Kim Liggett - Armonvuosi

Kukaan ei puhu armonvuodesta. Se on kiellettyä.

Meille kerrotaan, että meillä on valta houkutella aikamiehet vuoteistaan, tehdä nuorukaiset hulluiksi ja syöstä vaimot mielipuolisen mustasukkaisuuden syövereihin. Sen vuoksi meidät karkotetaan yhteisöstä naiseuden kynnyksellä: meidän on vapautettava taikavoimamme erämaahan ennen kuin voimme palata kotiin puhdistuneina. Mutta kaikki meistä eivät palaa. Osa tytöistä sortuu luonnon elementeille, osa saalistajille, osa kohtalotovereiden vimmalle...

Minä en tunne olevani voimakas, en tunne olevani maaginen. Mutta silmäni ovat auki. 

Karisto

Kun piirikunnan nuorukaiset ja tytöt tulevat naimaikään, antavat nuorukaiset valitsemalleen puolisolle hunnun lupauksena avioliitosta. Tytöt puolestaan lähetetään vuodeksi erämaahan puhdistautumaan, sillä heidän uskotaan kantavan sisällään vaarallisia taikavoimia, joista eroon hankkiuduttuaan he voivat palata takaisin yhteiskuntaan säyseinä vaimoina. Tierney James ei tunne olevansa erityisen maaginen, eikä hän halua ryhtyä vaimoksi kellekään. Naisilla ei kuitenkaan ole tässä yhteiskunnassa minkäänlaista sananvaltaa, joten myös Tierney lähetetään muiden tyttöjen mukana viettämään armonvuottaan. Armonvuodesta puhuminen on ehdottomasti kiellettyä, joten kukaan tytöistä ei tiedä, mikä heitä odottaa. Kokemuksen synkkyydestä on todisteena ainoastaan edelliseltä vuodelta palaavien tyttöjen riutunut ulkomuoto ja särkynyt olemus - sekä tieto siitä, etteivät kaikki selviä koettelemuksesta hengissä.

Bongasin tämän kirjan aivan sattumalta kirjaston uutuuskäsittelystä ja kiinnostuin heti sen asetelmasta. En ole suinkaan ainut, jonka mieleen tulivat heti Nälkäpeli ja Orjattaresi - etenkään kun jälkimmäistä näistä vieläpä siteerataan heti kirjan alussa. Vaikka yhtäläisyyksiä muuhun dystopiaan toki löytyykin runsaasti, koin kuitenkin, että Armonvuosi oli jotenkin freesimmän tuntuinen kuin moni muu vastaavankaltainen teos, jonka olen lukenut. Tämä yllätti kyllä todella positiivisesti!

Kirjan juoni etenee sujuvasti, eikä ole muutamaa seikkaa lukuunottamatta ollenkaan liian ennalta-arvattava. Totuus armonvuodesta purkautuu pikku hiljaa, ja vaikka koko kirjan asetelma onkin lähtökohtaisesti melko epäuskottava, ovat tarjotut vastaukset mielestäni tyydyttäviä ja käyvät järkeen kirjan omassa maailmassa. 

Ärsyynnyn yleensä syystä tai toisesta etenkin nuorten aikuisten (dystopioiden) naispäähenkilöihin. Tierney ei sen sijaan koskaan herättänyt näitä ärsyyntymisen tuntemuksia. Mielestäni hän on vahvaluonteinen ja omapäinen, mutta ei sellaisella ärsyttävällä "aivot narikkaan" -tavalla, jossa päähenkilö vain heittäytyy vaaraan yhtään sen enempää miettimättä. Pidin siitä, miten hän suhtautui muihin tyttöihin myös silloin, kun nämä kohtelivat häntä kurjasti. Tierneyn kautta onkin nähtävissä kirjan sanoma siitä, miten naisten kuuluisi pitää toistensa puolia, ei olla katkeria ja toistensa vihollisia.

