Cassandra Clare - Tuhkakaupunki

""On olemassa rohkeuden riimuja. Mutta ei mitään, mikä veisi pois pelon", Jace sanoi. "Pystytkö luomaan sellaisen, Clary?"

Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, ei varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä. Lisäksi Claryn ja Jacen isä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine, saa haltuunsa jo toisen kohtalokkaista Muutoksen välineistä, joiden avulla hän voi hallita demoniarmeijaa.

Mutta pahin on vasta edessä. Rakkautensa kohdetta ei voi valita, eikä haluaan lahjoittaa sille, joka sen eniten ansaitsisi. Aina niin rohkean Jacenkin on kohdattava suurimmat pelkonsa, ja varjometsästäjien kohtalosta on vastuussa yksin Clary, taistelijoista kokemattomin..."

Claryn ja kumppanien seikkailu jatkuu Varjojen kaupungit -sarjan toisessa osassa. Clarylle tilanne ei ole suotuisin mahdollinen. Hänellä on nyt veli, jota kohtaan tuntee kaikkea muuta kuin sisarellista rakkautta ja isä, joka himoitsee valtaa ja on juuri saanut käsiinsä toisen Muutoksen välineistä, jolla aikoo hallita demoniarmeijaa Klaavin kukistaakseen. Sen lisäksi Claryn äiti on yhä koomassa, ja tytön orastava suhde Simonin kanssa rakoilee pojan muuttuessa Claryn järkytykseksi vampyyriksi.

Kun tämän kaiken lisäksi joku alkaa surmata alamaailman lapsia julmien ja häikäilemättömien tarkoitusperiensä edistämiseksi, ei kenelläkään ole helppoa. Ei myöskään Jacella, joka käy omaa kamppailuaan niin itsensä kuin ympäristönsä kanssa selvittääkseen, kuka oikeastaan onkaan. Inkvisiittori hengittää hänen niskaansa, ja vastikään paljastuneet perhesiteet ajavat Jacea suureen sisäiseen konfliktiin.

Heti alkuun on todettava, että Tuhkakaupunki oli juuri niin loistava jatko-osa kuin mitä Luukaupunki itselleen ansaitsikin. Ehkä jopa aavistuksen loistavampi kuin osasin odottaa. Sarjana Varjojen kaupungit alkaa nousta pikku hiljaa listallani ylöspäin, ja jos Lasikaupunkikin osoittautuu viihdyttäväksi ja yhtä mainioksi kuin kaksi ensimmäistäkin osaa, voin varmasti alkaa kutsua tätä yhdeksi suosikkikirjasarjoistani.

Monille Jace näyttää olevan se ehdoton suosikkipoika, ainakin mitä blogeista lukiessa voi päätellä, mutta minun silmissäni ykkösenä on kyllä horjumatta Valentine. :'D Taisin jo Luukaupungista kirjoittaessani kehua kyseistä hahmoa, mutta Tuhkakaupunki vain vahvisti käsityksiäni, positiivisella tavalla. Pidän vain ehdottomasti kaikesta Valentinessa: kylmästä charmista, laskelmoivuudesta, tyyneydestä ja siitä, miten vakuuttavilta hänen ajatuksensa ja puheensa vaikuttavat. Nyt ei olla tekemisissä sen perinteisemmän pahisarkkityypin kanssa, jossa pahis himoitsee hävitystä ja ylintä valtaa itselleen, käyttää energiansa tarkoituksenmukaiseen kaaoksen luomiseen ja vaikuttaa muutoinkin levottomammalta.

Kolmiodraama Claryn, Jacen ja Simonin välillä mutkistuu. Niin Jacella kuin Claryllakin on yhä vahvoja tunteita toisiaan kohtaan, ja kumpikin joutuu vastentahtoisesti yrittämään vakuuttaa itselleen, miten väärin se on. Samalla Simonin ja Claryn välit etenevät jonkinlaiseen on-off -tyyliin.

Juonellisesti pidin tästä kirjasta yhtä paljon kuin edellisestäkin. Tapahtumia oli sopivasti, toisinaan ennalta-arvattavia, toisinaan taas yllätyksellisempiä käänteitä. Yksi suurimmista ihmetyksenaiheistani on kuitenkin se, miksi ihmeessä jo takakansi paljasti Simonin muutoksen vampyyriksi? Sitä ei kuitenkaan ensimmäisen kirjan luettuaan voinut valmiiksi aavistaa, joten olisi ollut huomattavasti toimivampaa esittää se juonen mukana vihjaamatta siitä etukäteen mitään. En pidä edelleenkään Simonista, enkä aluksi lämmennyt muutosajatukselle, mutta kirjan edetessä aloin ajatella, että ehkä se sittenkin oli ihan hyvä käänne hahmon kannalta: ehkä Simonista tulee nyt hieman vähemmän mieleen reppana, hintelä naapurinpoika, haha.

Mutta ah, kyllä, en pettynyt. Kolmas osa, Lasikaupunki, löytyy nyt myös lainattujen kirjojeni listalta, ja sitä olisi tarkoitus päästä ihan lähipäivinä lueskelemaan. En ole vähään aikaan jaksanut kiinnostua juuri mistään sarjasta näin paljon, joten jes jes! Varsinkin kun ensimmäinen ennakkoluuloni sarjaa kohtaan oli se, että se on perusimelä teinisarja - ja no, paikoitellenhan se sitä onkin, mutta kun tämä vain uppoaa niin uppoaa!

Arvosana: ****½