Yhtäkkiä päivät joina en nähnyt häntä tuntuvat ikuisuudelta. Olen odottanut liian kauan sitä, että keuhkoissani alkaisi kiristää, sydämeni hakkaisi ja painautuisi rintakehää vasten. Olen odottanut liian kauan sitä, että lohikäärme sisälläni herää.
Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan.
Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin lohduttoman aavikon keskelle äitinsä ja sisarensa kanssa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika.
Jacindan on valittava muiden odotusten ja oman tahtonsa välillä. Pystyykö hän elämään tavallista teinitytön elämää ja tukahduttamaan lohikäärmeen sisällään? Voiko hän palata hänelle ennalta suunniteltuun elämään lauman luona vai riskeerata lajinsa suurimman salaisuuden paljastumisen pysyttelemällä metsästäjän lähellä?"
Jacinda on draki, lohikäärmeistä polveutuva ihminen, joka kykenee ylläpitämään ihmishahmoa mutta pelon tai muun tunnekuohun takia palautuu oikeaan olomuotoon siipineen ja suomuineen. Drakit elävät eristyksissä ja piilossa suojellakseen vähenevää lajiaan ihmismaailmalta ja metsästäjiltä, jotka ovat jo kauan jahdanneet drakeja. Jopa omiensa joukossa Jacinda on kuitenkin poikkeava, sillä hänellä on tulensyöksennän kyky - juuri tästä syystä häntä on kaavailtu lauman johtajan pojan, Cassianin, tulevaksi puolisoksi.
Drakien kuuluu pysytellä piilossa, mutta erään kerran Jacinda rikkoo käskyä ystävänsä kanssa, ja saa kaikeksi kauhuksi peräänsä joukon metsästäjiä. Kuin ihmeen kaupalla hän kuitenkin pelastuu, kun metsästäjien mukana tullut nuorukainen säästääkin hänen henkensä. Jacindan lauma on kuitenkin käärmeissään sääntörikkomuksesta, minkä seurauksena Jacindan äiti ottaa kaksi tytärtään ja karkaa yön pimeydessä uusille asuinseuduille suojellakseen erityisesti Jacindaa. Pikkukaupunki aavikon keskellä ei ole Jacindalle mieleen, erityisesti kun se on valittu tukahduttamaan draki kuoliaaksi hänen sisältään.
Varsin pian Jacinda tapaa kuitenkin pojan, Willin, jonka tunnistaa metsästysseurueen mukana olleeksi, hänet pelastaneeksi nuorukaiseksi. Will herättää läsnäolollaan Jacindan sisäisen drakin, estää sitä kuihtumasta - mutta samalla Will on kuitenkin metsästäjien sukua ja siten tarkoitettu Jacindan veriviholliseksi.
Voi kyllä, kyllä! Vihdoin vaihtelua siihen perinteiseen asetelmaan, jossa (useimmiten) tuikitavallinen tyttö tapaa salaperäisen, yliluonnollisen pojan - tässä tapauksessa tyttö itse kun on hyvinkin poikkeuksellinen. Kaiken lisäksi syrjään on heivattu esimerkiksi niin vampyyrit kuin ihmissudetkin, ja pääosan saavatkin lohikäärmeet.
Jacinda on persoonallinen päähenkilö, voimakastahtoinen nuori nainen. Vaikkakin välillä Jacindan päätöksenteko on melkoista juupas-eipäs -kamppailua, on valinnanvaikeutta helppo toisaalta myös ymmärtää. Hän välittää äidistään ja sisarestaan siitä huolimatta, että heistä kumpikaan ei haluaisi Jacindan olevan mitä hän on - he kumpikin tahtoisivat tukahduttaa tytön sisäisen drakin, jotta perheen elämä muuttuisi tavalliseksi. Jacinda ei ole valmis luopumaan osasta itseään heidän takiaan, mutta kokee siitä silti huonoa omaatuntoa ja tuntee olevansa itsekäs.
Kirja oli yllättävän lyhykäinen, alle 300 sivua, mutta mielestäni siinä ehti sattua ja tapahtua aivan kylliksi - väkisin on turha lähteä kirjaa venyttämään, kun kaikki tarpeellinen kuitenkin saadaan kerrottua. Tuntui, että tarina katkaistiin lopussa hivenen ärsyttävän koukuttavaan paikkaan, mutta samalla se sai kuitenkin haluamaan lukea lisää, joten ilmeisesti loppu hoiti tehtävänsä.
Kovin monissa kirjoissa on nykyisin kerronnassa käytössä preesens, niin myös Liekissä. Minua se ei mitenkään haitannut, ja oikeastaan se sopi oikein hyvin tähän. Liekki oli nyt vihdoin se piristys kaikkien yliluonnollisten romanssien keskellä - se, joka eroaa tarpeeksi muista positiivisella tavalla. Suosittelen ehdottomasti! Tietääkö kukaan, milloin sarjan kakkososa Vanish ilmestyy suomennoksena?
Arvosana: ****
Luin tän silloin heti ilmestyttyä ja tykkäsin. :) Toista osaa odotellessa, en kyllä yhtään osaa arvailla milloin kys. kirja suomennettaisiin. :P
VastaaPoista