Sekava Nora herää keskellä yötä Coldwaterin hautausmaalla eikä tiedä, kuinka on joutunut sinne. Pian käy ilmi, että hän on ollut kateissa yli kolme kuukautta ilman ainuttakaan muistikuvaa tuosta ajasta. Missä Nora on ollut ja mitä hänelle on tapahtunut? Huolestuttavinta tilanteessa on, että Nora ei vaikuta muistavan edes Patchia. Eikä kukaan tunnu haluavan muuttaa asiaa. Onko Mustalla Kädellä jotain tekemistä Patchin katoamisen kanssa - ja kuka nyt pystyy suojelemaan Noraa viholliselta, jota hän ei enää itse tunne eikä muista?
 |
| Cdon.fi |
Noran ja Patchin tarina jatkuu kolmannessa osassaan - mutta nyt Nora herää yllättäen hautausmaalta, muistamatta mitään yli kolmen menneen kuukauden ajalta. Hänellä ei ole mitään tietoa, miten hän on hautausmaalle päätynyt. Nora ei muista enää edes Patchia, eivätkä hänen perheensä tai ystävänsä vaikuta halukkailta korjaamaan tilannetta tältä osin. Jokin kuitenkin kummittelee Noran mielen syövereissä - ehkä muisto, tumma silmäpari. Nora yrittää tarrautua kiinni hataraan mielikuvaansa ja päättää selvittää, mitä hänelle on oikein tapahtunut.
En ole arvostellutkaan tänne Langennut enkeli -sarjan aiempia osia, sillä niiden lukemisesta on jo huomattavasti pidempään kuin blogin perustamisesta. Voisin kuitenkin kertoa tiivistetyn mielipiteen tähän asti.
Ensimmäinen kirja, sarjan nimeä kantava Langennut enkeli, kuulosti nefileineen joltakin aivan uudelta ja erilaiselta - nykyhetkessähän taas tuntuu, että nimenomaan nefilit olisivat nyt vampyyrien ja ihmissusien jälkeen se kuumin trendi. Kirja kuitenkin huolestutti ja häiritsikin minua liiallisen twilightmaisuutensa vuoksi. Jollain tavalla pidin Noran ja Patchin tutustumisen ja kaiken muun siinä ympärillä pyörivän esittelyä täytenä toisintona tästä ei-niin-mieleeni olevasta vampyyrisaagasta, takakansitekstiä edes mainitsematta.. No, oli miten oli, luettuani pidemmälle pidin kuitenkin kirjaa parempana kuin edellä mainittua sarjaa ja päätin tarttua kakkososaankin.
Toinen osa, Riitasointu, ei ole jättänyt hirveästi mieleeni mitään. Luin sen kaiketi kovin hätäisesti. Se vaikutti kuitenkin paljon tylsemmältä ja ärsyttävämmältä kuin ensimmäinen osa. Epäröin, jatkaisinko sarjan lukemista enää ollenkaan, etenkin nyt, kun kahdesta aiemmasta osasta oli kulunut jo niin kauan aikaa. Päätin kuitenkin yrittää.
Hiljaisuus olikin sitten kolmesta tähänastisesta paras. Vaikka pelkoni kävivätkin osittain toteen ja olin etenkin alussa kovin pihalla siitä, kuka hahmo ajoi mitäkin asiaa ja mitä heistä oli paljastunut edellisissä osissa, aloin kuitenkin saada juonesta kiinni lähemmäs loppua.
Yhtä aikaa sekä pidin että en pitänyt muistinmenetyskäänteestä. En pitänyt, koska ajattelin tarinan jäävän jälleen junnaamaan paikoilleen, kun kaikki joudutaan käymään läpi ja selittämään uudemman kerran, minkä lisäksi se toisi jälleen yhden turhan taka-askeleen Patchin ja Noran välille. Onneksi se kuitenkin toimi, ja kirjan juonikin eteni mukavasti samaan aikaan. Totta kai ennalta-arvattavuuksiakin oli paljon.
