Parisen päivää sitten iski tunne, että olisi taas aika kerrata Harry Potterit! Keksin, että lukumaraton voisi olla paras tapa tämän toteuttamiseen. Vaikka Blogistaniassa vietetään lukumaratonin kakkoskierrosta vasta huomenissa, päätin itse ottaa pienen varaslähdön. (: Varsinaiseen tempaukseen en siis osallistu, keskiviikko kun ei välttämättä enää onnistu aikatauluiltaan.
Yleensä lukumaratoneihin kehotetaan varaamaan monipuolista luettavaa, mielellään myös lyhyehköjä kirjoja, jotta siihen yhteen tiiliskiveen ei kerkiä puutumaan. Ajattelin nyt silti yrittää ihan vain pelkillä Potter-kirjoilla. Tämä on ensimmäinen maratonini, joten toivottavasti homma ei käy liian yksitoikkoiseksi. Toisaalta Rowlingin luomaan taikamaailmaan kyllä uppoaa helposti useammaksikin tunniksi.. :) Jos tämä onnistuu, saatan joskus myöhemmin maratoonata jäljelle jäävät kirjatkin.
Maraton starttaa NYT ja jatkuu 12 tuntia tästä eteenpäin, toisin sanoen lopettelen kymmenen maissa illalla. Käyn silloin tällöin päivittelemässä edistymistäni tähän postaukseen. Sen pitemmittä puheitta, Alohomora Harry Potter ja Viisasten kivi!
Klo 11.40
"Jaha", hän sanoi pehmeällä äänellä, "Harry Potter. Meidän uusi - julkkiksemme."
Noin puolessa välissä Viisasten kiveä mennään ja tahti on pysynyt ihan kelvollisena. (: Kohta olisi tarkoitus syödä vähän jotain, mutta ehtiihän siinä samalla myös lueskella!
Klo 13.30
Ei ollut ensimmäinen kerta kun Likusteritie nelosen aamiaispöydässä rähjättiin.
Viisasten kivi on nyt kahlattu läpi ja Salaisuuksien kammio on alkumetreissään. Lukuputkea katkaisee vähän se, että täytyy hetkeksi tarttua imurin varteen ja sitten käydä lenkittämässä koira. Yllättävän hyvin tässä on kuitenkin edennyt, suunnilleen sellaista 100 sivun tuntivauhtia.
Klo 16.30
"Ovat silmänsä vihreät kuin rupikonnahillo, hiuksensa tummat kuin kuin musta noki. Oispa minun hän, saisin ystävän. Hälle pimeyden lordikin tappion koki."
Sata sivua Salaisuuksien kammiota lukematta!
Klo 17.40
Harry Potter oli monin tavoin erikoinen poika. Ensinnäkin kesäloma oli hänen mielestään inhottavin aika vuodesta. Toiseksi hän teki oikein mielellään läksynsä, mutta joutui puurtamaan niitä salaa yösydännä. Lisäksi hän sattui olemaan velho.
Salaisuuksien kammio takana, Azkabanin vanki alkaa! :) Yllättävän mukavasti tahti on pysynyt kasassa, vähän alkaa jo puuduttamaan ja huomio herpaantumaan, mutta lyhkäiset tauot auttavat saamaan keskittymiskykyä takaisin. Kirjojenkin sivumäärä näkyy kasvavan, minä kun ihan muistin että Azkabanin vanki olisi ollut lyhyempi kuin edeltäjänsä! :D
Klo 21.00
Harry ei aivan tarkkaan tiennyt, miten hänen oli onnistunut päästä Hunajaherttuan kellariin, tunnelin läpi ja taas takaisin linnaan. Hän tiesi vain, että paluumatka oli sujunut alta aikayksikön eikä hän ollut pannut oikein mitään merkille, koska hänen päässään takoi keskustelu, jonka hän oli juuri kuullut.
Tästä lähtee loppukiri! Vielä tunti aikaa lueskella! Azkabanin vanki jää auttamatta kesken, höh. Loppuun olisin saattanut ehtiä, ellen olisi ihan pakostakin hairautunut katsomaan kuuden maissa Doctor Whota televisiosta.. Hupsis.
