keskellä yötä firenzeläisessä sairaalassa haava päässään. Hän ei muista mitään parista edellisestä vuorokaudesta - ei myöskään merkillisestä esineestä, joka on piilotettu hänen takkinsa vuoriin.

Pian Langdon saa havaita, että hänellä on perässään joukko aseistettuja takaa-ajajia. Hän pakenee kuumeisesti seuranaan harvinaisen kylmäpäinen nuori nainen, jonka nokkeluuden ansiosta hän ylipäätään on hengissä. Kaksikko selvittää yhdessä Langdonin hallussa olevien pahaenteisten symbolien merkitystä. Mysteerin avaimeksi paljastuu Dante Alighierin eeppinen runoelma Jumalainen näytelmä, joka johdattaa heidät huikealle matkalle läpi kolmen suurenmoisen kaupungin ja lopulta syvälle maan uumeniin, missä uinuu hirviö...

Adlibris.com

Robert Langdon tempaistaan jälleen mukaan kutkuttavaan jännitysnäytelmään, kun hän herää yllättäen firenzeläisestä sairaalasta ja huomaa menettäneensä muistinsa viimeisen parin päivän ajalta. Ampumahaava hänen päässään kielii jostain pahasta, minkä lisäksi hänen takkinsa vuorista löytyy mystinen esine, jota Langdon ei koskaan muista nähneensäkään.

Ei kulu aikaakaan kun Langdonilla on jo perässään takaa-ajajien joukko. Hän onnistuu pakenemaan nokkelan nuoren lääkärin Sienna Brookin avulla, ja kaksikko alkaakin yhdessä purkaa esineen arvoitusta. Pian selviää, että ratkaisu kaikkeen saattaa löytyä maailmankuulusta Danten Jumalaisesta näytelmästä. Langdonin ja Siennan on kuitenkin pidettävä kiirettä - samaan aikaan jollakulla on nimittäin omat suunnitelmansa ihmiskunnan pään menoksi..

Olen odotellut koko kevään innolla Dan Brownin uutukaista, rakastan nimittäin etenkin Enkeleitä ja demoneita ja Da Vinci -koodia! Kaikki muutkin Brownin kirjat on tullut luettua, ja vaikka tätä edeltävä Kadonnut symboli tuottikin aavistuksen pettymystä, niin uskoin Infernon kiinnostavimpine aiheineen pelastavan tilanteen. Niin kuin se pelastikin.

Juoni jaksoi koukuttaa loppuun asti, eikä minua ole koskaan erityisemmin haitannut se yksityiskohtaisuus, jolla näissä kirjoissa esitellään esimerkiksi historiallisten teosten tai henkilöiden taustoja. Muutenkin Inferno on taattua Brownia: se pitää sisällään symboleita, kätkettyjä viestejä, aikarajan, takaa-ajoa ja loppupuolen käännekohdan, jossa lukija huomaa tulleensa vedätetyksi. Hyvis-pahis-asetelmakaan ei ole liian ilmiselvä. Pääosassa on vanha kunnon Langdon, jonka seikkailuiden seuraamisesta pidän kovasti.

Kirjassa on vahvasti esillä maailman huolestuttavan nopea väestönkasvu ja siihen liittyvät kysymykset. Aihe sinänsä on sellainen, mitä en ole koskaan erityisemmin miettinyt, mutta nyt lukiessa se herätti väkisinkin ajatuksia. Vai mitä vastaisitte tähän kirjassa esitettyyn hypoteettiseen kysymykseen: Jos saisit tilaisuuden vetää vivusta ja tappaa sattumanvaraisesti puolet maailman väestöstä, tekisitkö sen? Entä jos sinulle sanottaisiin, että ellet vedä vivusta, ihmisrotu kuolee sukupuuttoon sadan vuoden kuluessa?

Ei Inferno aivan vedä vertoja Brownin ensimmäisille teoksille, mutta on kuitenkin lukemisen arvoinen. Suosittelen kokeilemaan!

Arvosana: * * * *

Aloitin itseasiassa aiemmin keväällä kahlaamaan läpi Jumalaista näytelmää (Elina Vaaran uudempi käännös), juurikin silmälläpitäen Infernoa, ja sain Helvetin osuuden luettua juuri sopivasti ennen tämän lukemista. Melko haastavaa tekstiähän se on, mutta siitä sitten ehkä lisää joskus tulevaisuudessa, jos saan myös kaksi opuksen jälkimmäistäkin osiota luettua.. :D

Johanna Hulkko - Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus

Geokätköilyharrastus vie nelosluokkalaisen Raparperin huimiin seikkailuihin.

