Suzanne Collins - Gregor ja turman ennustus (+ väliaikatietoa blogista)

"Sinulla on suuri tehtävä edessäsi, Ylismaan poika."

Gregor on onnellinen saatuaan isänsä takaisin Alismaan syövereistä. Perheidylli ei kuitenkaan kestä kovin pitkään, kun pikkusisko Boots katoaa leikkipuistossa ja Gregorin pahat aavistukset käyvät toteen. Hänen on palattava hämärän valtakuntaan syvälle New Yorkin alapuolelle pelastaakseen jättiläistorakoiden palvoman pienokaisen, jonka rotat ovat vannoneet tappavansa. Vain Ylismaan Gregor yksin voi estää rottien katalat aikeet surmaamalla muinaisessa Turman ennustukessa mainitun vitsauksen, valkoisen rotan. Hämmentävässä kohtaamisessa nuoren soturin luontaiset tappajanvaistot joutuvat ottamaan mittaa omantunnon soimaamista sävelistä. Mutta onko lohduttomasta labyrintista edes ulospääsyä?

Cdon.fi

Gregorin seikkailut Alismaassa jatkuvat! Elämä New Yorkissa ei ole helppoa - ei, vaikka Gregor onnistui pelastamaan isänsä ja tuomaan hänet takaisin kotiin. Köyhyys ja isän sairastelu varjostavat perheen onnea, eikä tilanne muutu ainakaan kirkkaammaksi Gregorin kannalta, kun hänen pikkusiskonsa Boots katoaa yllättäen leikkipuistossa. Hyvin pian Gregorille selviää, että Boots on viety takaisin hämärään Alismaahan, jonne hänenkin on palattava siskonsa pelastaakseen. 

Alismaassa Gregorin on kohdattava taakseen jättämänsä Turman ennustus, joka kertoo valkeasta, labyrintissa lymyävästä rotasta. Ennustuksessa mainittuna soturina Gregorin täytyy surmata valkea rotta estääkseen muiden katalien jättiläisrottien aikeet. Mutta kuinka alismaalaisten retkikunnan on tarkoitus selvitä tehtävästä, kun edellisen matkan menetykset ovat yhä kaikkien muistissa..  

Gregor ja turman ennustus jatkaa vakaana viisiosaista Alismaan tarinat -sarjaa. Ehkä juuri "vakaa" onkin hyvä sana kuvaamaan sarjan toista osaa, sillä siinä missä se ei ollut missään nimessä huono, se ei myöskään tuonut mukanaan erityisen järisyttäviä juonenkäänteitä. Odotin oikeastaan kokoajan jonkinlaista selkeää huippukohtaa, mutta sitä ei tullut, ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin olin kuvitellut. Juonesta löytyi silti mielenkiintoisia käänteitä, ja pariin kertaan Collins onnistui kyllä minua jallittamaankin. 

Aloin havaita Gregorin persoonassa enemmän synkkyyttä ja vakavuutta kuin mitä ensimmäisessä osassa oli. Jännällä tavalla hahmokehitys vaikuttaakin menevän samaan suuntaan kuin Harry Pottereissa: hieman naiiviista mutta rohkeasta pojasta kohti jokseenkin synkeämpää, jopa "angstisempaa" nuorta sankaria, valittua. Myös Gregor itse saa huomata joidenkin asioiden näyttäytyvän eri valossa sitten viimeisimmän Alismaan vierailunsa: hän kohtaa esimerkiksi Ares-lepakon, jonka kanssa vannoi aiemmin yhteenkuuluvuuden valan - mutta tietääkö Gregor loppujen lopuksi juuri mitään kumppanistaan? Minusta Alismaan tarinat on kakkososankin perusteella sopivan viihdyttävää ja kiinnostavaa lukemista. Jokin tässä ei aivan samaan tapaan napannut kuin ensimmäisessä kirjassa, mutta luen kyllä mielihyvin myös jatkon sitten kun Gregor ja Alismaan vitsaus ilmestyy käännöksenä ensi heinäkuussa. :)

Arvosana: ***

--------------

Väliaikatietoa blogista!

Näin siinä sitten on käynyt. Toiveikkaan synttäripostauksen jälkeen blogin postaustahti kuivui täysin olemattomiin. Toisin kuin toivoin, opiskelukiireet ja niiden tuoma jaksamattomuus ei väistynyt mihinkään. Näiden kahden kuukauden aikana olen ehtinyt lueskella vain muutamia kirjoja, ja nekin ovat pääasiassa jääneet kesken. :/ Lukuhaasteessakin jäin niin paljon jälkeen, että luovutin tyystin. Siksipä teen suosiolla niin, että ainakin loppuvuoden ajan blogi pysyttelee toistaiseksi jatkuneessa hiljaiselossaan - toivottavasti uusi vuosi ja uudet kujeet saavat innostumaan jälleen niin lukemisesta kuin bloggailusta! Eihän sitä tiedä, mitä joululomakin tuo mukanaan.. :) Sillä välin toivotan tsemppiä kaikille muillekin niin opiskeluihin, työelämään kuin muuhunkin puuhasteluun! Hauskaa joulun odotusta jokaiselle blogien ja kirjojen maailmoissa seikkailevalle!

Vuosi kirjabloggailua takana!

Hiphei ja hurraa, tänään on Olipa kerran kirjablogin 1-vuotissynttärit! Tai no okei, jos ihan tarkkoja ollaan, niin blogi on itseasiassa perustettu 30. syyskuuta 2012, mutta ensimmäinen varsinainen kirja-arvostelu ilmestyi seuraavana päivänä 1. lokakuuta 2012. :) Siksi tämä tuntuu enemmän siltä oikealta synttäripäivältä!

En ollut koskaan tätä ennen ylläpitänyt minkäänlaista blogia, enkä ole välttämättä kovin pitkäjänteinen ihminen siinä mitä tulee pidempiin projekteihin. Siksi ajattelinkin usein blogin alkumetreillä, että kyllästys luultavasti vaanii jo ensimmäisen nurkan takana - eihän minusta ole säännölliseksi postaajaksi! Toisin kuitenkin kävi, ja tässä sitä ollaan. 

Toki blogin yksivuotiseen historiaan on mahtunut hiljaisempiakin kausia, valitettavasti sellainen on käynnissä juuri parhaillaankin. Yliopisto-opintojen alkaminen on sekoittanut pään ja vienyt jonkin verran henkisiä voimavaroja. Lukeminen on siksi jäänyt vähemmälle, mutta toisaalta myös arvostelut näyttävät kasaantuvan kirjoittamattomina sitä mukaan kun saan kirjoja loppuun. Täytyy yrittää tsempata loppuvuodeksi, kunhan elämä tästä vähän tasaantuu!

Olisin ehkä halunnut laittaa pystyyn pienen arvonnan blogin synttärien juhlistamiseksi, mutta koska hoksasin kovin myöhään, että tällainen merkkitapaus on tulossa, niin en ehtinyt sitä sen kummemmin miettiä. :/ Luulen, että vaikkapa joulun alla tai joskus tämän vuoden puolella kuitenkin olisi hyvä hetki pitää jotkin muut korvaavat, pienet arpajaiset... :) 

Loppuun vielä kaikenlaista hauskaa nippelitietoa vuoden varrelta!


Erikoisimpia hakusanoja, joilla Olipa kerran kirjablogiin on päädytty:

blogspot snape kiipelissä (Erityisesti tämän haun taustatarinan haluaisin kovasti kuulla.. :D) 

niin happy

rotta ritari

matkustaminen on ainoa

odinin metsästysseurue

miten näen ennakkoon olipa kerran

hallitsijan lemmikki rotat

mitä tarkoittaa simukka

"hylättyihin metrotunneleihin"

mikä kirja avaruusalus jolla kaikki s...

se ainoa oikea kirja

Luettujen/blogattujen kirjojen määrä: 

2012: 30, joista blogattu 30

2013: 68, joista blogattu 44

Yhteensä: 98, joista blogattu 74

Luetuimmat postaukset:

1. Dan Brown - Inferno

2. Stephenie Meyer - Vieras

3. C.J. Daugherty - Night School, Yön valitut

4. TTT - Vuoden 2013 odotetuimmat

5. Uutta J.K. Rowlingilta - salanimellä!

Haasteet:

Lukudiplomi - suoritettu

30Koetus - kesken 

Olen ollut vähän laiska hyppäämään mukaan haasteisiin, vaikka ne ovatkin aina vaikuttaneet kiehtovilta. 30Koetuksen suhteenkin näyttää kyllä nyt niin pahalta, että ei ainakaan pidä lähteä ahnehtimaan! 

TTT - Top Ten Tuesdayt:

Huonoimmat lukemani kirjat

Mieleenpainuvia lainauksia 

Vuoden 2013 odotetuimmat 

Suosikkikirjani

Jouluvieraita kirjoista 

Olisi kiva aloittaa TTT-listaukset uudelleen. :) Koen vain lukeneeni vasta niin vähän ja jumittuneeni niin pahasti tiettyihin suosikehin, että väkisinkin samat kirjat, niiden hahmot ja muut viittaukset nousevat aina esiin. 

