Jo ensi tapaamisesta alkaen heidän välillään vallitsee omituisen syvä yhteys. Lucian saa Rebeccan sydämen takomaan, koskettaa häneen syvemmin kuin kukaan toinen. Vaikka poika on menettänyt muistinsa, hän tuntuu tietävän mitä erikoisempia asioita Rebeccan menneisyydestä, ja myös tulevaisuudesta.
 |
| Risingshadow.fi |
Rebecca huomaa eräänä iltana salaperäisen muukalaisen, joka seisoo ulkona katupylvään alla ja katselee hänen ikkunaansa kohti. Myöhemmin Rebecca alkaa törmätä samaan poikaan myös muualla - varjostaako poika häntä? Lucianiksi esittäytyvä muukalainen väittää menettäneensä muistinsa, mutta tuntee silti omituisesti Rebeccan menneisyyttä ja jopa tulevaisuutta. Myös Rebecca huomaa, että Lucianin seura aiheuttaa hänelle tunteen, jollaista hän ei ole koskaan kokenut.
Lucian on seissyt minulla pitkään hyllyssä lukemattomana. Ostin sen Helsingissä poiketessani vuosi sitten, koska ajattelin tarvitsevani lisää lukemista ja takakansi vaikutti vaihtoehdoista kiinnostavimmalta. Ehdin aloittaa lukemisen, mutta sitten se vain alkumetreillä jotenkin jäi. Nyt tartuin uudelleen toimeen ja pääsin loppuun saakka - joskin vähän vaivoin.
Lukiessani aloin jo epäillä, olenko erehtynyt kirjan genrestä. Kovinkaan paljoa yliluonnollisia elementtejä ei nimittäin esiinny ennen kuin vasta loppupuolella kirjaa. Silloinkin olin jo aika kyllästynyt muuhun kirjassa tapahtuvaan, joten yliluonnollisuus sai kärsiä siitä. Mielestäni kirja koki alamäkensä viimeistään siinä vaiheessa, kun siirryttiin toiselle mantereelle.
Hahmot.. Enpä tiedä. En koskaan ymmärtänyt Rebeccan äidin hysteerisenpelokasta suhtautumista Lucianiin. Miltä hän haluaa Rebeccaa suojella? Alkujaan hahmojen kalsean asenteen Luciania kohtaan voisi ymmärtää - kyllähän hän enemmän tai vähemmän varjostaa Rebeccaa. Mutta myöhemmin, kun asiat alkavat jo selvitä eikä Lucian enää millään tavalla vaikuta uhkaavalta, hysteerisyys vain pahenee. Hahmoista kiinnostavin on kuitenkin Rebeccan englanninopettaja Tyger, jonka tärkeä rooli paljastuu juonen edetessä (hitaanpuoleisesti).
Vaikka selityksiä tarjottiin kirjan loppumetreillä, en ollut aivan tyytyväinen siihen, miten yliluonnollisuutta käsiteltiin. Liikaa asioita jäi hyödyntämättä ja selittämättä. Pääpaino oli rakkaustarinalla, joka ei sekään täysin iskenyt. Kirjalle olisi riittänyt puolet sen nykyisestä sivumäärästä, 570 sivua teiniromantiikkaa kun on yksinkertaisesti aivan liikaa.
Arvosana: * *
Ajatukseni tämän kirjan suhteen ovat aika lailla samat mitä sinulla oli. Minua häiritsi hiukan, että tässä kirjassa oli aika paljon ylimääräistä krääsää, jonka tarkoituksena tuntui olleen lähinnä ohuehkon juonen täyttäminen. Melko laimea kirja.
VastaaPoistaTätä on niiiiin paljon hehkutettu, joten mahtavaa, että on edes joku joka on mun kanssa samoilla linjoilla. Meinasin itse lopettaa lukemisen kesken tämän kirjan kanssa, mutta sain taisteltua itseni loppuun asti.
VastaaPoistaMinullakn meinasi jäädä kirja kesken! Todella tylsä ja pitkävetinen teos. Potentiaalia olisi ollut, mutta kuten sanoit, asioita jäi hyödyntämättä. Olen siis täysin samoilla linjoilla kanssasi.
VastaaPoistaitse taas pidin kirjasta kovasti ! :D tai ainakin aluksi..
VastaaPoistaSamoilla linjoilla olen kyllä kanssasi siinä, että Rebeccan äidin hysteerisyys häiritsi.
Kirjan loppupuolella olin aivan tohkeissani, mutta petyin kirjan loppuratkaisuun, kun Lucian ns. hävisi. Kyllä tuntui siltä kuin minut olisi petetty. Jäi ärsyttämään ihan hirveästi!
Siis mun vähäisten tiotejen mukaan noita kirjoja on 4. Mä oon lukemassa ensimmäistä. Titääkö joku mitkä niittten kolmien seuraavien kirjojen nimet on?
VastaaPoistaIhan järkyttävän tylsä teos valehtelematta oli. Romantiikka, jota kirja kirjaimellisesti vuoti sivulta toiselle, oli mielestäni todella mitäänsanomatonta. Loppu oli mitä suurin pettymys. En tosiaankaan tykännyt.
VastaaPoista