Kun Raparperin ystävän Sallin kännykkä katoaa metsäreissulla, tyttöjen neuvokkuus joutuu todella koetukselle. Yö taivasalla uhkaa, kunnes vanhat periviholliset, ylirasittavat partiopojat, saapuvat telttoineen. Pian selviää, että lapset eivät ole metsässä yksin. Pimeydessä telttaa lähestyvät suden kokoinen otus ja omituinen, kysymyslauseilla puhuva hiippari..

Johannahulkko.fi

Raparperi ja hänen ystävänsä Emmi ovat perehtyneet geokätköilyn saloihin ja ovat löytäneet lähiseudultaan jo yli 50 kätköä. Kesäkin on aluillaan, joskin tilannetta varjostaa se, että tytöt saavat huolehdittavakseen Emmin ärsyttävän pikkusiskon Sallin. Sitten on vielä partiolaispoikajoukko, Majavat, jotka tuntuvat aina ilmaantuvan paikalle sabotoimaan etsintöjä. Tytöt päättävätkin järjestää pojille kepposen vastaiskuksi, mutta kaikki ei mene aivan niin kuin suunniteltiin: Sallin kännykkä katoaa, pyörästä puhkeaa kumi ja yö metsässä näyttää väistämättömältä. Sitten metsään ilmaantuu vielä salaperäinen hiippari, joka etsii taatusti jotakin aivan muuta kuin geokätköjä..

Olen harrastanut vuoden verran geokätköilyä, ja siksi oli ilahduttavaa bongata tästä kohtuullisen tuoreesta ilmiöstä kertovaa kirjallisuutta. :) Lapset ovat varmasti hyvä kohdeyleisö, joille esitellä geokätköilyä, joskin harrastuksen parissa viihtyvät myös niin nuoret kuin aikuiset, mummot ja vaaritkin! Kirjassa on kätevä ja selkokielinen geokätköilysanasto, josta selviää lajin tärkeimmät käsitteet.

Raparperi on touhukas päähenkilö, jolla ei mene helposti sormi suuhun. Muutoinkin nuorista on onnistuttu saamaan aidon tuntuisia. Muista hahmoista minulla meni kyllä kauan hoksata, että Pekka ei olekaan Raparperin veli vaan toinen isistä. :D Ihan hauska yksityiskohtahan se oli. Kerronnallinen puoli eteni välillä vähän hyppien, mutta ei kuitenkaan liian häiritsevästi.

Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus on mukava paketti kevyttä sanailua, jännitystä ja toimintaa, jonka uskoisi uppoavan hyvin kohdeyleisöönsä. Parhaassa tapauksessa se ehkä innostaa uusia kiinnostuneita geokätköilyn pariin!

Arvosana: * * *

Veronica Rossi - Halki ikiyön

Ekologisen katastrofin kourissa kituva maailma on tullut tiensä päähän. Onko järjen ja kaaoksen rajapinnassa tilaa rakkaudelle?

On kulunut kuukausia siitä, kun Aria ja Perry ovat viimeksi nähneet toisensa. Nyt he ovat jälleen yhdessä, mutta maailma heidän ympärillään ei ole entisensä. Perryn asema vuorovetisten uutena veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen virtuaalimaailmassa suojattua elämää viettäneeseen Ariaan vihan kyllästämä. Pahenevien eetterimyrskejen keskellä selviytymistaistelu on jatkuvaa ja ääriolosuhteet paljastavat ihmisten todellisen luonteen. Tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti.

Risingshadows.fi

Perryn ja Arian yhteinen taival eetterimyrskyjen täyttämässä maailmassa jatkuu! Rakastavaiset ovat vihdoin saaneet toisensa, mutta kuinka pitkäksi aikaa? Perryn on lunastettava uusi asemansa veriherrana myös kansansa silmissä, eikä heimo suhtaudu varauksetta myöskään Ariaan, virtuaalimaailmojen kasvattiin. Ja kun Aria sitten joutuu jättämään kylän matkatessaan yhdessä Roarin kanssa etsimään tietoja Yhä-Sinisestä, heidän ainoasta pelastuksestaan, uhkaa etäisyys koitua Arian ja Perryn siteen kohtaloksi.  

Olen lukenut tämän trilogian avausosan näköjään ennen blogini aloittamista, mutta sanottakoon siitä sen verran, että Paljaan taivaan alla yllätti äärettömän iloisesti. Olen lukenut nyt useampiakin nuorille suunnattuja scifisarjoja, mutta tämä erottuu kyllä muiden joukosta edukseen. Halki ikiyön ei tehnyt tähän poikkeusta.