Annukka Salama - Käärmeenlumooja

”Se skeittasi kuin joku Tony fucking Hawk."

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Hän putoaa aina jaloilleen, kiipeää puuhun vaikka takaperin ja heittää skeittilaudalla henkeä salpaavia voltteja. Unna on luullut olevansa ainoa laatuaan, kunnes skeittaa itsensä salaperäisen Rufuksen jengiin. Synkänkomea poika ottaa Unnan suojelukseensa, mutta tuo yhteisöllisyyden lisäksi tämän elämään kasan hallitsemattomia riskejä. Toiset niistä ovat suloisia kuin suudelma, toiset tappavia kuin metsästäjän luoti.

Risingshadow.fi

Unna ei ole mikään tavallinen nuori: hän on nimittäin ketterä kuin orava, vieläpä aivan kirjaimellisesti. Unna on nimittäin saanut puolet kyvyistään voimaeläimeltä, ja luulee kauan olevansa ainoa lajiaan. Pian hän kuitenkin törmää Rufukseen, joka avaa Unnalle aivan uudenlaisen maailman niin rakkaudessa kuin myös vaaroissa..

Törmäsin Faunoidit-sarjaan, yllätys yllätys, kirjablogien kautta. En ole selvästi ainoa, joka ei olisi tarttunut tähän pelkän takakannen perusteella: skeittaus ei millään tasolla kiinnosta minua, enkä tiedä siitä yhtään mitään. Blogien kautta selvisi kuitenkin, että eihän se skeittaus tässä nyt niin suuressa roolissa olekaan, minkä lisäksi kirja on ylistetty useampaankin kertaan maasta taivaaseen. Mikä ettei siis.

Alku ei saanut minua vakuuttuneeksi, mutta saadessani pikku hiljaa kiinni hahmoista ja jutun juonesta, olin oikeastaan aika yllättynyt. Olin koko ajan kuvitellut, että tämä on sellainen pelkästään teinielämään ja rakkaussotkuihin keskittyvä kirja, pienellä spefi-vivahteella, mutta sitten alettiinkin puhua metsästäjistä ja faunoidien elämän kääntöpuolista - ja se oli vihdoin se, mikä sai minunkin mielenkiintoni heräämään.

Hahmoista en löytänyt erityistä suosikkia, vaikka pakko kyllä myöntää, että Unna ja Rufus ovat aika herkullinen pari. Pikkuisen ehkä häiritsi se, miten korostetun ylisuojelevainen ja omistushaluinen Rufus on. Ehkä sen voi pistää kokonaan voimaeläimen piikkiin, ehkä ei.. Jostain syystä myös kaikkien hahmojen erikoiset nimet ärsyttivät aluksi kamalasti, mutta oikeastaan niihin tottui nopeasti, eikä se sitten enää häirinnyt. :D

Kyllä tätä kaikesta huolimatta täytyy kehua, etenkin kun juoni tosiaan pääsi yllättämään aika tavalla.

Arvosana: * * * ½

Olen ehtinyt lukea jo jatko-osankin, Piraijakuiskaajan, ja siitä olisi tarkoitus ehtiä postaamaan seuraavaksi. Syksyn ja opiskelujen saavuttua aikaa ja energiaa postaamiselle tai ylipäänsä lukemiselle on vain jäänyt niin kovin vähän! :/ Ehkä se tästä helpottaa.

Michelle Paver - Delfiinin saari

Pelon tuntee maistettuaan suolan, hiekan, veren - ja kalliin metallin. Suojeluksen tuntee saatuaan puolelleen luonnon viisaat ja julmat henget - ja ystäväkseen delfiinin.

Köyhän Hylas-pojan koko todellisuus murenee yhdessä päivässä. Hän menettää uskollisen koiransa, kadottaa sisarensa, joutuu pakenemaan henkensä edestä mustien soturien joukkoa ja kyseenalaistamaan sen, kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Syrjäisellä saarella hän saa yllättäviksi liittolaisikseen toiset yksinäiset: laumastaan eroon joutuneen delfiinin ja pakkoavioliitoa paenneen papittaren tyttären.

Mutta miten niin epätodennäköinen ja vähävoimainen kolmikko voisi säilyä henissä karun saariluonnon armoilla ja uhmata sotajoukkoa? Keitä salaperäiset mustat soturit oikein ovat, ja mitä he pojasta haluavat? Entä millaisen salaisuuden kätkee arvokas pronssinen tikari, jonka hän sai kuolevalta mieheltä?

Risingshadow.fi

Hylasin elämä kääntyy kertaheitolla päälaelleen. Hänen uskollinen koiransa surmataan raa'asti, mutta kaiken lisäksi hän kadottaa siskonsa ja joutuu tummanpuhuvien soturien takaa-ajamaksi. Hylasilla ei ole mitään käsitystä siitä, miksi Variksiksi kutsuttu soturijoukko haluaa hänet hengiltä tai miten tilanteesta voi oikein selviytyä, mutta onnekseen hän ei ole yksin: hän ystävystyy laumastaan erilleen joutuneen delfiinin kanssa ja tapaa pakkoavioliittoa paenneen tytön.

Delfiinin saari sijoittuu pronssikauteen, ja kertoo sen aikaisten ihmisten elämästä fantasiaseikkailun muodossa. Elo luonnon henkiä palvomalla ja pelkäämällä ei näyttäydy helppona, sen saa Hylasin vaikeuksista huomata. En ole mikään pronssikausiekspertti, mutta minusta kirjan kuvailu ja se, miten hahmot toimivat aikaansa nähden, tuntui aidolta ja uskottavalta.

Pojan ja delfiinin tarina on suloinen. Oli hyvä idea valita kirjan yhdeksi kertojanäkökulmaksi juuri delfiini. Sympaattisuutensa lisäksi se myös tukee muuta juonta. Kirjan loppupuheessa kirjailija mainitsee käyneensä tutkimassa tarkoin delfiinejä, niin niiden laumakäyttäytymistä kuin muitakin elämäntapoja, saadakseen mahdollisimman aidon tunteen hahmoonsa - ja oikein hyvin kirjailija onkin päässyt kiinni delfiinien sielunelämään. Ainakin sellainen tunne tulee. :)

Hahmoista mielenkiintoisin onkin ehkä juuri delfiini, sillä muut jäivät vielä ehkä aavistuksen yksipuolisiksi. Hylas ja Pirra eivät voi sietää toisiaan, mutta ystävystyvät silti yllättävänkin nopeasti. Kaikista monipuolisin hahmo on ehkä Telamon, joka joutuu pahaan välikäteen yrittäessään toimia sekä ystävänsä että isänsä mielen mukaan.

Paljon jäi vielä auki niin juonesta kuin hahmoistakin. Delfiinin saari on kuitenkin vasta ensimmäinen osa Pronssisoturit-sarjasta, joten mysteerit alkavat varmasti selvitä myöhemmissä osissa, ja ehkä hahmotkin saavat lisää ulottuvuuksia. Vaikka tämä ei ollutkaan päätähuimaavan tai henkeäsalpaavan jännittävä seikkailu, pidin kuitenkin kirjaa ihan hyvänä ja voisin myös lukea seuraavat osat, jos sarjan kääntämistä päätetään jatkaa. Uskoisin tämän uppoavan hyvin nuorempiin, historiasta kiinnostuneisiin.

Arvosana: * * *

Anneli Kanto & Terhi Rannela - Kapinallinen

Khalkosta hallitsee diktaattorin ottein suuri isä Radko, jonka mielestä väkivalta on kaunein vallan muoto. Hänen puolisonsa Snezana taas sovittelee ylleen filosofin viittaa. Amaya perheineen elää piilossa köyhässä kalastajakylässä, kunnes kapinalliset tuovat viestin. Amayan ja Miroslavin täytyy päättää, lähteäkö johtamaan kansannousua vai jäädä elämään turvallista arkea pienen tyttärensä kanssa...

Adlibris.com

Valta on vaihtunut Khalkoksella. Salamurhattuaan veljensä ja raivattuaan tämän vaimon pois tieltä, Radko saa viimein hallita kansaansa väkivallalla ja pelolla. Hänen rinnallaan Snezana on omaksunut korkean puolison aseman ja nauttii ylellisestä elämästään.

Sillä aikaa Amaya ja Miroslav elävät piilossa pienen tyttärensä kanssa kalastajakylässä. Kapinallisilta saamansa viestin jälkeen heidän on päätettävä, lähtevätkö he johtamaan kansaa Radkon hirmuvaltaa vastaan - ja ovatko he valmiita riskeeraamaan niin oman kuin kaikkien muidenkin turvallisuuden.

