Rick Riordan - Pedon varjo

Kanen sisarukset Carter ja Sadie tiesivät saavansa koulutusta taikavoimien käytössä saattaakseen muinaisten Egyptin jumalten järjestyksen jälleen maailmaan. Mutta heillä ei ollut aavistustakaan, että maailma suistuisi samalla täydelliseen sekasortoon.

Kaaoksen käärme Apep uhkaa tuhota koko maailman. Taikurit ovat kääntyneet toisiaan vastaan ja jumalat ovat katoamassa. Kanen sisarusten rinnalla taistelleista ystävistä toinen on kadottamassa elämänvoimansa ja toinen pitää vanhuudenhöperöä Ra-auringon jumalaa aisoissa.

Syöksyessään hengenvaarallisesta seikkailusta toiseen sisarukset yrittävät olla ajattelematta, että he ovat vain pari teini-ikäistä, joiden tehtävänä on estää maailmaa syöksymästä omaan tuhoonsa.

Bookplus.fi

Kanen sisarusten seikkailun päättää trilogian viimeinen osa, Pedon varjo. Carter ja Sadie ovat kouluttaneet muita nuoria taikureita oppimaan voimansa ja asettumaan heidän rinnalleen pahuuden voimia vastaan - mutta riittääkö se, kun aikaa on vain muutama päivä ja kaaoksen käärme Apep uhkaa syöstä koko maailman tuhoonsa?

Aiempien saman sarjan kirjojen lukemisesta on kulunut tovi, ja vähän aikaa piti muistella, että minkäslaiseen tilanteeseen sitä oikein jäätiin. Kun juoni alkoi edellisistä kirjoista hahmottua takaisin päähän, piti Pedon varjo minut loppuun asti otteessaan.

Rakastan mytologioita, sen olen varmaan jo kertonutkin. Kreikkalainen ja skandinavinen mytologia ovat vielä lähempänä sydäntä, ja juurikin huonoiten tunnen varmaan egyptiläistä mytologiaa. Kanen kirjat ovat oiva lääke ja tietolähde korjaamaan asiaa! Vaikka kirjoissa viljellään huumoria ja jumalat yhdistetään hillumaan nykyajassa esimerkiksi keskelle Lontoota, Egyptiä tai Amerikan kaupunkeja, tarjoavat ne kuitenkin ohessa paljon paikkansakin pitävää tietoa mytologioista, eritoten rituaaleista, jumalten rooleista ja niin edespäin.

Carter ja Sadie ovat loppujen lopuksi haha.. no, miten sen nyt sanoisi. Melko ärsyttäviä, mutta kuitenkin heidän sisarussuhteensa on saatu kuvattua niin hellyyttävän todentuntuisesti. Keskinäistä naljailua on enemmän kuin kylliksi, mutta silti kumpikin välittää toisistaa enemmän kuin kehtaisi edes myöntää.

Hahmoista noin muuten pidän erityisesti Anubiksesta, vaikka en oikein osaakaan eritellä syitä. Ainut mikä hahmojen kehityksessä ihmetyttää on se, mihin suuntaan Seth on mennyt - hän tuntuu saaneen ensimmäisen kirjan päävihollisen roolistaan ns. alennuksen humoristiseksi pikkukelmiksi, joka kuitenkin avittaa Kaneja toisinaan aivan huvin vuoksi. Voi kyllä olla, että pidän Sethistä enemmän nimenomaan nykyisessä asemassaan. : D

Olen pitänyt tähän mennessä kovasti kaikista Riordanin kirjoista ja kirjasarjoista, niin Kanen aikakirjoista, Percy Jacksoneista kuin Olympoksen sankareistakin. Niinpä myöskään Pedon varjo ei tuottanut pettymystä vaan oli kelpo lopetus trilogialle. En voinut tosin olla huomaamatta tarinan joukossa pikkuriikkisiä "enteitä" tai vihjailuja siitä, että tarvittaessa kirjailijalta löytyy lisää juonikuvioita ja mahdollisuuksia venyttää tämä pidemmäksikin sarjaksi. Nähtäväksihän se sitten jää.

Arvosana: ****