Rossi on onnistunut luomaan trilogiaansa äärettömän kiinnostavan miljöön. Osa ihmisistä elää suojattua, huoletonta elämää eräänlaisissa kapseleissa, joissa heillä on yhteys virtuaalimaailmoihin, mutta osa väestöstä on jäänyt ulkopuoliseen maailmaan, jossa sinihehkuiset eetterimyrskyt ovat polttaneet suurimman osan elinkelpoisesta alueesta maan tasalle. Eri kokoiset heimot kuitenkin sinnittelevät, eikä enää ole helppoa myöskään kapselien ihmisillä - nyt eetterimyrskyt uhkaavat jo heitäkin.

Osalle ukopuolella asuvista on myös kehittynyt erikoisia kykyjä. Heidän aistinsa ovat tehostuneet: jotkut heistä ovat haistajia, jotkut kuulijoita ja jotkut näkijöitä. Myös tämä tuo juoneen mielenkiintoisia lisäyksiä, eikä tunnu lainkaan väkisinväännetyltä tai siltä, että kirjaan vain olisi pitänyt saada enemmän kaikkea erikoista. Ihan ensimmäisen kirjan alussa muistan ajatelleeni juuri noin, mutta sitten kuitenkin tykästyin kykyihin melko nopeasti.

Myös hahmot ovat kiinnostavia! Erityisesti Roar, Perryn ystävä ja ensimmäisestä kirjastakin tuttu, on kiva, vaikka hahmo saakin tässä ehkä aavistuksen synkempiäkin aspekteja. Cinder taas on omalla tavallaan mielenkiintoinen sivuhahmo, joka tuntuu jääneen edelleen hieman arvoitukseksi. Hänestä olisikin mukava saada tietää lisää. Itse Perry ja Ariakaan eivät aiheuta ärsyynnystä, vaikka minulla on yleensä kamalan kriittinen asenne päähenkilöpareihin, etenkin jos nämä ovat nuoria. :D

Molemmissa kirjoissa esiin on noussut Yhä-Sininen, eräänlainen maa kaukana eetterimyrskyjen ulottumattomista. Siellä ruoho on yhä vihreää ja taivas aina sininen, maa elinvoimaista ja asuinkelvollista. Oletettavasti Yhä-Sininen on trilogian viimeisessä osassa merkittävimmässä roolissa, ainakin näyttää että sinne ollaan kovasti suuntaamassa. Olenkin miettinyt, mahtaako tämä "luvattu maa" osoittautua niin ihanteelliseksi kuin hahmot jaksavat uskoa vai paljastuuko perillä jotakin ikäviä yllätyksiä.

Tämä trilogia kannattaa lukea! Päätösosaa odotellessa!

Arvosana: * * * *

Ally Condie - Perillä

Jotkut luulevat, että täällä tähdet ovat lähempänä. Se ei ole totta. Kun on taivaalla, tajuaa miten kaukana ne ovat - miten mahdoton niitä on tavoittaa.

Jätettyään yhteiskunnan ja etsittyään epätoivoisesti niin kapinallisia kuin toisiaankin Cassia ja Ky ovat vihdoin löytäneet hakemansa. Hintana on kuitenkin jälleen menetys. Ky jää kansannousun piiriin, mutta Cassia määrätään soluttautumaan takaisin Yhteiskuntaan ja työskentelemään siellä vastarinnan puolesta. Pian kansannousu virallisesti alkaa ja murtaa Yhteiskunnan sisältä käsin. Mikään ei kuitenkaan ole ennustettavissa. Kansannousun keinot uhkaavat kääntyä itseään vastaan, ja aika käy vähiin. Cassia, Ky ja Xander joutuvat taistelemaan pelastaakseen ne, joita he rakastavat.



Risingshadow.fi

Perillä vie Cassian ja Kyn yhteisen rakkaustarinan ja samalla Tarkoitettu-trilogian päätökseensä. Kansannousu on vihdoin todenteolla alkamassa, mutta Kyn ja Cassian osalta se tarkoittaa jälleen teiden eroamista: Cassian on soluttauduttava takaisin Yhteiskuntaan, kun taas Ky jää toimimaan lentäjänä kansannousun piirissä. Kaikki ei kuitenkaan suju täysin kansannousun suunnitelmien mukaan, kun rutoksi kutsuttu tauti alkaa ottaa otettaan ihmisistä. Kenen keinot ovat oikeita, ja selviääkö rakkaus yli suurimpienkin takaiskujen?

