Herman Koch - Illallinen

Kesäinen ilta hienossa amsterdamilaisessa ravintolassa. Menestyvä poliitikko ja tuleva pääministeri Serge Lohman vaimoineen on kutsunut veljensä Paulin ja tämän vaimon illalliselle. Tarkoitus on keskustella kummankin pariskunnan teini-ikäisistä lapsista. Hetkeä aikaisemmin historianopettaja Paul Lohman on löytänyt poikansa kännykästä videon, joka muuttaa peruuttamattomasti kaiken. Illallisen aikana jokaisen pakotetun hymyn ja tyhjän sanan taakse verhoutuu kammottava totuus, joka uhkaa perheonnea, ja jokaisen ruokalajin jälkeen tunnelma on yhä kireämpi ja veitset yhä terävämpiä.

Adlibris.com

Paul Lohman vaimoineen saa veljeltään kutsun illalliselle hienoon ravintolaan. Heidän tarkoituksenaan on keskustella kummankin pariskunnan lapsista, jotka ovat ajaneet itsensä peruuttamattoman vaikeaan tilanteeseen - vaikkei kukaan sitä suoraan myönnäkään. Jo alkujaan nihkeästi käynnistyvän illallisen tunnelma käy jokaisen ruokalajin myötä kireämmäksi ja kireämmäksi, eikä näissä asioissa vältytä kiihkeältä salailulta tai oman perheen maineen pelastamisyrityksiltä.

Illallinen on jälleen yksi niistä blogilöydöistä, jonka näkee ensin säännöllisin väliajoin ilmaantuvan arvosteltavaksi eri blogeihin, ja sitten sitä alkaa itsekin miettiä, olisiko tämä nyt kuitenkin tutustumisen arvoinen teos. Valitettavasti tämä illallinen ei sopinut aivan minun ruokavaliooni - jos nyt ei aivan alkanut närästää, niin aika mauttomalta se loppujen lopuksi maistui, pienellä kitkerällä sivumaulla.

Alkuasetelma on kyllä mielenkiintoinen. Kirjan levoton, epämiellyttävä tunnelma tarttuu lukijaankin ja saa jo ennalta odottamaan, ettei tämä illallinen tule sujumaan tai päättymään täysin hyvin. Ruokalajien välillä puikkelehditaan takaumasta ja muistosta toiseen taustoittaen näin erityisesti Paulin ja tämän perheen elämää.

Syytä sille, miksi Paul ja tämän veli vaimoineen ovat kokoontuneet keskustelemaan, jahkaillaan kauan. Kun totuutta sitten pikku hiljaa alettiin raottaa.. no, en tiedä mitä olin odottanut, mutta se jokin tuntui vain puuttuvan. Illallinen on toki melkoinen kärjistys siitä, mitä ihminen voi tehdä suojellakseen läheisiään, mutta koin silti ärsyyntyväni monesta asiasta. Yksikään hahmoista ei herättänyt sympatiaa, eivät niin heidän reaktionsa kuin ratkaisunsakaan.

Kirjan loputtua minulle jäi ennemminkin vähän ärsyttävä olo.. Tässäkö se nyt sitten oli ja näinkö se kaikki ratkaistiin? Koin myös, että paljon asioita jäi vielä auki tai kaihertamaan.

Arvosana: * * ½