Siinä missä kirjan asetelma kiehtoikin, se toi myös mukanaan sen piirteen, mikä minua kenties eniten häiritsi. Nimittäin miesten liika demonisointi ja misogynian ylikorostaminen. Pari edes jossainmäärin kunnollista mieshahmoa tarinassa toki esiintyy, mutta yleisellä tasolla miehiin suhtaudutaan aika yksiulotteisesti pelkkinä hirviömäisinä naisten alistajina ja riistäjinä. Nainen on heille joko himon kohde, omaisuutta tai vaarallinen petollinen saalis, joka on tuhottava. Kirjaa tituleerataan "feministiseksi dystopiaksi", mutta ainakin omasta mielestäni voisi olla muitakin tapoja nostaa esiin naisten itsemääräämisoikeuden, sananvallan ja keskinäisen solidaarisuuden tärkeyttä kuin aivan näin jyrkkä sukupuolien vastakkainasettelu. En tiedä, miltä tuntuisi lukea tämä sama asetelma päälaelleen käännettynä niin, että naiset olisivatkin niitä hirviöitä.

Kirjan loppu ei ollut aivan sitä, mitä odotin. Yritän vältellä spoilereita, mutta jotenkin lukiessani kuvittelin kokoajan, että käsissäni olisi trilogian ensimmäinen osa. Siinä missä kirjan loppu jättää kenties paljon asioita avoinaisiksi, se kuitenkin yhtälailla kasaa tarinan melko hyvin pakettiin, mikä oli jossain määrin yllättävää. Ehkä vain olen tottunut siihen, että tämän tyyppiset nuorten aikuisten dystopiat tuppaavat olemaan moniosaisia? Toisaalta en välttämättä panisi jonkinlaista jatkoa pahakseni, sillä haluaisin tietää enemmänkin tästä kirjassa vallitsevasta yhteiskunnasta. Erityisesti laitamailla asuvien ihmisten ja saalistajien elämä jäi hyvin kaukaiseksi, joten kenties ihan itsenäinen jatko-osa eri henkilöillä voisi myös toimia? Lukisin!

Arvosana: **** 

Paluu blogimaailmaan (?)

Hei pitkästä aikaa!

Olen aina silloin tällöin harmitellut itsekseni sitä, kuinka parin vuoden blogiharrastukseni päättyi lopulta kyllästymiseen ja opiskelujen tuomaan kiireeseen. Kirjablogin ylläpito oli nimittäin aikanaan oikein mainiota ajanviettoa. Se toimi keinona prosessoida lukemaansa ja samalla eräänlaisena muistikirjana omille lukukokemuksille. Lisäksi verkostoitumalla muiden kanssa löysi varsin paljon sellaisiakin kirjoja, joihin ei ehkä olisi ollenkaan osannut muuten tarttua. 

Pitkällisen jahkailun ja pohdiskelun jälkeen päätinkin antaa uuden mahdollisuuden blogilleni, ja täällä sitä nyt sitten taas ollaan. Oho. En edes tiedä, osaanko kirjoittaa tänne enää ollenkaan. Lukutahtini ei ole aivan entisellään, mutta yritän parhaani olla ottamatta liikaa stressiä päivitystahdista, ettei blogista vahingossakaan kehity pakkopullamaista touhua. Kirjoittelen siis silloin, kun on jotain kirjoitettavaa. Jännityksellä odotan myös sitä, bongaanko vielä vanhoja tuttuja kirjablogeja! 

Hieman omia kuulumisiani tästä vuosien varrelta: aloitin siis aikanaan opiskelemaan yliopistossa, ja viime kesänä menin sitten valmistumaan ihka oikeaksi informaatikoksi. :) Pienten mutkien kautta myös toiveeni päästä töihin yleisten kirjastojen puolelle kävi toteen, ja hääräilen juuri tälläkin hetkellä kirjastovirkailijan sijaisuutta Tampereella. On ihanaa huomata, kuinka "omalta" kirjastomaailma tuntuu työpaikkana. Erityisen hyvältä se tuntuu henkilönä, joka ei vielä lukiosta valmistuttuaan tiennyt urasuunnitelmistaan yhtikäs mitään! Etenkin meillä täällä Suomessa on vieläpä niin hyvä kirjastolaitos, että mielelläänhän siinä on mukana puuhastelemassa. :)

Tämän pidemmittä puheitta, ihanaa olla taas täällä! Ensimmäinen kunnon postaukseni lienee tulossa aivan lähipäivinä: olen nimittäin juuri loppusuoralla Kim Liggettin ihanan kutkuttavassa kirjassa Armonvuosi. 

Kiera Cass - Valinta

Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä.