Kapinallinen on Kuparisaari-trilogian viimeinen osa, jota odottelinkin innolla heti edellisen luettuani. Odotukset päätökselle olivat melko korkeat, ja ehkä juuri siksi tästä jäi vähän valju olo. Kapinallinen ei missään tapauksessa ole huono, vaikka ei kyllä aivan yhtä hyväkään kuin kaksi edeltävää kirjaa.

Pidän tässä - kuten koko trilogiassa - erityisesti siitä, että juoni tai loppuratkaisu ei ole liian ilmeinen. Monet käänteet ovat sellaisia, ettei niiden usko tapahtuvan ennen kuin ne todella tapahtuvat. Nuortenkirjoihin helposti eksyviltä kliseiltä onkin mielestäni vältytty mallikkaasti.

Myös hahmot ovat mielenkiintoisia. Urgh, Radko ja Snezana saivat vereni erityisesti kiehumaan. Snezana, ennen niin sisarelleen uskollinen ja tästä kovasti välittänyt nuori nainen (ainakin aiemmissa kirjoissa näytettyjen kirjeiden perusteella), on nyt katkera ja petollinen. Tässä kirjassa Amaya ja Miroslav eivät tuntuneet niin vahvasti päähenkilöiltä - huomiota oli jaettu monelle muullekin hahmolle.

Kirja olisi voinut olla melkein pidempikin. Välillä tapahtumat suorastaan vyöryivät eteenpäin ja käännettä oli käänteen perään - mutta toisaalta, ei vauhti suoranaisesti ollut liiankaan kova, eikä kirjaa lukiessa ainakaan ehtinyt iskeä kyllästys.

Kaiken kaikkiaan tästä koko trilogiasta jäi hyvä maku suuhun! Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, ainakin minulle tämä oli melkolailla erilainen nuortensarja kuin millaisiin olen tottunut. Valta, juonittelu ja yhteiskunta ovat vahvasti esillä.

Arvosana: * * *

Cassandra Clare - Kadotettujen sielujen kaupunki

Rakkaus. Veri. Petos. Kosto. Miten paljon Clary on valmis maksamaan pelastaakseen poikaystävänsä?

Kun Clary Fray saa vihdoin tavata poikaystävänsä Jacen, hän huomaa kauhukseen, että Jacen ja Claryn ilkeän veljen Sebastianin kohtalot ovat kiedottu yhteen, ja että Jacesta on tullut pahuuden palvelija. Clary on valmis tekemään mitä tahansa rakkaansa puolesta, jopa kuolemaan - mutta voiko hän lunastaa Jacen hengen antamalla tämän sielun joutua kadotukseen?

Risingshaow.fi

Vaikeudet eivät päästä varjonmetsästäjiä otteestaan. Kuolleeksi uskottu Sebastian, Claryn veli, on onnistunut palaamaan takaisin elävien kirjoihin - ja Claryn kauhuksi selviää, että Jacen kohtalo on punottu yhteen Sebastianin kanssa. Kuinka hän voi pelastaa rakastettunsa, kun toista ei voi vahingoittaa ilman että toinenkin kärsii? Entä mitä Sebastian suunnittelee varjonmetsästäjien varalle?

On tämä Varjojen kaupungit sitten ihmeellinen sarja. Kiinnostuskäyräni nousee, laskee ja nousee sitä kohtaan jokaisen kirjan myötä. Siinä missä edellinen, Langenneiden enkelten kaupunki ei täysin napannut, oli tämä taas sellainen koukuttaja että oksat pois. :D Olisin palavasti kaivannut viimeisenkin sivun jälkeen lisää luettavaa!

Hahmot alkavat olla jo niin tuttuja, että heidän mukanaan vain elää ja toivoo, ettei mitään ikävää tapahdu. No, kyllä tietenkin tapahtuu, valitettavasti myös niille kaikista kivoimmille henkilöille. Kirjassa oli eräs käänne, joka sai minut surulliseksi. Tietty hahmo ei olisi ansainnut sitä, mitä hänelle kävi - toivottavasti asia vielä ehtii korjaantua viimeisessä osassa.

Taidan ihan oikeasti olla jollakin tavalla kieroutunut tai ainakin poikkeava tapaus, sillä tämä oli ensimmäinen kirjoista, jossa tykkäsin Jacesta - ja kuten tiedossa on, hän on eräällä tavalla riivattu eikä täysin oma itsensä. ;D Myös Sebastian oli mielenkiintoinen tapaus tässä kirjassa. Pidän hahmosta kovasti, jotenkin häntä haluaa samaan aikaan sekä inhota että rakastaa.

Juoni oli kiinnostava, ei kyllä ehtinyt olemaan hetkiä, jolloin olisin haukotellut kyllästyksestä. Clare saa tarinan etenemään hyvin vaihtamalla kertojaa juuri sopivissa kohdissa, mikä sekin tapahtuu sen suuremmin tökkimättä. En meinannut muistaa enää, mitä edellisessä osassa oli tapahtunut, mutta kun asiat ensimmäisten lukujen jälkeen palautuivat mieleen, pääsin uppoamaan Kadotettujen sielujen kaupunkiin entistä paremmin.

Odotan jännityksellä kuudetta eli päättävää kirjaa. Hieman kyllä kauhistuttaa, sillä havahduin ajattelemaan, että kaikki vastoinkäymiset - mahdollisesti jopa kuolemat - jotka siinä tulevat tapahtumaan, eivät alunperin olleet tarkoitettuja tapahtuviksi. Voi kun se julkaistaisiin jo!

Arvosana: * * * *

Holly Smale - Geek Girl, Matalalentoa mallitaivaalla

15-vuotias Harriet on pesunkestävä nörtti. Hän rakastaa nippelitietoa, pukeutuu Nalle Puh -puseroihin eikä voisi vähempää välittää muodista tai tyylistä. Mutta kun Harrietin paras ystävä, mallinurasta haaveileva Natalie raahaa hänet muotimessuille, käy hullusti. Ison mallitoimiston kykyjenetsijä nappaa Natin sijasta haaviinsa Harrietin, josta tulee maailmankuulun muotisuunnittelijan uusi kasvo. Sydämentykytyksiä aiheuttaa myös vastustamattoman komea mallipoika Nick.

Ennen kuin kömpelöstä ankanpoikasesta kuoriutuu täysverinen joutsen, täytyy Harrietin kuitenkin selvitä monista ihmissuhdekiemuroista, mm. isän ja äitipuolen aviokriisistä sekä nörtti-ihailijastaan Tobysta.

Goodreads.com

Harriet Manners on nörtti. Näin ajattelevat Harrietin itsensä lisäksi ainakin hänen luokkansa oppilaat, joiden suosiossa hän ei erityisemmin ole. Harrietin elämä kääntyy päälaelleen, kun hänen paras ystävänsä ja mallinurasta haaveileva Natalie raahaa hänet mukaan muotimessuille. Siellä mallitoimiston kykyjenetsijä huomaakin Natin sijaan Harrietin, ja tälle tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus muuttaa koko elämänsä kertaheitolla. Mutta tekeekö asema muodin huipulla elämästä yhtään sen helpompaa tai Harrietista sen suositumpaa ikätovereidensa keskuudessa?

Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla avaa uuden hauskan sarjan muodin ja triviatiedon maailmaan. Se on mukavan kevyttä ja harmitonta lukemista, joka kuitenkin pureutuu samalla nuorten arkielämään ja tutuksi käyneeseen vastakkainasetteluun, jossa toisessa ääripäässä ovat "ne suositut tyypit" ja toisessa muiden hyljeksimät, joukosta erottuvat. Esillä on myös nuorten epävarmuus itsestään ja identiteetistään - kuitenkin kevyen huumorin siivin.

Juoni ei ole kaikin puolin täysin uskottava, vaikka mitäpä minä muotimaailmasta tietäisin. Liikoja tämä ei kuitenkaan häiritse. Mitenkään tavattoman syvällinen kirja tämä ei ole, mutta se tuskin on tarkoituskaan. Sopii ehkä aivojen nollaamiseen vähän raskaamman kirjallisuuden jälkeen.

Osa hahmoista jää hieman yksiulotteisiksi. Harriet on koheltava ja kaikkitietävä nörtti, Alexa luokan ilkeä primadonna ja Harrietin isä lapsen tasolle jämähtänyt hössöttäjä. Ainut asia, joka kuitenkin oikeasti kävi hermoilleni, oli malliagentti Wilbur ja hänen keksimänsä lempinimet Harrietille. Hahmo tuntuu keinotekoiselta, ja hänen repliikkinsä rakentuvat pelkästään näihin noin sataan kutsumanimeen, joihin sisältyvät esimerkiksi Rusoposkiseni ja Beibi-beibi Panda. Varmaan ihan ymmärrettävää, miksi alkoi jo loppuvaiheilla vähän kiehuttaa.. ;D

Geek Girl sopii parhaiten lukijoille, jotka nauttivat pienestä sanailusta, kommelluksista ja ehkä pienestä piipahduksesta muodin maailmaan. Myös hauskaa triviatietoa on luvassa, eihän Harrietia turhaan kutsuta nörtiksi! Hän tietää esimerkiksi, montaako lihasta ihmiskeho tarvitsee puhumiseen tai mikä on ankarasti kiellettyä Singaporessa. Tiedätkö sinä?

