Kun 16-vuotias Zoey tulee merkityksi, hänen on jätettävä tavallinen elämänsä ja muutettava Yön taloon, vampyyrien sisäoppilaitokseen. Siellä tulokkaat käyvät läpi muutoksen, ja niistä, jotka selviävät hengissä, tulee huikean karismaattisia vampyyreita.
Mutta Zoey ei ole tavallinen tulokas, vaan vampyyrijumalatar Nyksin merkitsemä erityislahjakkuus, jonka poikkeavuus ei jää kenellekään epäselväksi - kiitos Zoeyn otsassa safiirinsinisenä hohtavan kuunsirpin. Uuteen elämään sopeutumista ei myöskään helpota ex-poikaystävän lähellä koettu outo, kiihkeä verenhimo...
Zoey kohtaa Yön talossa niin ystäviä, vihollisia kuin huumaavan uuden ihastuksen. Ja ennemmin tai myöhemmin hänen on haastettava koulua ylimielisesti hallitsevat Pimeyden tyttäret, jotka käyttävät valtaansa kauhealla tavalla väärin..."
Merkitty, oikeammin koko sen käynnistämä Yön talo -sarja, on ponnahdellut pinnalle ties missä yhteyksissä viime aikoina, joten pakkohan se oli itsekin lukaista. Mukana keikkuvat nykyään kovassa huudossa olevat vampyyrit, tälläkin kertaa jälleen hieman omanlaisensa variaatio niistä.
Zoeyn elämä muuttuu kertaheitolla, kun vampyyrienetsijä merkitsee hänet kesken koulupäivän. Hän joutuu jättämään taakseen kotinsa, ystävänsä, melkein-entisen-poikaystävänsä ja perheensä (josta Zoeylle ei juurikaan heltiä rakkautta ääriuskonnollisen isäpuolen ansiosta), ja muuttamaan Yön taloon, vampyyreiksi muuntuville tarkoitettuun kouluun. Jo alussa on selvää, että Zoey ei ole aivan mikä tahansa tulokas. Hänen otsansa kuusirppimerkki on poikkeuksellista voimakkaampi, ja koululla järjestetyssä rituaalissa hän huomaa kokevansa ympäröivät elementit muita oppilaita voimakkaammin.
Koulua "hallitsevat" lähes kliseiseksi ilmiöksi käynyt ryhmittymä nimeltä Pimeyden tyttäret, joka koostuu ellei sitten koulun suosituimmista niin ainakin koulun määrätietoisimmista ja ilkeimmistä tytöistä (joskin mukana on myös poikia). Heitä johtaa lähes kaikkien vihaama, äärimmäisen kaunis ja ilkeä Afrodite. Zoeylle lankeaakin tämän erikoislaatuisten voimien johdosta tehtäväksi syöstä Afrodite Pimeyden tyttärien vallasta ja siten vähentää tämän mahdollisuuksia piinata koulun oppilaita asemallaan.
Totutellessaan uuteen elämäntilanteeseensa joutuu Zoey koetukselle myös puhjenneiden kykyjensä taholta - miten toimia, kun entisten ihmisystävien tai oikeammin kaiken veren aistiminen saa veden herahtamaan kielelle? Entä miksi jumalatar Nyks on valinnut juuri hänet ja miten saatua mahtia tulisi tarkalleen käyttää?
Merkitty oli ihan hyvä käynnistys Yön talo -sarjalle, eikä ainakaan luonut erityistä vastenmielisyyttä tulevien kirjojen lukemista ajatellen. Kun nyt sarjan aloitti niin täytyyhän sitä seurailla mukana. Joka tapauksessa mukana oli joitakin ehkä pieniä mutta silti itseäni aavistuksen häiritseviä seikkoja..
Jollakin tavalla vampyyrien, ihmisten ja yhteiskunnan suhteet jäivät melko heikoiksi tässä - oikeastaan ainut, mitä selvennetään tarkemmin, on se epäluuloisuus ja ehkä jopa vastenmielisyys mitä normaalit ihmiset tuntevat vampyyreita kohtaan. Siitä huolimatta kirjassa mainitaan kuitenkin myös miten esimerkiksi monet arvostetut ja huippuluokan näyttelijät ovat vampyyreita.
Toinen seikka oli ehkä aavistuksen liiankin nopeasti Zoeylle kehittyvä varmuus siitä, miten tämän tulisi toimia. Hetkessä epävarmasta, vampyyriksi muuttumista vastustelevasta tytöstä kehittyy voimain tunnossa oleva erikoistapaus, joka alkaa samaan hengenvetoon kaavailla Afroditen syrjäyttämistä - niin ja ihan vain siinä ohessa seuraavaksi ylipapittareksi kohoamista. Aivan, kirjan on toki pakko edetä, eikä vain jämähtää paikoilleen kelaamaan kuinka epävarmaksi Zoey olonsa tuntee, mutta ehkä tämä kyseenomainen tapa, jolla asiat etenivät, oli sitten vain jotenkin kömpelö.
Totta kai kirjassa on paljon kehuttavaakin, en halua noilla edellisillä seikoilla antaa sellaista kuvaa, että se olisi ollut jotenkin huono tai ärsyttävä. Ei. Kirja esittelee jälleen uudenlaisen, osittain samoja ja osittain uusia elementtejä käyttävän kuvan vampyyreista ja näiden elosta. Vampyyriksi merkityksi tuleminen ja siitä koulutuksen kautta kehittyminen on mielenkiintoinen lähestymistapa.
Zoey oli hahmona kohtuullisen samaistuttava, hänen valintansa eivät saa halkomaan hiuksia päästään, vaan niihin on helppoa antaa hyväksyntänsä - toisin kuin esimerkiksi Afroditen, joka nyt on se pakollinen "kamala noita-akka", joka ilmeisesti jokaisesta fiktiivisestä (tai ehkä oikeastakin) koulusta täytyy löytyä.
Merkitty ei siis herättänyt suuria tunteita, mutta oli kuitenkin ihan viihdyttävää lukemista, ja sopii varmasti jokaiselle vampyyreista ja perusfantasiasta kiinnostuneille. Erityisen hauska oli tapa, jolla kirja yhdisteli vanhaa kansanperinnettä, rituaaleja ja seremonioita (esimerkiksi cherokee-kulttuurista) sekä jumalolentoja.
Arvosana: ***½
Blogissani on sinulle tunnustus! ♥
VastaaPoistaOoih, kiitän sydämeni pohjasta tästä! <3
Poista