En ole oikein varma, millainen tunne minulle jäi tästä trilogian päätösosasta. Jokseenkin laimea. Vaikka kaksi aiempaakin osaa olivat lähinnä keskinkertaista tasoa, olin silti syystä tai toisesta odottanut kolmannelta kirjalta vähän enemmän. Kaiken kaikkiaan koko trilogiasta jäi tasapaksu maku - sellainen, että sitä voi kyllä suositella luettavaksi, mutta hehkutettavaa ei erikseen irtoa.

Perillä tuntuu painottuvan lääketieteeseen ja etenevän ehkä vähän tökkien. Kukaan hahmoistakaan ei missään vaiheessa noussut erityissuosikikseni, vaan jäivät aavistuksen etäisiksi. Esimerkiksi Ky pysyi minulle kokoajan vähän kaukaisena, kakkoskirja toi häntä paremmin esille, mutta kolmannessa hän jäi mielestäni kahden muun kertojanäkökulman, Cassian ja Xanderin, varjoon. Ei tästä jotenkin jäänyt sellaista elämää suurempi rakkaustarina -oloa, vaikka sellaista trilogia yrittikin maalailla. Siitä huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen jokaisen hahmon saamaan loppuun.

Aloin Nälkäpelit lukeneena vähän väkisinkin miettimään Yhteiskunnan ja kansannousun vastakkainasettelua Nälkäpelin valtaapitävien ja kapinallisten vastakkainasettelun kautta. Ehkä senkin takia pohdin läpi kirjan nimenomaan takakannestakin löytynyttä kysymystä: "Pystyykö kansannousu tarjoamaan Yhteiskuntaa parempia vastauksia?" Varsinaista ratkaisua kysymykseen ei anneta, joten lukija saa tai joutuu itse muodostamaan tästä mielipiteensä. Se onkin kenties kirjan kiintoisinta antia.

Arvosana: * * *

Pablo Neruda - Kysymysten kirja

Kysymysten kirja on rakastetun, Nobel-palkitun chileläisrunoilijan Pablo Nerudan (1904-1973) postuumisti julkaistu kokoelma. Sen runot ovat kysymyksen muotoon puettuja, oudon kauniita aforistisia mietteitä meitä ympäröivän maailman pienistä ja suurista ilmiöistä, joita Neruda tarkastelee tuttuun tapaansa hienovaraisella, paikoin lempeän ironisella, paikoin absurdilla huumorillaan.

Rosebud.fi

Kysymysten kirjassa ihmetellään runollisesti maailmaa ja sen pieniä suuria ilmiöitä.

Viimeistä viedään ja aivan loppumetreillä mennään lukudiplomissa (jonka viimeinen suorituspäivä on tänään, heheh), joten voi olla että sekin vaikutti tämän lukemiseen.. mutta tunnen nyt itseni jotenkin hölmöksi, kun olen nähnyt tästä etukäteisvilkaisulla vain pelkkää hyvää ja silti ei uponnut minulle ollenkaan.

Rakastan kauniita mietelauseita ja aforismeja, mutta haluan aina löytää niistä sen suuren oivalluksen, sen jonkin, mikä saa minut ihmettelemään ja näkemään maailmaa uudella tavalla. Näistä kysymyksen muotoon puetuista runoista vain osa onnistui tehtävässään, muut jäivät jotenkin liian etäisiksi, liian kaukaisiksi minulle tavoitettavaksi. Ehkä en vain ole tarpeeksi runoihmisiä.

Muutamia helmiä täytyy kuitenkin mainita:

"Kärsiikö enemmän se joka aina odottaa
kuin se joka ei koskaan odottanut ketään?"

"Voinko kysyä kirjaltani onko totta
että minä sen kirjoitin?"

"Miksi köyhät eivät enää ymmärrä
heti kun lakkaavat olemasta köyhiä?"

"Keneltä voisin kysyä
mitä tulin tähän maailmaan tekemään?"

Minulta menivät aika pahasti ohi erinäiset nimiviittaukset (esimerkkinä "Mitä José Martí sanoisi pedagogi Marinellosta?"), mikä riitti heikentämään kokemusta entisestään. Tämä menee nyt aika murskakritiikiksi, mutta se jokin tässä nyt jäi selvästi tavoittamatta. Voi sentään.

Arvosana: * ½

Suzanne Collins - Ylismaan Gregor

"Jokainen ihminen kantaa omaa kohtaloaan."