Arvosana: * * *

Salla Simukka - Valkea kuin lumi

Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta.

Perheensä salaisuutta selvitellessään Lumikki joutuu tekemisiin kummallisen uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Kohta lahkoa uhkaa suuri tragedia - ja joku aikoo vieläpä kääriä siitä suuret rahat. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin. Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerran toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi.

Cdon.fi

Lumikki Anderssonin seikkailut jatkuvat trilogian toisessa osassa - ja entistä koukuttavampina! Kotimaa on jäänyt taakse, kun Lumikki on lähtenyt kesäiselle matkalle Prahaan. Irtiottoa kaivanneen Lumikin yksinolo katkeaa kuitenkin nopeasti, kun vieras nuori nainen lähestyy häntä ja aloittaa keskustelun lauseella "Jag tror att jag är din syster". Ennen kuin Lumikki huomaakaan, hän on joutunut keskelle valheiden ja juonien verkkoa, josta ei niin vain paeta. Kaiken keskiössä vaikuttaa olevan hämärä uskonlahko, jota uhkaa pian suuri onnettomuus..

Oijoi! Yllätyin positiivisesti lukiessani trilogian avausosan Punainen kuin veri aiemmin tänä vuonna. Sen vuoksi toivoin kovasti, että Valkea kuin lumi ylettäisi samalle tasolle - ja ylettihän se. Itseasiassa jatko-osa oli mielestäni vielä parempi kuin ensimmäinen, ja ahmaisinkin sen ihan illassa parissa.

Valkea kuin lumi on miljööltään täysin päinvastainen kuin mitä Punainen kuin veri oli. Siinä missä ensimmäisessä kirjassa seikkaillaan pakkasen puremassa Suomessa, tarkemmin sanottuna Tampereella, sijoittuu Valkea kuin lumi kesään ja helteiseen Prahaan. Tampereen ympäristö on tietenkin itselle paljon tutumpi, mutta maisemanvaihto teki ihan hyvääkin.

Ilahduin kovasti siitä, että kirjoissa käsitellään aina eri tapausta. Ratkaisu on hyvä, ja minuun uskonlahko ja sen ympärillä pyörivät salaperäisyydet upposivat muutenkin aiheena paremmin kuin huumekauppa. Samalla setvitään myös Lumikin perheen salaisuuksia - onko Lumikilla todella kadonnut sisar Prahassa ja millaiseen pulaan tämä on oikein joutunut?

Kehuin muistaakseni jo viimeksi Lumikkia hahmona, josta on helppo pitää. Hän on määrätietoinen ja kylmäpäinen, muttei luota menneisyytensä takia helposti ihmisiin. Lumikki on siis kovinkin inhimillinen. Ja jes, nyt avataan enemmän myös edellisessä kirjassa melkoiseksi mysteeriksi jäänyttä Lumikin kesäheilaa..! (;

Ne, jotka mieltyivät edeltävän kirjan tiukkoihin tilanteisiin ja vaarallisiin takaa-ajoihin, eivät kyllä tule pettymään - sellaista on nimittäin tälläkin kertaa luvassa. Jännitystä ei puutu, ja kirja on nopeaa mutta kiinnostavaa luettavaa. Kolmas ja viimeinen trilogian osa, Musta kuin eebenpuu, ilmestyy keväällä 2014. Odotan sitä innolla!

Arvosana: * * * *

Ilkka Auer & Antti J. Jokinen - Kalmattaren kirous

Mielessäni kaikuvat Väinämöisen sanat: "Pojalla on kaksi sydäntä, hänestä tulee vielä legenda, ja hänen nimensä tulee kirjoitetuksi tähtiin Pohjantähden rinnalle. Mutta vain jos hänen vanhempansa keräävät rohkeutensa ja tekevät niin kuin minä käsken."

Nikolas on tuomittu tuottamaan huonoa onnea läheisilleen. Syynä onnettomuuksiin on pimeyden voimien haltiatar. Nuorukaisella on jotain minkä Kalmatar haluaa, keinolla millä hyvänsä.

Karunkaunista kalevalaista maata uhkaavat pimeyden voimat. Kasvaako nuoresta Nikolaksesta pohjoisen kansansa pelastaja? Kuinka käy Saran, suloisen ihmiskeijun?

Cdon.fi

Nikolaksen seikkailu saa alkunsa, kun hänen vanhempansa hylkäävät hänet jäälautalle vanhan Väinämöisen kehotuksesta. Paikalle ilmaantuukin pian rautakokko, pimeyden voimien haltiattaren Kalmattaren apuri, joka yrittää siepata pojan. Nikolas uskoo Väinämöisen pettäneen heidät kaikki. Hän onnistuu pakenemaan rautakokon metallisista kynsistä - mutta kun hän ehtii takaisin kotikyläänsä, kaikki on jo tuhoutunut ja Nikolaksen vanhemmat kuolleet.

Minne Nikolas meneekin, hän kylvää epäonnea ympäristöönsä. Kalmatar haluaa häneltä kiihkeästi jotakin, eikä ole valmis luovuttamaan, ennen kuin saa nuorukaisen kynsiinsä. Kalmattaren kirous on Nicholas North -trilogian ensimmäinen osa.

Vaikka olenkin aina pitänyt enemmän muusta kuin suomalaisesta mytologiasta, ajattelin, että varmasti myös kalevalaiseen maailmaan saadaan luotua kutkuttava seikkailu. Tämä ei kuitenkaan iskenyt, ei sitten yhtään. Kärjistetysti sanottuna en nauttinut mistään mitä kirja tarjosi. Kalmattaren kirous ei ole pitkä sivumäärältään, mutta lukeminen ei maittanut. Odotin koko ajan, milloin kirja tempaa mukaansa - sitä hetkeä ei vain koskaan tullut.

Hahmot eivät tuntuneet kyllin kiinnostavilta tai samaistuttavilta. En oppinut pitämään pökkelömäisestä Nikolaksesta, en ärhäkästä Sarasta enkä varsinkaan siiliotus Hessistä, joka tuntui olevan sellainen tarinaan lisättävä pakollinen "hauska" hahmo. Kalmattaren kohdalla en voinut olla ajattelematta Narnian valkeaa velhoa, joka on vastaavanlaisesti lumoavan kaunis, mutta kylmä ja petollinen.

Itse teksissä koin kamalan häiritseväksi sen, miten paljon kuvailevia adjektiiveja käytettiin. Kun yksittäinen lause on tungettu aivan täyteen kuvailua, alkaa se väkisinkin tökkimään ja katkaisemaan jatkuvasti ajatuksen itse tarinasta. Meni pitkään, ennen kuin totuin tekstiin ja pystyin oikeasti keskittymään juoneen ja kirjan tapahtumiin.

Kaikesta huolimatta on hirveän vaikeaa miettiä tälle tähtiarvosanaa.. :D Olen vain lukenut niin paljon parempiakin fantasiaseikkailuja. Jotenkin tekisi mieli lätkäistä tälle vain yksi onneton tähti, mutta menköön nyt yhdellä ja puolella. Puolikas tulkoon siitä, ettei sivumäärä ollut yhtään suurempi.

Arvosana: * ½

Herman Koch - Illallinen

Kesäinen ilta hienossa amsterdamilaisessa ravintolassa. Menestyvä poliitikko ja tuleva pääministeri Serge Lohman vaimoineen on kutsunut veljensä Paulin ja tämän vaimon illalliselle. Tarkoitus on keskustella kummankin pariskunnan teini-ikäisistä lapsista. Hetkeä aikaisemmin historianopettaja Paul Lohman on löytänyt poikansa kännykästä videon, joka muuttaa peruuttamattomasti kaiken. Illallisen aikana jokaisen pakotetun hymyn ja tyhjän sanan taakse verhoutuu kammottava totuus, joka uhkaa perheonnea, ja jokaisen ruokalajin jälkeen tunnelma on yhä kireämpi ja veitset yhä terävämpiä.

Adlibris.com

Paul Lohman vaimoineen saa veljeltään kutsun illalliselle hienoon ravintolaan. Heidän tarkoituksenaan on keskustella kummankin pariskunnan lapsista, jotka ovat ajaneet itsensä peruuttamattoman vaikeaan tilanteeseen - vaikkei kukaan sitä suoraan myönnäkään. Jo alkujaan nihkeästi käynnistyvän illallisen tunnelma käy jokaisen ruokalajin myötä kireämmäksi ja kireämmäksi, eikä näissä asioissa vältytä kiihkeältä salailulta tai oman perheen maineen pelastamisyrityksiltä.