America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana ovat kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset.

Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseenalaistaa itselleen tekemiään suunnitelmia - ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle.

Adlibris.com

America Singer elää tulevaisuuden Yhdysvalloissa, joka tunnetaan aikanaan riehuneen sodan jäljiltä monarkiana nimeltä Illéa. America kuuluu viidenteen kastiin, taiteilijoihin ja artisteihin. Hänen perheensä tulee toimeen joten kuten, vaikkei elo ole aina helppoakaan. Kun sitten kaikki sopivan ikäiset tytöt kutsutaan mukaan Valintaan, kuninkaalliselle prinssille puolison löytämiseksi järjestettyyn kisaan, America vastustaa viimeiseen asti ajatusta osallistua. Hänellähän on jo salainen mielitietty, kastia alempana oleva Aspen.

Kisaan osallistuville tytöille luvataan mainetta ja rahallista tukea, joten perheensä mieliksi America kuitenkin ilmoittautuu vastentahtoisesti mukaan - ja saa pian kauhukseen kuulla olevansa yksi niistä kolmestakymmenestäviidestä tytöstä, jotka pääsevät mukaan kamppailemaan prinssi Maxonin sydämestä.

Olipa mukavaa tarttua piiiiitkästä aikaa oikein kunnon hömppäkirjaan (tai kaunokirjallisuuteen ylipäätään). Opiskelut ovat noin muuten tappaneet lukuinnon kokonaan, mikä on siinä mielessä ironista, kun kerran kirjastonhoitajaksihan tässä olisi tarkoitus suunnata. Noh!

Valinta on selvästi ratsastanut kirjamarkkinoille Nälkäpelin tasoittaman suosion jälkimainingeissa. Olenkin jo nähnyt muutaman kirjabloggaajan vertaavan Valintaa Nälkäpeliin, mutta ilman murhia ja tappamista - ja vastaavanlainen televisiospektaakkeli puolison löytäminen vaikuttaakin Illéan valtakunnassa olevan.

Kaikkien lukemieni dystopioiden jälkeen Valinta tuntui melko köykäiseltä asetelmineen ja hahmoineen. Yksi asia mitä en voinut sietää olivat kirjan nimivalinnat. America Singer, yök. Illéa, tuplayök. Jälkimmäinen sopii ehkä fantasiakirjallisuuden puolelle, mutta mikäli maailmansotien jälkeisen, mystisesti monarkiaksi muuttuvan Amerikan oli tarkoitus olla jollakin tasolla uskottava (ehkä ei), viimeistään nimivalinta vei nekin rippeet mukanaan. Lisäksi kun samaan soppaan lisätään se ikävän pakollinen orastava kolmiodraama, niin oi ei.

Mutta olihan tässä kirjassa hyviäkin puolia! Eniten minua kiinnosti hahmokemia prinssi Maxonin ja American välillä. Enkä nyt tarkoita välttämättä edes romanttista kemiaa, vaan sitä kiinnostavaa "liittolaisuutta", jota näiden kahden välille lähdettiin rakentamaan. Melkein jopa toivoisin, että kaksikon suhde voisi pysyä  ennemminkin platonisena, vaikka jo tässä ensimmäisessä osassa annettiin viitteitä muuhunkin.

Kirjaan yritettiin myös luoda jonkin tasoista jännitystä kapinallisten eli kuningasperhettä ja näiden hallintoa vastustavien ryhmittymien muodossa, mutta tämä uhka tuntui jäävän vielä aika kevyeksi. Kenties tulevissa osissa kapinallisten motiiveja ja vaarallisuutta saadaan korostettua enemmän, sillä nyt välikohtaukset jäivät lähinnä heikon yrittämisen tasolle.

Vaikka tämä arvostelu saattaakin vaikuttaa melko negatiiviselta, en silti missään nimessä sano, että Valinta olisi huonokaan kirja. Hiottavaa löytyy kyllä paljon tulevaa varten, mutta yleisesti ottaen Valinta oli melko kevyttä ja helppoa luettavaa, ehkä juuri tietynlaisesta hömppäluonteestaan johtuen. Romantiikasta ja kevyestä viihteellisyydestä nauttivat pitävät varmasti tästäkin kovasti, enkä kyllä itsekään näe mahdottomana, että jatkaisin sarjan lukemista sitten, kun seuraavat osat suomennetaan, jos vain sille päälle satun. Sen verran kesken tämä ensimmäisessä osassaan kuitenkin jäi!

