America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana ovat kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset.
Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseenalaistaa itselleen tekemiään suunnitelmia - ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle.
 |
| Adlibris.com |
Kisaan osallistuville tytöille luvataan mainetta ja rahallista tukea, joten perheensä mieliksi America kuitenkin ilmoittautuu vastentahtoisesti mukaan - ja saa pian kauhukseen kuulla olevansa yksi niistä kolmestakymmenestäviidestä tytöstä, jotka pääsevät mukaan kamppailemaan prinssi Maxonin sydämestä.
Olipa mukavaa tarttua piiiiitkästä aikaa oikein kunnon hömppäkirjaan (tai kaunokirjallisuuteen ylipäätään). Opiskelut ovat noin muuten tappaneet lukuinnon kokonaan, mikä on siinä mielessä ironista, kun kerran kirjastonhoitajaksihan tässä olisi tarkoitus suunnata. Noh!
Valinta on selvästi ratsastanut kirjamarkkinoille Nälkäpelin tasoittaman suosion jälkimainingeissa. Olenkin jo nähnyt muutaman kirjabloggaajan vertaavan Valintaa Nälkäpeliin, mutta ilman murhia ja tappamista - ja vastaavanlainen televisiospektaakkeli puolison löytäminen vaikuttaakin Illéan valtakunnassa olevan.
Kaikkien lukemieni dystopioiden jälkeen Valinta tuntui melko köykäiseltä asetelmineen ja hahmoineen. Yksi asia mitä en voinut sietää olivat kirjan nimivalinnat. America Singer, yök. Illéa, tuplayök. Jälkimmäinen sopii ehkä fantasiakirjallisuuden puolelle, mutta mikäli maailmansotien jälkeisen, mystisesti monarkiaksi muuttuvan Amerikan oli tarkoitus olla jollakin tasolla uskottava (ehkä ei), viimeistään nimivalinta vei nekin rippeet mukanaan. Lisäksi kun samaan soppaan lisätään se ikävän pakollinen orastava kolmiodraama, niin oi ei.
Mutta olihan tässä kirjassa hyviäkin puolia! Eniten minua kiinnosti hahmokemia prinssi Maxonin ja American välillä. Enkä nyt tarkoita välttämättä edes romanttista kemiaa, vaan sitä kiinnostavaa "liittolaisuutta", jota näiden kahden välille lähdettiin rakentamaan. Melkein jopa toivoisin, että kaksikon suhde voisi pysyä ennemminkin platonisena, vaikka jo tässä ensimmäisessä osassa annettiin viitteitä muuhunkin.
Kirjaan yritettiin myös luoda jonkin tasoista jännitystä kapinallisten eli kuningasperhettä ja näiden hallintoa vastustavien ryhmittymien muodossa, mutta tämä uhka tuntui jäävän vielä aika kevyeksi. Kenties tulevissa osissa kapinallisten motiiveja ja vaarallisuutta saadaan korostettua enemmän, sillä nyt välikohtaukset jäivät lähinnä heikon yrittämisen tasolle.
Vaikka tämä arvostelu saattaakin vaikuttaa melko negatiiviselta, en silti missään nimessä sano, että Valinta olisi huonokaan kirja. Hiottavaa löytyy kyllä paljon tulevaa varten, mutta yleisesti ottaen Valinta oli melko kevyttä ja helppoa luettavaa, ehkä juuri tietynlaisesta hömppäluonteestaan johtuen. Romantiikasta ja kevyestä viihteellisyydestä nauttivat pitävät varmasti tästäkin kovasti, enkä kyllä itsekään näe mahdottomana, että jatkaisin sarjan lukemista sitten, kun seuraavat osat suomennetaan, jos vain sille päälle satun. Sen verran kesken tämä ensimmäisessä osassaan kuitenkin jäi!
Arvosana: ***