Illallinen on jälleen yksi niistä blogilöydöistä, jonka näkee ensin säännöllisin väliajoin ilmaantuvan arvosteltavaksi eri blogeihin, ja sitten sitä alkaa itsekin miettiä, olisiko tämä nyt kuitenkin tutustumisen arvoinen teos. Valitettavasti tämä illallinen ei sopinut aivan minun ruokavaliooni - jos nyt ei aivan alkanut närästää, niin aika mauttomalta se loppujen lopuksi maistui, pienellä kitkerällä sivumaulla.

Alkuasetelma on kyllä mielenkiintoinen. Kirjan levoton, epämiellyttävä tunnelma tarttuu lukijaankin ja saa jo ennalta odottamaan, ettei tämä illallinen tule sujumaan tai päättymään täysin hyvin. Ruokalajien välillä puikkelehditaan takaumasta ja muistosta toiseen taustoittaen näin erityisesti Paulin ja tämän perheen elämää.

Syytä sille, miksi Paul ja tämän veli vaimoineen ovat kokoontuneet keskustelemaan, jahkaillaan kauan. Kun totuutta sitten pikku hiljaa alettiin raottaa.. no, en tiedä mitä olin odottanut, mutta se jokin tuntui vain puuttuvan. Illallinen on toki melkoinen kärjistys siitä, mitä ihminen voi tehdä suojellakseen läheisiään, mutta koin silti ärsyyntyväni monesta asiasta. Yksikään hahmoista ei herättänyt sympatiaa, eivät niin heidän reaktionsa kuin ratkaisunsakaan.

Kirjan loputtua minulle jäi ennemminkin vähän ärsyttävä olo.. Tässäkö se nyt sitten oli ja näinkö se kaikki ratkaistiin? Koin myös, että paljon asioita jäi vielä auki tai kaihertamaan.

Arvosana: * * ½

Maggie Stiefvater - The Scorpio Races

Some race to win. Others race to survive.

It happens at the start of every November: the Scorpio Races. Riders attempt to keep hold of their water horses long enough to make it to the finish line. Some riders live. Others die. 

At age nineteen, Sean Kendrick is the returning champion. He is a young man of few words, and if he has any fears, he keeps them buried deep, where no one can see them. 

Puck Connolly is different. She never meant to ride the Scorpio Races. But fate hasn't given her much of a choice. So she enters the competition - the first girl ever to do so. She is in no way prepared for what is going to happen.


thebooksmugglers.com

Jokaisen vuoden marraskuussa pienellä Thisbyn saarella käydään kamppailu elämästä ja kuolemasta. Silloin vaaralliset, verenhimoiset vesihevoset, joita kutsutaan nimellä capaill uisce, nousevat merestä ja laukkaavat saaren halki. On muodostunut vanhaksi perinteeksi, että tällöin miehet nappaavat itselleen yhden hevosista, valmentavat sitä ja ratsastavat sillä sitten suuressa kilpailussa, jonka pääpottina on valtaisa määrä rahaa ja mainetta. Kisa on vaarallinen ja vaatii vuosittain useita kuolonuhreja, sillä vesihevoset ovat raakoja ja arvaamattomia, ja meren laulu kutsuu niitä vääjäämättä takaisin luokseen..

Kate "Puck" Connolly joutuu kisaan mukaan puolivahingossa, kun hän yrittää estää vanhinta veljeään lähtemästä saarelta. Ennen kuin Puck huomaakaan, on pelissä myös muuta kuin pelkät perhesyyt.. Samaan aikaan Sean Kendrick, kisojen nelinkertainen voittaja, valmistautuu senvuotiseen kamppailuun Corrin kanssa - hevosen, jonka hän toivoisi jonakin päivänä saavan omakseen. Ennen kuin kumpikaan huomaakaan, on the Scorpio Races kietonut Puckin ja Seanin kohtalot tiukasti yhteen. 

Aikanaan Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogiasta innostunena olen jo pitkään halunnut lukea myös The Scorpio Racesin - kun sitten huomasin sen sattumalta kirjaston valikoimissa, oli pakko pistää heti varaukseen! Suomennosta kirjasta ei ole lainkaan.

The Scorpio Races oli hyvin erilainen kuin kuvittelin, mutta yhtä kaikkea mielenkiintoinen. Se ammentaa materiaalia vanhoista vesihevosia koskevista taruista, joissa veden henget ottavat hevosen muodon houkutellakseen selkäänsä pahaa-aavistamattoman ihmisen, jonka olento sitten hukuttaa ja raatelee.

Kerrankin pidin kovasti molemmista päähenkilöistä! Sean on vähäsanaisempi, mutta elää joidenkin saaren asukkaiden mukaan "toinen jalka maalla ja toinen meressä". Hän on erittäin taitava käsittelemään vesihevosia. Puck taas tekee kaikkensa pitääkseen jäljelläolevan perheensä kasassa. Saaren miehet eivät ilahdu kun tyttö aikoo osallistua perinteisesti vain miesten ratsastamaan kisaan, mutta Puck ei välitä heidän vastalauseistaan ja on valmis riskeeraamaan jopa henkensä epätoivoisessa tilanteessaan.

Olisin varmaan saanut tästä enemmän irti, jos kirjasta olisi olemassa suomennos. Ymmärsin lukemaani, mutta vieraalla kielellä eteneminen on aina vähän hitaampaa ja katkonaisempaa. Juonellisesti olin ehkä odottanut, että kisat olisivat pitkäkestoisemmat - nyt niitä valmisteltiin hiljakseen lähes koko kirjan ajan, mutta lopulta niihin kului vain parisen sivua.

Vesihevoset olivat kuitenkin kiinnostavaa vaihtelua nykyisten ihmissusien, vampyyrien ja muiden vastaavien olentojen keskellä. Stiefvaterin kirjoitustyyli on nättiä, ja lukisin mielelläni häneltä vielä suomennettunakin jotain.

Arvosana: * * *

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

"Minä olen kranaatti. Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska minä en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana."

Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu soljuvan sormien lomitse, kunnes hän tapaa Augustuksen. Poika on päättänyt voittaa omakseen tytön, jonka sydämen on siihen saakka täyttänyt muuan arvoituksellisesti kesken jäänyt romaani.

Hazelin elämän käsikirjoitus menee uusiksi. Vaikka kirjallisia salaisuuksia ratkova matka Amsterdamiin osoittautuu pettymykseksi, Hazel ja Augustus löytävät toisistaan sen, mitä he eivät ole vielä ehtineet menettää.

Wsoy.fi

Hazel Lancaster sairastaa kilpirauhassyöpää. Hänen äitinsä toivoo, ettei Hazel vain istuisi neljän seinän sisällä odottamassa kuolemaa, vaan yrittäisi vielä nauttia elämästään. Niinpä hänet patistetaan syöpää sairastavien nuorten vertaistukiryhmään, jonne Hazel ei oikeastaan haluaisi mennä. Ryhmän kokoontumisessa hän kuitenkin tapaa Augustuksen, pojan, jolta syöpä on vienyt toisen jalan. Siitä alkaa Hazelin ja Augustuksen riipaiseva tarina, jossa kuolema on alituiseen läsnä.

Tähtiin kirjoitettua virhettä on ylistetty kuluneen kevään ja kesän mittaan niin runsaasti, että pakkohan siihen oli lopulta tarttua. Jännästi se käsitys muuttui, sillä pelkän aiheen perusteella en olisi Tähtiin kirjoitettua virhettä lukenut. Ehkä ennakko-odotukset olivat kuultujen kehujen perusteella jopa liiankin korkeat, sillä mielestäni kirja oli aikalailla keskitasoa.

Plussaa kirja saa  ehdottomasti siitä, ettei sen keskiössä ollut aiheesta huolimatta masentavuus tai synkkyys. Päähenkilöt osaavat puhua kevyesti, jopa mustalla huumorilla tilanteestaan, vaikka tietoisuus sairaudesta onkin jatkuvasti pinnan alla. Myös lukija tietää, ettei nuorten onni voi mitenkään jatkua ikuisesti, mutta voi silti iloita näiden puolesta hyvinä hetkinä.

Kaikessa hurmaavuudessaan ja syvällisyydessään Augustus vaikutti toisinaan jokseenkin epäuskottavalta hahmolta, ainakin paljon vanhemmalta kuin miksi hänet kirjassa esiteltiin. Dialogi oli kaunista, harkitsevaa ja koukeroista, mutta paikoitellen sekin jotenkin.. luonnotonta noin nuorten suuhun? Tiedä sitten oliko ongelma enemmän suomennoksessa vai jo alkuperäistekstissä.