Arvosana: ***

Holly Black & Cassandra Clare - Rautakoe

" Älä koskaan luota taikuriin. Mitä ikinä teetkin, älä missään tapauksessa luota taikuriin."

Nämä sanat eväänään Callum Hunt osallistuu maagien koulun pääsykokeeseen. Jos hän onnistuu, Callum joutuu eroon isästään ja hänet valitaan opiskelemaan maagiksi kaukana kotoa. Mikäli hän epäonnistuu kokeessa, hän saa olla rauhassa ja elämä säilyy ennallaan. Pahaenteinen tulevaisuus odottaa Callia, joka on yhtä aikaa sekä innostunut että kauhuissaan.

Booky.fi

Callum Hunt on 12-vuotias poika, joka joutuu vasten tahtoaan osallistumaan maagien koulun pääsykokeisiin, jotka määrittävät hänen koko tulevaisuutensa. Jopa Callumin isä, maagi itsekin, painottaa poikaansa epäonnistumaan kokeissa tahallisesti. Toisin kuitenkin käy, ja Callum päätyy kaikista yrityksistään huolimatta oppilaaksi maagikouluun, jossa kaikki ei kuitenkaan ole ehkä niin kurjasti, kuin isä on aina väittänyt.. Pian nuori poika alkaakin tutustua magian maailmaan paremmin, ja haaveilee samalla oppivansa levitointiloitsuja helpottamaan liikkumistaan - hänen toinen jalkansa kun vaurioitui pahasti jo vauvaiässä. Kaikki uudessa koulussa ei kuitenkaan ole pelkkää jännitystä ja hauskuutta, ja pian Callum joutuu huomaamaan, ettei tiedä aivan kaikkea edes omasta itsestään..

Poimin kirjan luettavakseni lähinnä toisen kirjailijoista, Cassandra Claren vuoksi, sillä olen pitänyt hänen aiemmista teoksistaan kovasti. Odotukset Rautakoetta kohtaan eivät olleet kovin korkealla, ja kenen vain "tuntemattomamman" kirjailijan tekemänä tämä olisi saattanut helposti jäädä lukematta. Kirja kuitenkin yllätti äärettömän positiivisesti! Luin sen muutamassa päivässä, koska huomasin haluavani palata Callum Huntin ja Magisteriumin maailmaan yhä uudestaan ja uudestaan.

Ainoana selkeänä miinuksena toteaisin sen, että Cassandra Claren Harry Potter -fanius paistaa hieman häiritsevänkin selvästi kirjan sivuilta. Yhtäläisyyksiä on pitkän pitkä lista lueteltavaksi, niistä mainittakoot vaikka samankaltainen päähenkilökolmikko ja se, miten Tylypahka on ilmiselvästi toiminut innoituksena Magisteriumin erikoiselle, vanhahtavalle maagikoululle. Jos yhtäläisyyksistä ei häiriinny liikaa, voikin keskittyä siihen kaikkeen omaperäiseen ja positiiviseen, mitä Claren ja Blackin maailma ja tarina tarjoaa.

Juoni yllätti oikeissa paikoissa. Pakko siis sanoa, että kirjailijat onnistuivat juuri siinä, mihin he kirjan loppusanoissa kertovat pyrkineensä: "Halusimme ihmisten uskovan, että he tiesivät, millaista tarinaa odottaa." Tietyiltä kliseiltä ei Rautakokeessakaan vältytä, mutta minusta sen hyvittävät ne kohdat, joissa lähdetäänkin aivan eri suuntaan, kuin mitä on ensin odottanut. Odotankin innolla, miten muutama "plot twist" lähtee kehittymään seuraavissa osissa. Hahmot ylipäänsä ovat mielenkiintoisia, eikä kaikkea paljasteta kertarytinällä - ja ainakin minulle jäi tunne, että kaikkien hahmojen historiasta jäi vielä sopivasti peittoon tulevia kirjoja varten.