Klo 22.00
"Ne teki sen!" hän kuiskasi Harrylle. "Minä e-en usko tätä - ne teki sen!"
Ohi on! Azkabanin vangissa pääsin sivulle 347, vähän päälle sata jäi vielä jäljelle. Yhteissivumääräksi tulee siis laskujeni mukaan 1047 sivua. :) Pääsin yli tuhannen, mikä oli mielessäni epävirallisena tavoitteenakin. Nyt vain vähän harmittaa, että annoin Doctor Whon houkutella mukaansa - olisin siinä ajassa ehtinyt niukin naukin Azkabanin vangin loppuun. ;D
Loppujen lopuksi maratonista jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Etukäteen mietin, miten kummassa sitä jaksaa istua 12 tuntia kirjan ääressä. En ole koskaan ennen edes yrittänyt moista extremesuoritusta. Joskus kirjojen pariin uppoaa kyllä tuntikausiksi, mutta ikinä ennen en ole lukenut putkeen lähes koko valveillaoloaikaani. Mutta hauskaahan se oli! Voisin hyvin kuvitella tekeväni näin uudelleenkin ja joskus osallistuvani myös blogistanian järjestämiin lukumaratoneihin. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rowling J.K.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rowling J.K.. Näytä kaikki tekstit
Uutta J.K. Rowlingilta - salanimellä!
J.K. Rowlingin edellisestä kirjasta Paikka vapaana ei ole kulunut kauaakaan, ja jo nyt lehdissä otsikoidaan kirjailijan uudesta tuotoksesta. Ainoa vain, että tämä uusi kirjapas on ilmestynyt jo huhtikuussa. Kirjan nimi on The Cuckoo's Calling ja se julkaistiin salanimellä Robert Galbraith. Rowling on huhujen alettua myöntänyt Galbraithin nimimerkikseen ja kertoo, että olisi toivonut salaisuuden säilyvän vielä vähän pidempään, sillä kirjoittaminen on ollut helpompaa ilman lukijoiden ja median asettamia ennakko-odotuksia ja paineita.
Luonnollisesti tällainen paljastus on nostanut heti ihmisten kiinnostusta kirjaa kohtaan. The Cuckoo's Calling on rikosromaani, mikä sinänsä ei vielä saa minua innostumaan - totuuden nimissä on sanottava, että ilman tätä mediapaljastusta en välttämättä olisi koskaan kuullut tästä kirjasta, saati lukenut sitä. Rikosjännärit vain eivät kuulu ylimpiin suosikkeihini: osittain siksi, etten millään malttaisi lukea niistä alkua, haluaisin vain suoraan hypätä loppuun selvittämään, kuka oli kaiken takana, kröh kröh..
Mutta tämä on Rowlingin kirja. Oli kuinka turhamaista hyvänsä valita lukemisensa kirjailijan eikä itse kirjan vuoksi, niin saatanpa silti hyvinkin päätyä tutustumaan tähän joskus, etenkin jos aikanaan ilmestyisi myös suomennos. Vaikka Harry Pottereille ei löydykään voittajaa, niin Paikka vapaana oli kiinnostavaa luettavaa, vaikkei sekään langennut aivan tavanomaiselle tottumusalueelleni. Olisin siis valmis antamaan myös The Cuckoo's Callingille mahdollisuuden.
Rikosetsivä Cormoran Striken tutkimuksia on ilmeisesti tarkoitus seurata useammankin kirjan ajan. The Cuckoo's Callingin kuvaus löytyy muun muassa Goodreads-sivustolta, jossa kirjaa on ehditty ylistää kevään mittaan paljonkin:
"A brilliant debut mystery in a classic vein: Detective Cormoran Strike investigates a supermodel's suicide. After losing his leg to a land mine in Afghanistan, Cormoran Strike is barely scraping by as a private investigator. Strike is down to one client, and creditors are calling. He has also just broken up with his longtime girlfriend and is living in his office.
Then John Bristow walks through his door with an amazing story: His sister, the legendary supermodel Lula Landry, known to her friends as the Cuckoo, famously fell to her death a few months earlier. The police ruled it a suicide, but John refuses to believe that. The case plunges Strike into the world of multimillionaire beauties, rock-star boyfriends, and desperate designers, and it introduces him to every variety of pleasure, enticement, seduction, and delusion known to man.