Juonen kannalta tärkeään asemaan nousee fiktiivinen kirja Viistoa valoa, joka on Hazelin suosikki. Kirja päättyy ikään kuin kesken ja siksi Hazelille on tärkeää selvittää, mitä kirjan päähenkilölle ja tämän läheisille käy. Ongelma on kuitenkin siinä, että kirjan kirjoittaja on vetäytynyt omaan rauhaansa, eikä ole enää vuosikausiin julkaissut mitään uutta. Koska Viistoa valoa oli niin paljon esillä, odotin, että myös Tähtiin kirjoitettu virhe päättyisi samalla tavalla kesken. Ja no, päättyikö se sitten niin.. sitä en taida paljastaa. ;D


Arvosana: * * *

Kirjaston yllätyskassi - jännitystä lukemiseen

Lainasin kesäkuun alkupuolella Tampereen kaupunginkirjastosta yllätyskassin! Ne olivat jo pitkään houkutelleet minua kirjastossa käydessäni, mutta vasta nyt kesällä oli oikeasti aikaa ja innostusta sellaisen lainaamiseen. Päätin nimittäin haastaa itseni: mitä tahansa kassista tulee, minä myös luen sen.

Jännitystä pidin yllä lainaamalla yllätyskassin kirjastonhoitajan kautta, jotta en nähnyt etukäteen mitä sieltä paljastuisi. En myöskään katsonut kaikkia kirjoja kerralla - vasta kun edellinen oli luettu, sain ottaa uuden. Valitsemani kassin teema on "Tutustumispaketti fantasiaan nuorille", eli sikäli tiukasti mukavuusalueen sisällä. :)

Yllätyksiä sieltä myös paljastui! Esittelen kirjat ja yhden äänikirjan lyhyesti tässä postauksessa, joten jos joku syystä tai toisesta ei halua spoilaantua, ei kannata lueskella tämän pidemmälle. :)

--------------------



Risingshadow.fi

Judy Allen: Fantasiatieto

Fantasiatieto on lapsille ja nuorille suunnattu tietopaketti, joka kertoo varsin kattavasti erilaisista taikaotuksista aina lohikäärmeistä keijukaisiin ja menninkäisiin. Se esittelee otusmyyttejä eri maista ja kulttuureista, ja joukosta löytyy myös hauskaa nippelitietoa. Aika paljon tunsin jo entuudestaan näistä olennoista kertovia tarinoita, ja olihan tämä vähän nuoremmille tarkoitettukin, mutta löysin myös muutamia kiinnostavia faktoja, joita en ennestään näistä myyteistä tiennyt!

fi.wikipedia.org

C.S. Lewis: Velho ja leijona

Klassikkosarjan Narnian tarinat avaava Velho ja leijona oli minullekin tuttu entuudestaan. Peverellien sisarukset Peter, Susan, Edmund ja Lucy lähetetään sotaa pakoon vanhan professorin luokse. Pian lapset löytävätkin professorin talosta vaatekaapin, jonka läpi aukenee reitti ihmeelliseen maailmaan, Narniaan. Siellä Valkea velho on anastanut hallitsijan paikan ja pitää valtakuntaa ikuisen talven alaisena. Vain ennustetut Eevan tyttäret ja Aadamin pojat voivat katkaista hänen hirmuvaltansa ja lunastaa asemansa Narnian oikeutettuina hallitsijoina.

Velhon ja leijonan lukeminen oli hyvää kertausta, viimeksi olen tainnut lukea sen yli viisi vuotta sitten. En muistanutkaan, miten nopeatempoinen se oli. Koko sarjaa en ole tainnut ikinä päästä loppuun asti - jotenkin kyllästys iski muutaman kirjan jälkeen, eikä Narnian tarinat ole koskaan kuulunut niihin ehdottomiin suosikeihini. Velho ja leijona on siitäkin huolimatta ehkä sellainen kirja, joka olisi jokaisen syytä tuntea edes jotenkuten.. :)

Risingshadow.fi

Päivi Honkapää: Meren alku

Meren alku on itsenäinen jatko-osa kirjalle Viides tuuli ja samalla tuulitrilogian toinen osa. Se kertoo kaikkien merten kapteenin Geretin ja tälle tärkeän laivan Mustan Lokin tarinaa. Kauan sitten laadittu lupaus velvoittaa Geretiä valvomaan tuulenhaltijoita, jotka voivat olla arvaamattomia ja vaarallisia, ja kun joku sitten kokoaa myrskyä Sabahanin kaupungissa, on Geretin lähdettävä matkaan. Hiipivä vanhuus vaivaa kuitenkin sekä kapteenia että tämän alusta, eikä laivaan kadotetulta rannalta nouseva, salamyhkäinen Duan ainakaan auta Geretiä valitsemaan järjen ja sydämen välillä.

En ollut kuullut ennen tästä kirjasta, saati koko trilogiasta. Meren alku on, kuten takakannessa sanotaan, kerronnaltaan lyyrisenkaunista ja unenomaista. Jäin monesti miettimään, olisinko ymmärtänyt tai saanut siitä irti enemmän, jos edellinenkin osa olisi ollut luettuna. Tätä mainostettiin itsenäisenä jatko-osana, mutta yleensä karsastan sarjojen tai trilogioiden aloittamista "keskeltä". Paljon asioita jäi hämärän peittoon, kaikkea en ymmärtänyt. Pidin myös kirjan alusta enemmän, loppua kohden kun alettiin mennä hämyisempiin käänteisiin.

Risingshadow.fi

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Rajumyrskyt ja muut luonnonmullistukset ovat tuhonneet lähes koko maailman - vain pieni pala Amerikkaa on noussut tuhkasta ja muodostanut uuden valtion, Panemin. Panem on jaettu kahteentoista vyöhykkeeseen ja niitä hallitaan tiukalla otteella pääkaupungista, Capitolista. Aikoja sitten vyöhykkeet nousivat kapinaan Capitolin valtaa vastaan, mutta hävisivät katkerasti. Rangaistukseksi kehitettiin Nälkäpeli: peli, jossa joukko nuoria lähetetään suljetulle areenalle tappamaan toisiaan. Vain yksi voi selvitä hengissä voittajana.

Nälkäpeliä olen varmasti hehkuttanut ennenkin. :) Se on niin lempikirjojani kuin lempitrilogioitani. Juonta kuljetetaan hyvin eteenpäin, eikä kirjailija pelkää antaa hahmojensa kärsiä (mikä ei aina ole kyllä hyvä asia, yhyy). Eniten minulta vei aikoinaan tottua siihen, että tämä on kirjoitettu minämuotoisessa preesensissä. En ollut kai koskaan aiemmin lukenut ainuttakaan kirjaa preesensissä - nykyään menee sujuvasti sekin. Nälkäpeli on julma, mutta kiintoisa televisiospektaakkeli, ja kirja pitää otteessaan loppuun saakka. Vaikka olenkin tavallaan iloinen, että hyvä kirja on saanut huomiota, niin vähän myös kismittää se, millainen ilmiö tästä on elokuvan myötä tullut.

Risingshadow.fi

Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa

Pieni, vilkkaalla mielikuvituksella varustettu Liisa-tyttö päätyy haaveillessaan uskomattomiin seikkailuihin läpi pähkähullun ihmemaan ja peilimaailman. Matkalla hän tapaa virnistelevän kissan, hullun hatuntekijän, herttakuningattaren, valkean kanin ja monia muita toinen toistaan kummallisempia henkilöitä.

Liisan seikkailut ihmemaassa ovat monille tuttuja Disneyn klassikkopiirretyn kautta, vaikka jonkin verranhan siinä on kirjaa sovellettu. Seikkailut peilimaailmassa olivat minulle sen sijaan ihan vieraita, vaikka muutamaa tapahtumaa ja hahmoa on sieltäkin elokuvaan lainailtu. Siinä missä Liisan seikkailut ihmemaassa on kaikessa järjettömyydessäänkin vielä ihan ymmärrettävä, on Liisan seikkailut peilimaailmassa jo melkoista tajunnanvirtaa - tapahtumapaikat vaihtelevat äkkiarvaamatta eikä missään ole mitään tolkkua. :D Kuten Narnian tarinoissa, tässäkään ei turhia jahkailtu, vaan tapahtumat vyöryivät melko nopsaan. Etenkään jälkimmäinen kirja ei aivan osunut lukutottumuksiini. Teki kuitenkin ihan hyvää oppia tuntemaan paremmin myös tämä kirjapari.

Cdon.com

J.R.R. Tolkien: Hobitti - äänikirja
Hobitti kertoo Bilbo Reppulin tarinan ennen Taru sormusten herrasta -kirjatrilogiaa. Rauhallista elämää hobitinkolossaan elellyt Bilbo temmataan äkkiarvaamatta mukaan uskomattomaan seikkailuun yhdessä velho Gandalfin ja kolmentoista kääpiön kanssa. Heidän tehtävänsä on hakea takaisin kääpiöiltä anastettu aarre, jota julma lohikäärme Smaug pitää hallussaan.