Rautakoe avaa siis viisiosaisen Magisterium-sarjan, jonka seuraavat osat luen aivan ehdottomasti! Toivottavasti niitä ei vain tarvitsisi odotella ihan hirvittävän pitkään, sillä jos voisin itse päättää, ottaisin mielelläni seuraavan kirjan jo heti käsiini... :)

Arvosana: * * * *

Vladimir Nabokov - Lolita

Lolita, elämäni valo, kupeitteni tuli. Minun syntini, minun sieluni. Lo-li-ta: kolme kertaa kielen kärki hypähtää kitalaella ja koskettaa kolmannella hampaita. Lo.Lii. Ta.

Hän oli Lo, vain Lo, aamulla; pituus neljä jalkaa kymmenen tuumaa toisessa jalassa nilkkasukka. Hän oli Lola housuasussa. Hän oli Dolly koulussa. Hän oli Dolores pisteviivalla. Mutta minun sylissäni hän oli aina Lolita.

Gummerus

Lolita oli viimeinen niistä kirjoista, jotka vaadittiin kirjallisuuden kurssin suoritusta varten. Itseasiassa minulle tuli kyseisten kirjojen kanssa pienoinen hoppu, enkä siis ehtinyt lukea Lolitaa kokonaan ennen tenttipäivää - päätin siitä huolimatta kahlata sen näin jälkikäteen loppuun asti, sillä se oli aiheeltaan hyvin radikaalisti erilainen verrattuna muihin valitsemiini kirjoihin. 

Lolitan tarinan kertoo salanimellä Humbert Humbert esiintyvä keski-ikäinen mieshenkilö, joka tuntee seksuaalista vetoa alaikäisiin tyttölapsiin, joita kutsuu "nymfeteiksi". Hän iskee silmänsä 12-vuotiaaseen Dolores Hazeen, jonka läheisyyteen Humbert epätoivoisesti kaipaa - jopa niin paljon, että avioituu lopulta tytön äidin kanssa. Pian Doloresin äiti kuitenkin kuolee, mikä ajaa Humbertin loputtomalle, öisien motellien ja päivittäisten nähtävyyksien täyttämälle pakomatkalle Dolores mukanaan.

Arkaluontoisesta aiheestaan johtuen Lolita on herättänyt paljon ristiriitaisia mielipiteitä. Vaikka lasten hyväksikäyttö onkin aiheena inhottava, niin Lolita ei itsessään ollut mielestäni erityisen vastenmielistä luettavaa. Kirja ei varsinaisesti mässäile mielikuvilla tai ole liian suorasukainen, vaikka se onkin katsaus mieleltään sairaan ihmisen ajatuksiin. 

Nabokov rakastaa selvästi päättymättömältä tuntuvaa kuvailua. Siinä on oikeastaan suurin syy, miksi en nauttinut Lolitan lukemisesta kirjan alkupuolta pidempään. Alun tapahtumaketjun tuoma mielenkiinto katkesi loputtoman pakomatkan, Lo'n jatkuvan ulkonäön ja jokaisen tämän pienen oikun kuvailemiseen. On myönnettävä, että toisinaan selasin hajamielisesti sivuja eteenpäin odottaen jotakin tapahtuvaksi. Uskonkin, että kirja olisi tehnyt minuun suuremman vaikutuksen, mikäli se olisi ollut ytimekkäämpi ja kuvailua olisi ollut puolet vähemmän.

Hämmentävintä oli kenties se, miten lukiessa oli aina välillä pysähdyttävä muistuttelemaan itselleen kertojan mielenlaadusta ja epäluotettavuudesta. Humbert kun on ovela kertoja: hän osoittaa nöyryyttä, jopa jonkinasteista syyllisyyttä, kuvaillessaan tapahtumien kulkua ja omia motiivejaan. Hän myös yrittää vierittää syyt Lolitan niskoille, niin että tyttö viettelikin hänet, eikä toisin päin. Kun lukija ei sen lisäksi koskaan pääse muiden hahmojen kuin Humbertin mielen sisälle, on vaikeaa olla varma miten kaikki on todellisuudessa tapahtunut tai miltä tapahtumien kulku vaikuttaisi kaikkitietävän kertojan kautta. 