Kun 11-vuotias Gregor ryömii pikkusiskonsa Bootsin perässä kotitalon pyykkituvan ilmanvaihtokanavaan, hän putoaa New Yorkin alla sijaitsevaan hämärään Alismaahan. Siellä Regalian kaupungin ihmiset elävät vaivalloisessa sovussa jättimäisten torakoiden, lepakoiden, hämähäkkien ja rottien yhteiskuntien kanssa.

Vaikka uudet tulokkaat järkyttävät Alismaan herkkää tasapainoa, ylismaalaista pelastajaa on jo kaivattu. Nuori kuningatar Luxa valtakuntineen on ajautumassa sotaan verivihollistaan rottakuningas Gorgeria vastaan, ja kotiaan kaipaava Gregor suostuu vastahakoisesti mystisen Harmaan ennustuksen lupaaman soturin rooliin. Tästä alkaa vaarallinen matka halki Alismaan - kenties ainoa keino pelastaa valtakunta tuholta ja päästä Gregorin vuosia sitten kadonneen isän jäljille.

Cdon.fi

Ylismaan Gregor on Suzanne Collinsin esikoisromaani, joka aloittaa viisiosaisen sarjan Alismaan tarinat. Kirjan päähenkilö on Gregor, 11-vuotias newyorkilaispoika, joka elää äitinsä ja kahden sisarensa kanssa ja jonka isä on kadonnut vuosia sitten selittämättömästi. Gregorin vastuulla on huolehtia 2-vuotiaasta pikkusiskostaan Bootsista, ja huolehtimista todellakin kaivataan, kun kaksikko yllättäen putoaa pyykkituvan ilmanvaihtokanavasta suoraan Alismaahan.

Gregor ja Boots viedään Alismaassa asuvien ihmisten toimesta Regalian kaupunkiin. Siellä he oppivat lisää tästä kummallisesta maailmasta, jossa ihmiset, lepakot, torakat, hämähäkit ja rotat elävät rinnakkain - joskaan eivät täysin sopuisasti, sillä jättiläismäiset rotat kaavailevat kuninkaansa johdolla sotaa ihmisiä vastaan. On myös olemassa ennustus, joka ratkaisee koko maanalaisen ihmiskunnan kohtalon, ja se ennustus Gregorin on täytettävä.

Ensin on pakko sanoa, etten odottanut sarjalta suuria. Se kiinnosti minua oikeastaan vain sen vuoksi, että rakastin Suzanne Collinsin Nälkäpelejä. Hassua kyllä, ajattelin täysin samoin myös Nälkäpelistä, ennen kuin luin ensimmäisen osan. "Varmaan aika huono, mutta kun ei muutakaan ole niin mikäs siinä." Ja taas sain huomata olevani väärässä ennakkoluuloineni, sillä aloitusosa Ylismaan Gregor osoittautui oikein mukaansatempaavaksi ja kiintoisaksi paketiksi!

Pidin kovasti nuoresta päähenkilöstä Gregorista, hän on aito ja melko nokkela. Kun huomasin että tarinassa on melko keskeisenä hahmona myös 2-vuotias lapsi, oli ennakkoaavisteluni vähän negatiivista, mutta onneksi Boots ei kuitenkaan aiheuta hampaiden kiristelyä vaan on ihan suloinen pikkuinen. :) Ylipäänsäkin hahmot ovat hyviä ja mielekkäästi rakennettuja, mitä nyt muutamasta oli aika helppoakin arvata heidän "todellinen puolensa". Mutta asetelma ihmisten, lepakoiden, torakoiden, hämähäkkien ja rottien välillä on kyllä kiinnostava!

Pieneksi miinuspuoleksi on ihan pakko sanoa tarinan vahva nojautuminen ennustuksiin. Olen jo lukenut aika paljon kirjoja, joissa jonkinlainen ennustus on keskeisessä asemassa (Harry Potterit, Percy Jacksonit yms), joten pikku hiljaa se alkaa kyllästyttää ja vaikuttaa vain helpolta keinolta saada rattaat pyörimään. Ei se kuitenkaan liikaa haitannut, vaikka ilmeisesti myös ainakin sarjan seuraava osa pohjautuu samalla tavoin ennustukseen.

Ylismaan Gregor on tyypillinen, jännittävä seikkailu, eikä Collinsin taito himmene tämänkään kohdalla yhtään. :) Luen varmastikin myös seuraavat osat, jahka ne suomennoksina ilmestyvät!

Arvosana: * * * ½