Minun on pitänyt lukea Hobitti iät ja ajat, varsinkin nyt kun siitä on menossa elokuvatrilogiakin. Tämä äänikirja osui siis mukavasti ensimmäisen ja toisen elokuvan väliin. Nyt on kuitenkin pakko myöntää, miten äärimmäisen huono olen kuuntelemaan äänikirjoja.. En osaa vain olla ja kuunnella, mutta sitten kun alan tehdä samalla jotain muuta niin unohdan, että äänikirja ylipäänsä pyörii taustalla. Siksi tästäkin meni piiiitkiä pätkiä ohi niin, etten tainnut olla valppaana lainkaan.. :D Hobitti on kiintoisa seikkailu, mutta tarinallisesti minua kiinnostaa kyllä enemmän Taru sormusten herrasta, ja siitä saankin hyvän aasinsillan samalla kritisoida Peter Jacksonin valintaa jakaa Hobitti peräti kolmeksi elokuvaksi - siis yhtä pitkäksi kuin kolmesta täysmittaisesta kirjasta tehdyn elokuvatrilogian!

Varaslähtö lukumaratoniin Potterien merkeissä!

Parisen päivää sitten iski tunne, että olisi taas aika kerrata Harry Potterit! Keksin, että lukumaraton voisi olla paras tapa tämän toteuttamiseen. Vaikka Blogistaniassa vietetään lukumaratonin kakkoskierrosta vasta huomenissa, päätin itse ottaa pienen varaslähdön. (: Varsinaiseen tempaukseen en siis osallistu, keskiviikko kun ei välttämättä enää onnistu aikatauluiltaan.

Yleensä lukumaratoneihin kehotetaan varaamaan monipuolista luettavaa, mielellään myös lyhyehköjä kirjoja, jotta siihen yhteen tiiliskiveen ei kerkiä puutumaan. Ajattelin nyt silti yrittää ihan vain pelkillä Potter-kirjoilla. Tämä on ensimmäinen maratonini, joten toivottavasti homma ei käy liian yksitoikkoiseksi. Toisaalta Rowlingin luomaan taikamaailmaan kyllä uppoaa helposti useammaksikin tunniksi.. :) Jos tämä onnistuu, saatan joskus myöhemmin maratoonata jäljelle jäävät kirjatkin.

Maraton starttaa NYT ja jatkuu 12 tuntia tästä eteenpäin, toisin sanoen lopettelen kymmenen maissa illalla. Käyn silloin tällöin päivittelemässä edistymistäni tähän postaukseen. Sen pitemmittä puheitta, Alohomora Harry Potter ja Viisasten kivi!


Klo 11.40
"Jaha", hän sanoi pehmeällä äänellä, "Harry Potter. Meidän uusi - julkkiksemme."

Noin puolessa välissä Viisasten kiveä mennään ja tahti on pysynyt ihan kelvollisena. (: Kohta olisi tarkoitus syödä vähän jotain, mutta ehtiihän siinä samalla myös lueskella! 


Klo 13.30
Ei ollut ensimmäinen kerta kun Likusteritie nelosen aamiaispöydässä rähjättiin.

Viisasten kivi on nyt kahlattu läpi ja Salaisuuksien kammio on alkumetreissään. Lukuputkea katkaisee vähän se, että täytyy hetkeksi tarttua imurin varteen ja sitten käydä lenkittämässä koira. Yllättävän hyvin tässä on kuitenkin edennyt, suunnilleen sellaista 100 sivun tuntivauhtia. 


Klo 16.30
"Ovat silmänsä vihreät kuin rupikonnahillo, hiuksensa tummat kuin kuin musta noki. Oispa minun hän, saisin ystävän. Hälle pimeyden lordikin tappion koki."

Sata sivua Salaisuuksien kammiota lukematta! 


Klo 17.40
Harry Potter oli monin tavoin erikoinen poika. Ensinnäkin kesäloma oli hänen mielestään inhottavin aika vuodesta. Toiseksi hän teki oikein mielellään läksynsä, mutta joutui puurtamaan niitä salaa yösydännä. Lisäksi hän sattui olemaan velho.

Salaisuuksien kammio takana, Azkabanin vanki alkaa! :) Yllättävän mukavasti tahti on pysynyt kasassa, vähän alkaa jo puuduttamaan ja huomio herpaantumaan, mutta lyhkäiset tauot auttavat saamaan keskittymiskykyä takaisin. Kirjojenkin sivumäärä näkyy kasvavan, minä kun ihan muistin että Azkabanin vanki olisi ollut lyhyempi kuin edeltäjänsä! :D


Klo 21.00
Harry ei aivan tarkkaan tiennyt, miten hänen oli onnistunut päästä Hunajaherttuan kellariin, tunnelin läpi ja taas takaisin linnaan. Hän tiesi vain, että paluumatka oli sujunut alta aikayksikön eikä hän ollut pannut oikein mitään merkille, koska hänen päässään takoi keskustelu, jonka hän oli juuri kuullut.

Tästä lähtee loppukiri! Vielä tunti aikaa lueskella! Azkabanin vanki jää auttamatta kesken, höh. Loppuun olisin saattanut ehtiä, ellen olisi ihan pakostakin hairautunut katsomaan kuuden maissa Doctor Whota televisiosta.. Hupsis.


Klo 22.00
"Ne teki sen!" hän kuiskasi Harrylle. "Minä e-en usko tätä - ne teki sen!"

Ohi on! Azkabanin vangissa pääsin sivulle 347, vähän päälle sata jäi vielä jäljelle. Yhteissivumääräksi tulee siis laskujeni mukaan 1047 sivua. :) Pääsin yli tuhannen, mikä oli mielessäni epävirallisena tavoitteenakin. Nyt vain vähän harmittaa, että annoin Doctor Whon houkutella mukaansa - olisin siinä ajassa ehtinyt niukin naukin Azkabanin vangin loppuun. ;D

Loppujen lopuksi maratonista jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Etukäteen mietin, miten kummassa sitä jaksaa istua 12 tuntia kirjan ääressä. En ole koskaan ennen edes yrittänyt moista extremesuoritusta. Joskus kirjojen pariin uppoaa kyllä tuntikausiksi, mutta ikinä ennen en ole lukenut putkeen lähes koko valveillaoloaikaani. Mutta hauskaahan se oli! Voisin hyvin kuvitella tekeväni näin uudelleenkin ja joskus osallistuvani myös blogistanian järjestämiin lukumaratoneihin. :)

Isabel Abedi - Lucian

Salaperäinen muukalainen vetää Rebeccaa magneetin lailla puoleensa. Kuka hän on ja mitä hän tahtoo Rebeccasta?

Jo ensi tapaamisesta alkaen heidän välillään vallitsee omituisen syvä yhteys. Lucian saa Rebeccan sydämen takomaan, koskettaa häneen syvemmin kuin kukaan toinen. Vaikka poika on menettänyt muistinsa, hän tuntuu tietävän mitä erikoisempia asioita Rebeccan menneisyydestä, ja myös tulevaisuudesta.

Risingshadow.fi

Rebecca huomaa eräänä iltana salaperäisen muukalaisen, joka seisoo ulkona katupylvään alla ja katselee hänen ikkunaansa kohti. Myöhemmin Rebecca alkaa törmätä samaan poikaan myös muualla - varjostaako poika häntä? Lucianiksi esittäytyvä muukalainen väittää menettäneensä muistinsa, mutta tuntee silti omituisesti Rebeccan menneisyyttä ja jopa tulevaisuutta. Myös Rebecca huomaa, että Lucianin seura aiheuttaa hänelle tunteen, jollaista hän ei ole koskaan kokenut.

Lucian on seissyt minulla pitkään hyllyssä lukemattomana. Ostin sen Helsingissä poiketessani vuosi sitten, koska ajattelin tarvitsevani lisää lukemista ja takakansi vaikutti vaihtoehdoista kiinnostavimmalta. Ehdin aloittaa lukemisen, mutta sitten se vain alkumetreillä jotenkin jäi. Nyt tartuin uudelleen toimeen ja pääsin loppuun saakka - joskin vähän vaivoin.

Lukiessani aloin jo epäillä, olenko erehtynyt kirjan genrestä. Kovinkaan paljoa yliluonnollisia elementtejä ei nimittäin esiinny ennen kuin vasta loppupuolella kirjaa. Silloinkin olin jo aika kyllästynyt muuhun kirjassa tapahtuvaan, joten yliluonnollisuus sai kärsiä siitä. Mielestäni kirja koki alamäkensä viimeistään siinä vaiheessa, kun siirryttiin toiselle mantereelle.

Hahmot.. Enpä tiedä. En koskaan ymmärtänyt Rebeccan äidin hysteerisenpelokasta suhtautumista Lucianiin. Miltä hän haluaa Rebeccaa suojella? Alkujaan hahmojen kalsean asenteen Luciania kohtaan voisi ymmärtää - kyllähän hän enemmän tai vähemmän varjostaa Rebeccaa. Mutta myöhemmin, kun asiat alkavat jo selvitä eikä Lucian enää millään tavalla vaikuta uhkaavalta, hysteerisyys vain pahenee. Hahmoista kiinnostavin on kuitenkin Rebeccan englanninopettaja Tyger, jonka tärkeä rooli paljastuu juonen edetessä (hitaanpuoleisesti).

