Rosebud.fi |
Viimeistä viedään ja aivan loppumetreillä mennään lukudiplomissa (jonka viimeinen suorituspäivä on tänään, heheh), joten voi olla että sekin vaikutti tämän lukemiseen.. mutta tunnen nyt itseni jotenkin hölmöksi, kun olen nähnyt tästä etukäteisvilkaisulla vain pelkkää hyvää ja silti ei uponnut minulle ollenkaan.
Rakastan kauniita mietelauseita ja aforismeja, mutta haluan aina löytää niistä sen suuren oivalluksen, sen jonkin, mikä saa minut ihmettelemään ja näkemään maailmaa uudella tavalla. Näistä kysymyksen muotoon puetuista runoista vain osa onnistui tehtävässään, muut jäivät jotenkin liian etäisiksi, liian kaukaisiksi minulle tavoitettavaksi. Ehkä en vain ole tarpeeksi runoihmisiä.
Muutamia helmiä täytyy kuitenkin mainita:
"Kärsiikö enemmän se joka aina odottaa
kuin se joka ei koskaan odottanut ketään?"
"Voinko kysyä kirjaltani onko totta
että minä sen kirjoitin?"
"Miksi köyhät eivät enää ymmärrä
heti kun lakkaavat olemasta köyhiä?"
"Keneltä voisin kysyä
mitä tulin tähän maailmaan tekemään?"
Minulta menivät aika pahasti ohi erinäiset nimiviittaukset (esimerkkinä "Mitä José Martí sanoisi pedagogi Marinellosta?"), mikä riitti heikentämään kokemusta entisestään. Tämä menee nyt aika murskakritiikiksi, mutta se jokin tässä nyt jäi selvästi tavoittamatta. Voi sentään.
Arvosana: * ½
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita! :)