You may think you know detectives, but you've never met one quite like Strike. You may think you know about the wealthy and famous, but you've never seen them under an investigation like this."
Muita kiinnostuneita? Herättikö uutisointi teissä innostuksen pilkahduksen, kun jo näin pian on mahdollisuus päästä nauttimaan Rowlingin kynänjäljestä? Tai onko joku jopa tuurilla ehtinyt lukea tämän ennen suurta mediapaljastusta? Suomessa kirja ei varmaan tätä ennen ollut kovinkaan paljoa näkösällä.
Luonnollisesti tällainen paljastus on nostanut heti ihmisten kiinnostusta kirjaa kohtaan. The Cuckoo's Calling on rikosromaani, mikä sinänsä ei vielä saa minua innostumaan - totuuden nimissä on sanottava, että ilman tätä mediapaljastusta en välttämättä olisi koskaan kuullut tästä kirjasta, saati lukenut sitä. Rikosjännärit vain eivät kuulu ylimpiin suosikkeihini: osittain siksi, etten millään malttaisi lukea niistä alkua, haluaisin vain suoraan hypätä loppuun selvittämään, kuka oli kaiken takana, kröh kröh..
Mutta tämä on Rowlingin kirja. Oli kuinka turhamaista hyvänsä valita lukemisensa kirjailijan eikä itse kirjan vuoksi, niin saatanpa silti hyvinkin päätyä tutustumaan tähän joskus, etenkin jos aikanaan ilmestyisi myös suomennos. Vaikka Harry Pottereille ei löydykään voittajaa, niin Paikka vapaana oli kiinnostavaa luettavaa, vaikkei sekään langennut aivan tavanomaiselle tottumusalueelleni. Olisin siis valmis antamaan myös The Cuckoo's Callingille mahdollisuuden.
Rikosetsivä Cormoran Striken tutkimuksia on ilmeisesti tarkoitus seurata useammankin kirjan ajan. The Cuckoo's Callingin kuvaus löytyy muun muassa Goodreads-sivustolta, jossa kirjaa on ehditty ylistää kevään mittaan paljonkin:
"A brilliant debut mystery in a classic vein: Detective Cormoran Strike investigates a supermodel's suicide. After losing his leg to a land mine in Afghanistan, Cormoran Strike is barely scraping by as a private investigator. Strike is down to one client, and creditors are calling. He has also just broken up with his longtime girlfriend and is living in his office.
Then John Bristow walks through his door with an amazing story: His sister, the legendary supermodel Lula Landry, known to her friends as the Cuckoo, famously fell to her death a few months earlier. The police ruled it a suicide, but John refuses to believe that. The case plunges Strike into the world of multimillionaire beauties, rock-star boyfriends, and desperate designers, and it introduces him to every variety of pleasure, enticement, seduction, and delusion known to man.
You may think you know detectives, but you've never met one quite like Strike. You may think you know about the wealthy and famous, but you've never seen them under an investigation like this."
Muita kiinnostuneita? Herättikö uutisointi teissä innostuksen pilkahduksen, kun jo näin pian on mahdollisuus päästä nauttimaan Rowlingin kynänjäljestä? Tai onko joku jopa tuurilla ehtinyt lukea tämän ennen suurta mediapaljastusta? Suomessa kirja ei varmaan tätä ennen ollut kovinkaan paljoa näkösällä.
J. K. Rowling - Paikka vapaana
Kun
Barry Fairbrother lyyhistyy hengettömänä golfklubin pihaan, Pagfordin
pikkukaupunki menee sekaisin. Pidetyn
ja toimeliaan paikallisvaltuutetun kuolemaa suree moni, mutta Barryn poismeno
herättää myös levottomuutta. Valtuustosalissa on paikka vapaana - kuka siihen
istuu?
Romaani marssittaa lukijan eteen suuren joukon kaupunkilaisia: nuoria ja vanhoja, onnellisia ja onnettomia, konservatiivisia ja uudistusmielisiä, kaunaisia ja hyväntahtoisia. Jokaisella on ollut jokin yhteys Barryyn. Yhden miehen ympärille kutoutuu aikeiden, haaveiden, menetysten ja salaisuuksien tiheä verkosto.