Hahmoista tykästyin erityisesti Scottiin, vaikka kyllähän Patch ja se kaikki, mitä hän on valmis Noran eteen tekemään, tekee myös vaikutuksen - vaikka onkin vähän turhan kliseistä. Juoni oli mielestäni kiinnostava, jännittävä. Lopussa aiheutui pientä hampaidenkiristelyä, mutta tilanne jäi kyllä melko kutkuttavaksi viimeistä osaa ajatellen - eli eiköhän sekin tule luettua sitten kun se ilmestyy. :D
Arvosana: ***½
Huhhui. Tällä hetkellä minulta tulee päivityksiä melko harvakseltaan - olen parhaillaan lukemassa J.K Rowlingin Paikka vapaana, mutta samaan aikaan on menossa Ella-maraton. Tarkoituksena on siis lukea uudelleen läpi kaikki Ella-kirjat ja uutena vielä tuo Ella ja kadonnut karttakeppi. Niistä en jokaisesta, herrantähden, tee omaa blogitekstiään, mutta jonkinlaisen yhteisen koosteen sitten, kun maratooni on vedetty loppuun. (: Ja jotta vain ei olisi liian vähän tekemistä, niin olen kaiken päälle käynnistänyt hiljakseen jo pääsykoelukemiset.
Luin ekan osan joskus vuosi sitten ja siihen jäi. Ei oikein napannut. Enkelit kuulosti aiheena kivan erilaiselta (vaikka niitäkin taitaa nykyään löytyä yhdestä sun toisesta fantasiaromaanista) mutta juoni ärsytti ja vaikken Twilightiin koskaan ole perehtynytkään niin Patchin ja Noran suhteessa oli paljon samaa . Ehkä vähän tylsä? En tiedä.
VastaaPoistaUteliaspuoleni vaatii minua kysymään minne oot hakemassa :D
Ei se eka osakaan itselle niin napannut, saati tuo toinen, mutta kolmannen kohdalla se sitten vihdoin löytyi se jokin. :D Jotenkin ärsyttää jättää aloitettuja sarjoja kesken, niin ehkä siitäkin syystä tuli jatkettua.
PoistaAjattelin hakea tuon työharjoittelun innostamana sekä yliopistoon informaatiotutkimukseen että ammattikorkean puolelle ihan kirjastoalalle. Toivon, että jommassa kummassa tärppäisi. :)
Ah, parhaita kirjoja joita olen lukenut <3 Eikä voi kyllä musta verrata millään muotoa twilightiin joka on tän rinnalla aika laimea. Patch oli parhaimmillaan ekassa kirjassa ja nyttemmin siitä on tullut aina nössykkä. Onneks vika osa tulee pian :)
VastaaPoistaJooh no kyllähän tämä nyt Twilightin ehdottomasti päihittää, mutten voinut silti olla huomaamatta muutamia samankaltaisuuksia. :D Jotenkin erityisesti se ykkösen takakansiteksti vaikutti niin samalta, mutta myös muut tietyt seikat: tyttö tapaa koulussa salaperäisen tumman pojan, joka on muiden tavoittamattomissa. Poika tuntee yliluonnollista vetoa tyttöön, ja joutuu hillitsemään itseään tämän seurassa, ajattelee olevansa tytölle vaaraksi. Päätyvät kröhkröh pareiksi biologiantunnilla.. Ja sen sellaista. Onneksi se twilightmaisuus jäi pääasiassa omaksi ennakkoluulokseni ja on siitä sittemmin karsiutunutkin.
Poistatosi hyvä sarja! siihen jäi heti koukkuun ja en osaa odottaa et 'loppusoitto' ilmestyy! :)) omasta mielestäni kakkos-osa 'riitasointu' oli kyllä parempi kuin 'langennut enkeli'. ja nyt kun tarkemmin ajattelee sarjalla on paljon yhtäläisyyksiä twilightin kanssa. en ole hulluna twilight-sarjaan, mutta tähän sarjaan se jotenkin sopii. enkelit ovat parempia kuin vampyyrit! ainakin omasta mielestäni :))
VastaaPoista