Satumaan uusi markiisitar on nimittäin kovin arvaamaton, ja vain Syyskuu voi hakea markiisittaren himoitseman talismaanin lumotusta metsästä – muuten markiisitar tekee elämän Satumaassa erittäin hankalaksi sen asukeille. Syyskuu onkin juuri saanut uusia ystäviä kuten kirjoja rakastavan lohikäärmeen sekä kummallisen pojan nimeltä Lauantai.
Risingshadow.fi |
Melkoinen sanahirviöhän tuo nimi on, mutta ainakin huomiota herättävä sellainen. :D Se olikin oikeastaan yksi suurimmista syistä miksi huomasin tämän kirjan. Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla on monella tavoin modernimpi versio Liisasta Ihmemaassa - myös Syyskuu, kaksitoistavuotias omahalaistyttö, päätyy eräänlaiseen ihmemaailmaan, Satumaahan, kun Vihreä tuuli -niminen herrasmies saapuu noutamaan häntä kotoaan seikkailuun.
Satumaa on täynnä eriskummallisuuksia: kaupunkeja, jotka on tehty erilaisista kankaista; keijuruokaa, jota Syyskuuta kielletään syömästä; otuksia ja olentoja, esimerkiksi lohikäärmeitä, susi-ihmisiä ja marideja. Kaiken tämän lisäksi siellä hallitsee oikukas markiisitar, joka lähettääkin pian Syyskuun vaaralliselle, synkälle matkalle etsimään eräänlaista talismaania, jonka markiisitar kovasti tahtoo..
Kirjan kerrontatyyli ei sytyttänyt minua täysin. En lämmennyt kertojan tavalle puhutella lukijaansa aika ajoin, tai loputtomalle kuvailulle siitä, mitä herkkuja juhlapöydässä oli tarjolla. Tekstistä välittyy jonkinlaista keveyttä ja naiiviutta, ehkä liioitteluakin, mutta ne taas puolestaan sopivat tarinan tyyliin. Kirjassa oli kyllä myös paljon hauskoja ja ajatuksia herättäviä katkelmia, joista saisi hyviä lainauksia eri tilanteisiin.
"En edes harkitsisi asiaa, jos olisin sinä. Mutta toisaalta, jos minä olisin sinä, en olisi minä, ja jos en olisi minä, en voisi neuvoa sinua, ja jos en voisi neuvoa sinua, tekisit mitä haluat, joten yhtä hyvin voit tehdä mitä haluat ja tyytyä siihen."
Päähenkilö Syyskuuhan on varsin suloinen, määrätietoinen tyttö, joka osaa pitää päänsä kiperämmissäkin tilanteissa - ei kuitenkaan epäuskottavuuksiin saakka. Hauskoja tuttavuuksia ovat myös erilaiset olennot, kuten Syyskuun ystävät kirjaviisas lohikäärme A-L, "Allu", ja sympaattinen maridipoika Lauantai. Niin, ja ylipäänsä koko Satumaan monenkirjava hahmokavalkadi.
Olin jo antamassa kirjalle huonomman arvosanan, ennen kuin ehdin loppumetreille saakka. Silloin se sitten tapahtui - se jokin, mitä olin odottanut ja hylännyt ajatuksen lähes saman tien, ilmaantui. Lopetus nosti siis jokseenkin keskinkertaisen kirjan hetkessä paljon paremmaksi ja nyt oikeastaan toivon pääseväni lukemaan myös tälle jatkoa. Näin siinä sitten taas kävi, jälleen yksi keskeneräinen sarja työn alla, hehe. :D
En itseasiassa tiedä montako osaa tähän on luvassa, mutta ainakin englanniksi seuraava kirja on jo ilmaantunut, ja se on nimeltään samanlainen maraton kuin edeltäjänsäkin: "The Girl Who Fell Beneath Fairyland and Led the Revels There".
Arvosana: ***½
Mulle käy hurjan usein nuortenkirjojen kanssa noin, että kirja on pääosin jotain hyvän ja keskinkertaisen väliä ja stten loppu räjäyttä koko potin ja pakko lukea lisää :D Tästä syystä mullakin on luvattoman paljon sarjoja kesken...
VastaaPoistaHeipä hei!
VastaaPoistaOlenkin ollut aikeissa kirjoittaa postaus tämän vuoden hauista mutta se on nyt vähän jäänyt.
Kyllä haen tänäkin vuonna samoihin paikkoihin. Mutta siis tarkentaakseni haen AMK:hon kirjasto- ja tietopalveluun Turkuun, Seinäjoelle ja Ouluun ja vain Tampereen yliopistoon informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan :) Samalla haen myös kovasti kouluttautumaan eläintenhoitajaksi ja kennelalaa. Haluisin "isona" olla joko eläintenhoitaja tai kirjastotäti :D Saa nähdä tärppääkö tänäkään vuonna mikään haku. Ei ole toistaiseksi kovasti ollut onnea koulupaikkojen suhteen :(
Toivotan sinulle onnea hakuihin!
Ja täytyypä pistää blogisi lukulistaan ja tutustua siihen vähän tarkemmin kun aikaa löytyy. Vaikuttaa mielenkiintoiselta!
-Lilli-
Tämä meni lukulistalle heti kun Risingshadow-sivuston tulevien kirjojen listalle ilmestyi. Nimi on todellakin sanahirviö, mutta onnistuu kiinnittämään huomion. :) Kun vain ehtisi joskus lukemaan muutakin kuin opiskeluun liittyvää kirjallisuutta.
VastaaPoistaKuulostaa kovin tutulta. Minä löysin kirjasto- ja eläinalan vasta vuonna 2010. Sitä ennen ei ollut minkäänlaista tietoa mitä sitä haluaisi tehdä isona (oikeastaan edelleenkin haparoin mutta katsotaan nyt jos nämä tuottaisi tulosta). Lukion jälkeen (2006) sitä yritti sinne sun tänne, silloin enimmäkseen opiskelemaan musiikkia ja näyttelyä koska muu ei tuntunut kiinnostavan. Mutta eihän niihin nyt mitään sisälle päässyt. 2010 olin työharjoittelussa Tampereen yliopiston kirjastossa Linnassa ja aloin kiinnostua alasta. Kuulin myös työkaverilta Ahlmanin ammattiopistosta ja eläinalakin alkoi kiinnostaa enemmän, en edes tiennyt sitä ennen että voi opiskella eläintenhoitajaksi. Kaksi vuotta sitten liipasikin läheltä kun pääsin varasijalle 10 Ahlmanissa mutta paikkaa ei silti herunut. Minä luulen että ikäkin alkaa itsellä tulla kohta pahasti vastaan, varsinkin noiden opistojen suhteen (olen jo 25v.). Mutta yritetään kuitenkin. Tänä vuonna olin rohkea ja hain kaikkiin mahdollisiin paikkoihin paikkakunnasta viis. Ennen en uskaltanut hakea omaa kuntaa pidemmälle mutta kohta ei ole muita vaihtoehtoja kun ei oma kunta ole pystynyt tähänkään mennessä tarjoamaan opiskelupaikkaa täytyy alkaa kalastelemaan muitakin paikkakuntia.
VastaaPoistaHervannan kirjastossa käyn silloin tällöin. Aina minulla on kirjoja sieltä lainassa mutta ajan puutteen takia saatan käydä itse kirjastossa jopa 3-4 kuukauden välein. Lainaan aina vain kirjat uudestaan kätevästi netistä :D Nytkin taas eräpäivä häämöttää ja kirjat kesken joten uusintalainaan menee.
-Lilli-