Pagfordin rakastettu paikallisvaltuutettu Barry Fairbrother kuolee yllättäen ja jättää jälkeensä avoimen paikan valtuuston riveihin. Koko pikkukylä sekoaa, kun häikäilemättömät vallantavoittelijat ja oman etunsa ajajat pääsevät ottamaan mittaa toisistaan. Romaani esittelee joukon kaupunkilaisia, joista lähes jokainen on ollut jollakin tavoin yhteydessä Barryyn: teini-ikäisiä koululaisia, aikuisia perheenpäitä, puoluetovereita ja vastustajia - ja kaikilla heistä on omat ongelmansa ja piinaavat salaisuutensa.
Rowlingin uusinta tuotosta todella odotettiin. Tai no.. Kun ensimmäistä kertaa kuulin, että Rowlingilta on tulossa lisää kirjoja, kiljuin riemusta. Vaan kun aihepiiri myöhemmin tarkentui, koin pettymyksen. Kirjan synopsis ei kuulostanut niin kiinnostavalta ja ehdin moneen otteeseen pallotella sen kanssa, että luenko vai en. Päätin sitten lukea, kyse on kuitenkin Rowlingista - Potter-kirjojen luojasta ja minulle eräänlaisesta fantasiakirjallisuuden jumalattaresta, jos niin voi sanoa. :'D
Ensimmäiset 100 sivua etenivät tahmaisesti ja mietin monesti, kykenenkö todella lukemaan tämän. Hahmojen määrä on valtaisa - Rowling esittelee lähestulkoon koko pikkukylän asukkaat. Olen aina tippunut herkästi kärryiltä, kun on palloteltu monen hahmon kanssa, ja siksi vähän pelotti, mitä tästä seuraisi. Kun kuitenkin selvisin alkuhämmästelyistä, alkoivat hahmot ja juoni hahmottua paremmin. Loput kirjasta luinkin uteliaan kiinnostuksen vallassa aina loppuhuipennukseen asti.
Vaikka hahmoja onkin liikaa minun makuuni, oppii heidät kyllä kohtuullisin vaivoin tuntemaan. Kukaan heistä ei ole erityisen sympaattinen - kun uskoo löytäneensä sellaisen, jonka puolelle asettua, paljastetaan hänestä jotakin uutta ja ikävää. Kaikki ovat joko itsekkäitä, väkivaltaisia, vallanhimoisia tai muuten vain ikäviä persoonia. Siitä huolimatta seurasin heidän edesottamuksiaan suurella mielenkiinnolla.
Etukäteen pelkäsin kenties eniten suomenkielistä käännöstä. Kolme viikkoa kuulosti naurettavan lyhyeltä ajalta kääntää kokonainen romaani, enkä ole aina ollut tyytyväinen Rekiaron käännöstyöhön esimerkiksi Percy Jackson -sarjan parissa. Nyt laadusta ei kuitenkaan löytynyt moitittavaa. Pakko kuitenkin huomioida, etten ole tutustunut kirjaan lainkaan alkuperäiskielellä enkä siksi pysty vertailemaan niitä täysin - mutta omaan korvaan käännös kuulosti kyllin sujuvalta, ei takkuillut. Ainoastaa englanninkielestä jääneet puhuttelut "Mr" ja "Mrs" särähtivät.
Paikkaa vapaana on turha lähteä rinnastamaan Pottereihin - on sanomattakin selvää, etteivät ne ole vertailukelpoisia. Potterit on suunnattu enemmän nuorelle yleisölle, Paikka vapaana on raadollinen eikä sovikaan aivan nuorimmille. On kuitenkin pakko sanoa, että kaikki Potterit lukeneena minun oli tätä lukiessani vaikeaa ajatella, että kirjailija on todella se yksi ja sama. En vain osannut nähdä Rowlingia kirjoittamassa huumeista, perheväkivallasta, raiskauksesta ja säälimättömästä vallantavoittelusta. Mutta kenties juuri se on merkkinä Rowlingin onnistumisesta. Pidin.
