Uusi kokki mukaan kirjablogisoppaan

Kuten luultavasti kaikki tähän mennessä jo tietävät, kirjablogeissa on käyty viikonlopun yli suurta kuhinaa Nyt-liitteessä ilmestyneestä artikkelista Kirjabloggarit ovat kustantamoiden uusia bestiksiä. Ja miksipä en haluaisi lisätä myös omaa lusikkaani hämmentämään soppaa, vaikka sitten vähän jälkijunassa!

Tarkoitukseni on tosin ennemminkin osallistua kertomalla, miksi juuri minä luen kirjoja ja kirjoitan niistä sekä ottaa kantaa artikkelin otsikon väittämään. Muutoin keskustelua aiheesta lienee käytäneen muualla jo kylliksi. Esimerkiksi Morre, Nafisan ja Taika ovat antaneet äänensä kuulua.


Miksi siis luen kirjoja?
Uudet maailmat, seikkailut, samaistuttavat henkilöhahmot, ilo ja kyyneleet, eskapismi, nautinto.. Syitä voisi luetella lähes loputtomiin. Luen, koska se on kivaa. Olen lukenut jo lapsesta lähtien ahkerasti. Jotkut potkivat palloa, toiset pelaavat shakkia ja kolmannet purjehtivat - lukeminen on harrastus siinä missä muutkin.

Miksi kirjablogit?
Kirjablogi on minulle keino pysyä kärryillä siitä, mitä on tullut luettua. Osaan paremmin antaa kirjavinkkejä kavereille ja voin myös osaltani vaikuttaa siihen, että joku arvostamani kirja saa enemmän näkyvyyttä. Voi kauhistus, minähän siis käytännössä kehotan ihmisiä lukemaan itseäni kiinnostavia kirjoja! Ilmeisesti tämä on huono asia, sillä en ole kriitikko, en edes kirja-alalla.

En näe haittaa siitä, vaikka kirjablogisteja kuunneltaisiinkin nykyään yhtä paljon kuin kriitikoita. Kirjablogistit eivät ole ryöväämässä kriitikoiden asemaa tai asettamassa itseään heidän tilalleen. Eikö silti ole se ja sama, vihjaako ystäväni minulle lukeneensa kiinnotavan kirjan vai satunko lukemaan siitä kirjablogista, jos lopputuloksena kuitenkin päätän tarttua kyseiseen kirjaan? Onko siis kyseessä ihan oikea ongelma, jos mielipide tai arvio kirjasta tulee joltakulta muulta kuin kriitikolta? Siinähän voi saada vaikka vaikuttimia, jotka ohjaavat omaa lukemista.

Entä onko lukijana sellainen henkilö, joka lukee kirjallisuutta puhtaan viihdearvon ja harrastuksen vuoksi huonompi kuin sellainen, joka arvottaa kirjallisuutta ennen kaikkea taidemuotona? Tästä joku oli nimittäin kovinkin huolestunut: että kirjablogeissa ns. roskakirjallisuus pääsee vyörymään "oikean" kirjallisuuden yli.

Päinvastoin kuin mitä Nyt-liitteen artikkeli väittää, kirjablogit ovat laajentaneet makuani lukemisen suhteen. Ennen oman blogini aloittamista ja muihin vastaaviin tutustumista olin äärimmäisen nirso kirjojen suhteen. En halunnut kantaa kirjastosta isoa pinoa kirjoja vain kokeiltavaksi - piti olla jo lainatessa selvää, tulenko pitämään kyseisestä opuksesta. Takakansiteksti ei välttämättä aina riitä vangitsemaan kiinnostusta, mutta blogista löytyvä arvostelu saattaa täydentää sitä ja auttaa minua valitsemaan kirjan, jota en pelkän takakannen perusteella olisi koskaan valinnut.

Blogien ansiosta saan myös helposti tietoa sellaisistakin kirjoista, jotka ovat menneet täysin ohi tutkastani - niin uusista kuin vanhoista, tutummista ja tuntemattomammista. Siksi hämmästelen syvästi pelkoa, että kirjablogistien maku olisi muuttumassa liian yhtenmukaiseksi.  

Olenko sitten "kustantamoiden uusi bestis"?
Olen kiinnostunut vastaanottamaan arvostelukappaleita, mutta alusta asti minulle on ollut selvää, että kirjan alkuperä ei vaikuta mielipiteisiini tai niiden ilmaisemiseen millään tavalla. "Monet bloggaajat ovat kirjallisuuteen rakastuneita himolukijoita", sanoo Nyt-liitteen artikkelikin. Kirjat tosiaan ovat minulle sydämenasia. En halua johtaa itseäni tai ketään muutakaan harhaan väittämällä, että pidin jostakin kirjasta, jos en oikeasti pitänyt. En kirjoita arvosteluja varmistaakseni ilmaisten kirjojen virtaamisen jatkossakin - ja tuskin niin tekee kukaan muukaan.