Oli todellisuus sitten mitä tahansa, jopa Humbertin oma kerronta paljastaa karusti hänen oman osuutensa: kuinka hän houkuttelee nuoren Doloresin verkkoonsa kuin hämähäkki, kuinka hän itsekin puhuu miten hänen saalistavan verkkonsa säikeet "on levitetty yli talon" ja kuvaa niin kutsuttuja nymfettejään ikään kuin perhosina. Hän on armoton saalistaja, ansojen asettaja, joka jollain tasolla myös tietänee tuhonneensa nuoren lapsen elämän peruuttamattomasti. 

Lopullinen tuomioni onkin, että vaikka Lolita pisti ajattelemaan, se ei vaikuttanut yhtä suuresti kuin olin kenties odottanut tai jopa toivonut, vaan kaatui omaan korukielisyyteensä. 

Arvosana: * * *

Aloitan tällä teoksella myös kesän kirjabingo -haasteen, josta päätin rastittaa lokeron "klassikko". :) 

Blogi-kulta, herää jo, herää jo..

Hui! Talvi on päättynyt aikaa sitten, kevätkin on jo lähes ohi ja kesä kolkuttelee ovella - mutta pikku blogini on unohtunut täydelliseen horrostilaan. Blogin ylläpitäjänkin on häpeäkseen tunnustettava, että kirjoja on tullut luettua kovin vähän, ellei nyt lasketa kirjallisuuden kurssille läpikäytyjä klassikkoteoksia. Lisäilin kyllä luettujen listalle erinäisiä teoksia, mutta niistä tuskin on luvassa erillisiä arvosteluja, kun aikaa niiden lukemisesta alkaa olla jo jonkin verran..

Nyt opinnot ovat kuitenkin tältä keväältä ohitse, ja se tarkoittaa toivon mukaan vastaavasti enemmän innostusta lukemiselle ja blogeilulle! :) Uudet tuulet puhaltavat myös blogin ulkoasussa, joka sekin valmistautuu ottamaan vastaan alkavan kesän. 

Ajattelin tässä käyttää samalla tilaisuuden hyväkseni ja vastata.. *kröhkröh* vähän myöhässä.. saamaani 11 kysymyksen haasteeseen. Haastajia oli peräti kaksin kappalein, kiitos siis Noannalle ja Sinille! :) Vastaan tällä kertaa Noannan kysymyksiin, kun ne ensimmäisenä sain. Siispä:

11 kysymyksen haaste

1. Jokaisen haastetun pitään kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Noannan kysymykset:

1. Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?
- Realisti, huumorintajuinen ja laiskimus.

2. Millä kyvyllä osallistuisit Talent-kilpailuun?
- Voi eeei.. :D Ei kyllä tule mieleen mitään hauskaa.. Sarkastisella huumorillani?

3. Minkä elokuvan olet nähnyt viimeksi ja mitä pidit siitä?
- Thor: The Dark World. Näin sen toistamiseen ja kyllä, pidin kovasti, joskin kyseinen leffa on minulle Thor- ja Loki-fanina melko emotionaalisesti kuormittava.. :D

4. Mistä sait idean bloggaamiseen?
- Minua oli jo jonkin aikaa ehtinyt kiehtoa ajatus sekä blogin pitämisestä että kirja-arvioiden kirjoittamisesta. Alunperin ajattelin kirjoittavani arviot vain itselleni, ikään kuin muistinvirkistykseksi siitä, mitä on oikein tullut luettua - mutta lopulta päädyin kuitenkin yhdistämään nämä kaksi ideaa keskenään.

5. Jos saisit valita minkä tahansa kirjan miljöön tai maailman, mihin muuttaisit?
- Ehdottomasti Harry Potterien miljööseen, muu ei tule kysymykseenkään! Rakastan Britanniaa jo muutenkin, mutta kun lisätään soppaan vielä taikakoulu ja kokonainen taikayhteisö, niin sitä olisi jo suorastaan mahdotonta vastustaa.. :)

6. Suunnitteletko mielelläsi elämää eteenpäin vai katsotko mieluummin, mitä se tuo tullessaan?
- Vihaan päätöksentekoa, joten sen suhteen en pidä liiallisesta kaukaisuuteen katselusta - toisaalta taas en osaa olla lainkaan spontaani, vaan minun on suunniteltava kaikki pienemmätkin asiat hyvissä ajoin etukäteen.. Riippuu siis oikeastaan hyvin paljon mielialasta ja menossa olevan tulevaisuuskammon vakavuusasteesta.. :D

7. Jos sinun pitäisi valita loppuelämäksesi vain lukeminen tai kirjoittaminen, kumman valitsisit?
- Lukeminen. Pidän kirjoittamisesta, mutta karu fakta on, etten koskaan saa suollettua kynästä tai näppäimistöstä sellaista tekstiä, jota osaisin oikeasti itse arvostaa. :D Uppoudun siis paljon mieluummin muiden hengentuotoksiin - ja onhan silloin paljon enemmän valikoimaakin kuin vain oman pään tuotokset!

