Anneli Kanto & Terhi Rannela - Korkea puoliso

Khalkoksen saarella puhaltavat uudet tuulet. Amaya on vakiinnuttanut asemansa Korkeana puolisona, ja hän on saanut aikaan paljon hyvää: julmat rangaistusleirit on lakkautettu, naisia on alettu kouluttaa, jopa kuparin hintaa on saatu nostettua. Kansa rakastaa hyväntahtoista hallitsijaansa, mutta kaikki eivät kuitenkaan ole muutoksista innoissaan.

Lilyana, naisista ensimmäinen, halveksuu miniäänsä avoimesti. Toinen poika Radko taas ei voi sietää sitä, miten hänen isänmaataan sarmatialaistetaan. Kun Lilyana ja Radko saavat selville Amayan salaisuuden, he alkavat punoa juonia. Naikkonen on saatava pois valtaistuimelta – keinolla millä hyvänsä.

Karisto.fi

 

Uudet tuulet puhaltavat Khalkoksella: julmat kaivosrangaistukset on lopetettu, kuparin hinta on saatu neuvoteltua korkeammaksi ja naisten asemaa on ryhdytty parantamaan huimasti.  Samalla Amayan asema Korkeana puolisona on vakiintumassa, hänellä on lempeä aviomies ja rakastaja, ja hän on juuri synnyttänyt esikoisensa. Kaikki näyttää olevan menossa parempaan päin - kunnes katkeroituneet Lilyana ja Radko saavat selvitettyä Amayan tarkasti varjellun salaisuuden. Kaksikko ryhtyy oitis toimeen, jotta vallananastaja saataisiin pois kuvioista, keinoja kaihtamatta.

 

Ohhoh! Tähystäjäneidon luettuani jäin kyllä siihen uskoon, että kirjailijakaksikolta Kanto ja Rannela löytyy taitoa, mutta jatko-osa onnistui silti yllättämään - ehdottoman positiivisesti! Se oli täynnä jännittäviä käänteitä, juonittelua ja yllätyksiä. Loput arvostelusta sisältää pieniä spoilereita.

 

Hahmojen esittelyä laajennetaan Tähystäjäneitoon verrattuna. Nyt esille pääsevät ensimmäistä osaa paremmin Lilyana, juonitteleva ja omahyväinen Radko sekä muutama muu hahmo, jotka jäivät lähinnä mainitsemisen tasolle ensimmäisessä osassa. Keskeinen roolinsa on myös Amayan sisarella Snezanalla, josta kuullaan nyt myös muuten kuin pelkkien kirjeiden välityksellä. Hänelle en kyllä kyennyt lämpenemään laisinkaan, vaikka aluksi pidin häntä melko harmittomana, hivenen sinisilmäisenä tapauksena.

 

En voi sanoa osanneeni odottaa muutamia tiettyjä juonenkäänteitä - kirja johti lopulta aivan toiseen suuntaan kuin olin ikinä kuvitellut, mutta toisaalta juuri se kolahti täydellisesti. Jaarittelu jää vähemmälle kuin Tähystäjäneidossa, ja sen sijasta keskitytään uusiin käänteisiin ja toimintaan. Muutenkin kokonaisuus tuntuu ehjemmältä. Huomasin eläytyväni kirjaan, odottavani hymy huulilla tai (suurimmassa osassa tapauksista) kauhu mielessäni mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

Miinusta tulee mieleen ainoastaan Radkon ja Snezanan tarinan liian nopeasta, jokseenkin kliseenomaisesta etenemisestä.  Hyvin kasvatettu tyttö tuntuu olevan liian helposti valmis heittäytymään täysin vieraan miehen vietäväksi, ja muuttuu ainakin minun silmissäni hyvin nopeasti luonteeltaan uuden tilanteen mukana. Ei se kuitenkaan syö juonta liiaksi.

 

Jäin suorastaan janoamaan kolmatta ja viimeistä osaa, joka toivottavasti vie kokonaisuuden ansaitsemaansa päätökseen. Tämä mainio trilogia saa toimia lippulaivanani suomalaisen kirjallisuuden pelon kukistamisessa! :D

 

Arvosana: ****