Cassandra Clare - Luukaupunki

"Kaikki myytit ovat totta", Jace sanoi. Clary tunsi väristyksen selkäpiissään.

15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyorkilaisella klubilla. Clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe - ei edes hänen paras ystävänsä Simon.

Kun sitten Claryn äiti katoaa mystisesti, alkaa tapahtua. Clary tutustuu varjometsästäjiin, jotka hallitsevat yliluonnolisten olentojen maaimaa New Yorkin arkitodellisuuden laitamilla: maallikoilta näkymättömissä elävät, juhlivat ja taistelevat haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.

Häikäisevän komea ja ylimielinen nuori varjometsästäjä Jace Wayland oppaanaan Clary sukeltaa alamaailmaan etsimään äitiään ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta voimaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin olisi kohtalokasta. Samalla hän saa tietää itsestään ja äidistään asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä lopullisesti..."

Luukaupunki on Varjojen kaupungit -sarjan avaava osa. Alunperin kyseessä piti olla trilogia, joka kuitenkin venähti sitten vielä useamman kirjan kattavaksi sarjaksi - ja jos taso onnistuu pysymään kaikkien niiden läpi samana, en voi olla muuta kuin iloinen tästä muutoksesta.

Clary Fray on 15-vuotias tyttö, joka perinteiseen tapaan kuvittelee olevansa aivan tavallinen - siihen päivään asti, kun hän joutuu todistamaan nuoren pojan murhan yöklubilla. Hän kun vaikuttaa olevan ainoa, joka näkee tapahtuman ja pojan surmanneen kolmikon.

Hyvin pian tämän jälkeen Claryn äiti katoaa omituisissa olosuhteissa, kun heidän kotiinsa ilmaantuu demonin kaltaisia olentoja. Clary joutuu tutustumaan tarkemmin aiempaan kolmikkoon, Jaceen, Aleciin ja Isabelleen, jotka paljastuvat varjojenmetsästäjiksi, tehtävänään metsästää ja surmata demoneita. He esittelevät Clarylle Instituutin, eräänlaisen varjonmetsästäjien turvapaikan, ja samalla kokonaisen uuden maailman tavallisten ihmisten, maallikoiden, näkymättömissä. Maailman, johon kuuluvat olennaisena osana demonit, ihmissudet, vampyyrit, haltiat, keijut ja muut olennot.

Pian Clarylle alkaa paljastua, ettei juuri mikään, minkä hän on elämästään entuudestaan tiennyt, pidä lainkaan paikkaansa ja että kulisseihin kätkeytyy paljon tarkoin varjeltuja, pimeitä salaisuuksia.

Olin kuullut Luukaupungista sekä kehuvia että karsastavia sanoja ennakkoon. Nyt sen luettuani minun on kuitenkin ehdottomasti liityttävä kehujien joukkoihin - kirja yllätti melko positiivisesti niin juoneltaan, asetelmaltaan kuin hahmoiltaankin.

Olin ilmeisesti lukaissut takakannen huonosti, mutta niinkin vahva fantasiaolentojen painotus kuin mikä tässä kirjassa loppujen lopuksi oli, oli kokonaan jäänyt minulta tiedostamatta. Kuvittelin jotenkin, että tähän liittyivät vain jonkinlaiset demonit ja pimeyden olennot. Pidin kuitenkin ajatuksesta, että esimerkiksi ihmissudet ja vampyyrit hiippailevat pitkin suurkaupunkia, mutta niiden olemassaoloa eivät oikeastaan tiedosta muut kuin asiaan vihkiytyneet - vaikka onhan tätä käytetty jo lukuisissa muissakin opuksissa, kuten vaikka äkkiseltään heitettynä Percy Jacksoneissa.

Hahmot. Tämä oli pitkästä aikaa sellainen kirja, jossa oikeastaan yksikään hahmo ei saanut hakkaamaan päätä seinään ärsytyksen vallassa. Okei, Simon ja Isabelle eivät miellyttäneet erityisemmin, mutta eivät myöskään aiheuttaneet suuria vihantunteita.

Päähenkilönä Clary on uskottava hahmo, ei sellainen täydellinen "ensin luulin olevani tavallinen mutta sitten selvisi toisin ja nyt osaan kuin taikaiskusta kaiken" -tyyppinen: hän oli sopivasti eksyksissä, mutta kuitenkin kykeneväinen myös puolustamaan itseään oikeissa määrin. Myös Claryn ja Jacen välinen suhde oli rakennettu hyvin, joskin loppuratkaisu heidän osaltaan aiheutti.. no, en tiedä, lievän pettymyksen?

Toivottavasti en muuten ole ainut, joka jollakin kieroutuneella tavalla piti kovasti Valentinesta.. :'D En nyt oikeastaan voi kamalasti spoilaamatta avata hänen luonnettaan ja tarkoitusperiään tässä, mutta jollakin tavalla kyseessä oli olemukseltaan juuri sellainen hahmo jotka osuvat ja uppoavat minuun, eheh. Myös Luke oli vastapainoksi miellyttävä ja jäi Valentinen ohella mieleen ehkä erityisimmin.

Juonessa oli toki paljon ennalta-arvattavuuksia, mutta siitä huolimatta pidin sitä kovin viihdyttävänä - tulihan siellä myös niitä käänteitä, joita ei ainakaan suoralta kädeltä osannut odottaa. Kirjasta kokonaisuudessaan ei löydy paljoakaan moitittavaa, joten toivon sydämeni pohjasta että seuraavat osatkaan eivät tuota pettymystä. Ne on nimittäin aivan pakko lukea!

Arvosana: ****