8. Milloin viimeksi tutustuit uuteen ihmiseen?
- Jos lasketaan vain sellaiset ihmiset, joihin koen todella tutustuneeni hyvin, niin heti yliopiston alettua ja sittemmin myös englannin kurssilla. :)

9. Bravuurisi keittiössä?
- Oivoi.. Keittiö ei ole vahvinta maaperääni, joten bravuureista löytyy oikeastaan vain mokkapalat. Mutta ne ovat aina uskomattoman herkullisia, vaikka itse sanonkin..! :D

10. Onko sinulla jo suunnitelmia kesäksi?
- Ei vielä kamalan paljoa, mutta toivottavasti enemmän lukemista kuin talvella, kavereiden näkemistä, festareita ja muuta hauskaa.

11. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
- Hetket, jolloin ei tarvitse huolehtia tekemättömistä hommista ja velvollisuuksista, vaan voi ottaa rauhassa ja nauttia. (: Ja tietenkin myös ystävät, matkustelu, musiikki ja herkuttelu.

Olen jo sen verran myöhässä, etten haasta tällä kertaa ketään.. :)

Eowyn Ivey - Lumilapsi

"1920-luvun Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuuttaan sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajautumassa erilleen - Jack raataa maatilalla perheen elatuksen eteen ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Kun ensilumi pitkän ja kylmän syksyn jälkeen sataa, hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Mutta aamulla lumilapsi on poissa.

Pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua pieni tyttö, metsän lapsi. Hän kutsuu itseään Fainaksi. Tyttö elää yksin keskellä Alaskan villiä luontoa ja metsästää rinnallaan punainen kettu. Pikkuhiljaa Jack ja Mabel oppivat ymmärtämään Fainaa ja alkavat rakastaa tätä kuin omaa lastaan. Mutta kesyttömässä Alaskassa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Totuus Fainasta muuttaa lopulta heidät kaikki."

bazarforlag.fi

Mabel ja Jack elävät Alaskan jylhissä maisemissa uudisasukkaina. Vaikka muuton Alaskaan oli tarkoitus toimia uutena alkuna, suru heidän kuolleena syntyneestä lapsestaan ja rankat elinolosuhteet työntävät Mabelia ja Jackia hitaasti mutta varmasti erilleen - kunnes ensilumi sataa ja kaikki muuttuu. 

En tiennyt lainkaan mitä odottaa tähän kirjaan tarttuessani. Takakansikaan ei juuri auttanut viitoittamaan tietä, joten pieni epävarmuus siivitti koko lukukokemustani. Odottaako jotain maagista? Tragediaa? Vai kenties lisää salaperäisyyttä? Jälkikäteen olen sitä mieltä, että kirja tarjosi pieninä annoksina näistä jokaista. 

Faina on mystisyyden verhoon piiloutuva hahmo - onko hän oikea vai ei? Onko hän syntynyt Mabelin ja Jackin syvästä kaipuusta vai kätkeytyykö pikkutytön tarinan taustalle muutakin? Näitä kysymyksiä lukija joutuu pyörittelemään mielessään pidempäänkin, ennen kuin vastauksia tarjotaan - ja ehkä vielä senkin jälkeen..

Tarina hahmoineen oli karulla tavalla kaunis, mutta loppu jätti minut hieman kylmäksi. Ehkä muutoin koko kirjan läpi jatkuvaan maagisuuteen tuli liian suuri särö, tai sitten olisin vain toivonut kaiken päättyvän eri tavalla. En osaa sanoa. 

Tämä on muuten hirvittävän vaikea kirja arvioida. Se herätti kyllä ajatuksia ja tunteita - mutta tarkalleen ottaen millaisia?

Arvosana: ***