Vaikka selityksiä tarjottiin kirjan loppumetreillä, en ollut aivan tyytyväinen siihen, miten yliluonnollisuutta käsiteltiin. Liikaa asioita jäi hyödyntämättä ja selittämättä. Pääpaino oli rakkaustarinalla, joka ei sekään täysin iskenyt. Kirjalle olisi riittänyt puolet sen nykyisestä sivumäärästä, 570 sivua teiniromantiikkaa kun on yksinkertaisesti aivan liikaa.

Arvosana: * *

Uutta J.K. Rowlingilta - salanimellä!

J.K. Rowlingin edellisestä kirjasta Paikka vapaana ei ole kulunut kauaakaan, ja jo nyt lehdissä otsikoidaan kirjailijan uudesta tuotoksesta. Ainoa vain, että tämä uusi kirjapas on ilmestynyt jo huhtikuussa. Kirjan nimi on The Cuckoo's Calling ja se julkaistiin salanimellä Robert Galbraith. Rowling on huhujen alettua myöntänyt Galbraithin nimimerkikseen ja kertoo, että olisi toivonut salaisuuden säilyvän vielä vähän pidempään, sillä kirjoittaminen on ollut helpompaa ilman lukijoiden ja median asettamia ennakko-odotuksia ja paineita.

Luonnollisesti tällainen paljastus on nostanut heti ihmisten kiinnostusta kirjaa kohtaan. The Cuckoo's Calling on rikosromaani, mikä sinänsä ei vielä saa minua innostumaan - totuuden nimissä on sanottava, että ilman tätä mediapaljastusta en välttämättä olisi koskaan kuullut tästä kirjasta, saati lukenut sitä. Rikosjännärit vain eivät kuulu ylimpiin suosikkeihini: osittain siksi, etten millään malttaisi lukea niistä alkua, haluaisin vain suoraan hypätä loppuun selvittämään, kuka oli kaiken takana, kröh kröh..

Mutta tämä on Rowlingin kirja. Oli kuinka turhamaista hyvänsä valita lukemisensa kirjailijan eikä itse kirjan vuoksi, niin saatanpa silti hyvinkin päätyä tutustumaan tähän joskus, etenkin jos aikanaan ilmestyisi myös suomennos. Vaikka Harry Pottereille ei löydykään voittajaa, niin Paikka vapaana oli kiinnostavaa luettavaa, vaikkei sekään langennut aivan tavanomaiselle tottumusalueelleni. Olisin siis valmis antamaan myös The Cuckoo's Callingille mahdollisuuden.

Rikosetsivä Cormoran Striken tutkimuksia on ilmeisesti tarkoitus seurata useammankin kirjan ajan. The Cuckoo's Callingin kuvaus löytyy muun muassa Goodreads-sivustolta, jossa kirjaa on ehditty ylistää kevään mittaan paljonkin:

"A brilliant debut mystery in a classic vein: Detective Cormoran Strike investigates a supermodel's suicide. After losing his leg to a land mine in Afghanistan, Cormoran Strike is barely scraping by as a private investigator. Strike is down to one client, and creditors are calling. He has also just broken up with his longtime girlfriend and is living in his office.

Then John Bristow walks through his door with an amazing story: His sister, the legendary supermodel Lula Landry, known to her friends as the Cuckoo, famously fell to her death a few months earlier. The police ruled it a suicide, but John refuses to believe that. The case plunges Strike into the world of multimillionaire beauties, rock-star boyfriends, and desperate designers, and it introduces him to every variety of pleasure, enticement, seduction, and delusion known to man.

You may think you know detectives, but you've never met one quite like Strike. You may think you know about the wealthy and famous, but you've never seen them under an investigation like this."

Muita kiinnostuneita? Herättikö uutisointi teissä innostuksen pilkahduksen, kun jo näin pian on mahdollisuus päästä nauttimaan Rowlingin kynänjäljestä? Tai onko joku jopa tuurilla ehtinyt lukea tämän ennen suurta mediapaljastusta? Suomessa kirja ei varmaan tätä ennen ollut kovinkaan paljoa näkösällä.

Joanne Harris - Pieni suklaapuoti

Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet...

Vianne Rocher on asettunut tyttärensä kanssa pieneen ranskalaiseen Lansquentin kylään ja perustanut suloisen suklaapuodin aukiolle kirkkoa vastapäätä.

Käsintehdyt makeiset ja maailmaa nähneen naisen elämänilo saavat monet purkamaan sydäntään mieluummin kaakaokupin ääressä kuin kalseassa kirkossa. Mutta pääsiäisen pakanallinen suklaafestivaali on kylän papille sentään liikaa! Paastoava kirkonmies päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Adlibris.com

Vianne Rocher muuttaa tyttärensä Anoukin kanssa pieneen ranskalaiseen kylään, jonne hän perustaa ikioman suklaapuodin. Suklaan viettelykset ja Viannen persoona aiheuttavat paljon paheksuntaa sulkeutuneessa kyläyhteisössä, mutta joukkoon mahtuu myös niitä, joita tämä elämäniloinen nainen vetää auttamatta puoleensa. Kylän papille Viannen ilmaantuminen puoteineen on kuitenkin aivan liikaa, varsinkin kun naisen kehittelemä suklaafestivaali on muodostumassa uhkaksi lähestyvälle paaston vietolle ja pääsiäiselle..

Pieni suklaapuoti on jo kauan kuulunut lukulistalleni, onhan se kuitenkin Joanne Harrisin The Kirja, se, joka yleensä tiedetään jos ei muita. Se ei tuottanut pettymystä, vaikka eipä minulla suuria ennakko-odotuksia ollutkaan, sillä olen lukenut Harrisilta jo niin paljon muuta hyvää. Pieni suklaapuoti ei saa suosikin asemaa, mutta on silti mielenkiintoinen, mauilla leikittelevä paketti.

Vianne on mielenkiintoinen hahmo, vaikka välillä ehkä liiankin täydellisen nokkela, älykäs, empaattinen... Ulospäin hän tuntuukin henkivän todellista elämäniloa ja onnistuu tartuttamaan sitä myös ympäristöönsä, mutta sisältäpäin hän kuitenkin vaikuttaa sulkeutuneelta. Hän pohtii paljon kuolemaa ja pahoilta asioilta pakenemista - jotkin muistoista eivät jätä häntä rauhaan, eikä hän osaa asettua aloilleen yhteen paikkaan.

Mitä tulee kirkkoherraan, Francis Reynaudiin, jonka näkökulmasta kirjaa joka toisessa luvussa seurataan, en oikein osaa päättää onko hän vain ärsyttävä vai myös kiinnostava hahmo. Ainakin hänen menneisyyteensä kätkeytyy asioita jokimustalaisten, kyläläisten hylkimien kiertolaisten, aiemman vierailun osalta.. Oli kuitenkin hyvä ratkaisu jakaa kerronta hänen ja Viannen välille, jolloin kirjaan tulee jo siltäkin osin tiettyä vastakkainasettelua.

Erityisen monisyistä juonta Pieni suklaapuoti ei tarjoa. Se etenee hidastempoisesti, ei kuitenkaan tylsästi, ja kulkee lyhyehkön ajanjakson kohti pääsiäistä, esitellen lukijalle samalla kylän väkeä ja Viannen menneisyyttä.

Joko taannoin seurasin tähän perustuvaa elokuvaa todella huonosti, tai sitten se oli kovinkin erilainen kuin kirja. Tuntuu siltä, että kirjassa tapahtuneita asioita ei tapahtunut lainkaan elokuvassa ja päinvastoin. Hahmoistakin löysin keskinäisiä eroja, luonteet eivät vastanneet ihan samaa ja taisipa Viannen taustatarinakin olla aivan eri kuin kirjassa. Vai muistanko oikeasti näin pahasti väärin? 

Uskoisin lukevani aikanani myös Karamellikengät ja Persikoiden aikaan, jotka ovat siis jatko-osia Pienelle suklaapuodille, jälkimmäinen vieläpä ihan tuore tapaus.

Arvosana: * * * ½

-------------------

Vielä kesäkuulumisia tähän loppuun: SAIN OPISKELUPAIKAN!! Aloitan syksyllä informaatiotutkimuksen & interaktiivisen median opiskelun Tampereen yliopistossa! Hain myös Oulun yliopistoon informaatiotutkimukseen ja Seinäjoen ammattikorkeakouluun kirjasto- ja tietopalvelualalle, joihin molempiin sain myös hyväksyttävän tuloksen, mutta Tampere oli kuitenkin se ykköskohde ja -toive alusta lähtien. :) Tämän hetkinen fiilis on kovin vaikea pukea sanoiksi.