Arvosana: ****
Romaani marssittaa lukijan eteen suuren joukon kaupunkilaisia: nuoria ja vanhoja, onnellisia ja onnettomia, konservatiivisia ja uudistusmielisiä, kaunaisia ja hyväntahtoisia. Jokaisella on ollut jokin yhteys Barryyn. Yhden miehen ympärille kutoutuu aikeiden, haaveiden, menetysten ja salaisuuksien tiheä verkosto.
 |
| Bookplus.fi |
Pagfordin rakastettu paikallisvaltuutettu Barry Fairbrother kuolee yllättäen ja jättää jälkeensä avoimen paikan valtuuston riveihin. Koko pikkukylä sekoaa, kun häikäilemättömät vallantavoittelijat ja oman etunsa ajajat pääsevät ottamaan mittaa toisistaan. Romaani esittelee joukon kaupunkilaisia, joista lähes jokainen on ollut jollakin tavoin yhteydessä Barryyn: teini-ikäisiä koululaisia, aikuisia perheenpäitä, puoluetovereita ja vastustajia - ja kaikilla heistä on omat ongelmansa ja piinaavat salaisuutensa.
Rowlingin uusinta tuotosta todella odotettiin. Tai no.. Kun ensimmäistä kertaa kuulin, että Rowlingilta on tulossa lisää kirjoja, kiljuin riemusta. Vaan kun aihepiiri myöhemmin tarkentui, koin pettymyksen. Kirjan synopsis ei kuulostanut niin kiinnostavalta ja ehdin moneen otteeseen pallotella sen kanssa, että luenko vai en. Päätin sitten lukea, kyse on kuitenkin Rowlingista - Potter-kirjojen luojasta ja minulle eräänlaisesta fantasiakirjallisuuden jumalattaresta, jos niin voi sanoa. :'D
Ensimmäiset 100 sivua etenivät tahmaisesti ja mietin monesti, kykenenkö todella lukemaan tämän. Hahmojen määrä on valtaisa - Rowling esittelee lähestulkoon koko pikkukylän asukkaat. Olen aina tippunut herkästi kärryiltä, kun on palloteltu monen hahmon kanssa, ja siksi vähän pelotti, mitä tästä seuraisi. Kun kuitenkin selvisin alkuhämmästelyistä, alkoivat hahmot ja juoni hahmottua paremmin. Loput kirjasta luinkin uteliaan kiinnostuksen vallassa aina loppuhuipennukseen asti.
Vaikka hahmoja onkin liikaa minun makuuni, oppii heidät kyllä kohtuullisin vaivoin tuntemaan. Kukaan heistä ei ole erityisen sympaattinen - kun uskoo löytäneensä sellaisen, jonka puolelle asettua, paljastetaan hänestä jotakin uutta ja ikävää. Kaikki ovat joko itsekkäitä, väkivaltaisia, vallanhimoisia tai muuten vain ikäviä persoonia. Siitä huolimatta seurasin heidän edesottamuksiaan suurella mielenkiinnolla.
Etukäteen pelkäsin kenties eniten suomenkielistä käännöstä. Kolme viikkoa kuulosti naurettavan lyhyeltä ajalta kääntää kokonainen romaani, enkä ole aina ollut tyytyväinen Rekiaron käännöstyöhön esimerkiksi Percy Jackson -sarjan parissa. Nyt laadusta ei kuitenkaan löytynyt moitittavaa. Pakko kuitenkin huomioida, etten ole tutustunut kirjaan lainkaan alkuperäiskielellä enkä siksi pysty vertailemaan niitä täysin - mutta omaan korvaan käännös kuulosti kyllin sujuvalta, ei takkuillut. Ainoastaa englanninkielestä jääneet puhuttelut "Mr" ja "Mrs" särähtivät.
Paikkaa vapaana on turha lähteä rinnastamaan Pottereihin - on sanomattakin selvää, etteivät ne ole vertailukelpoisia. Potterit on suunnattu enemmän nuorelle yleisölle, Paikka vapaana on raadollinen eikä sovikaan aivan nuorimmille. On kuitenkin pakko sanoa, että kaikki Potterit lukeneena minun oli tätä lukiessani vaikeaa ajatella, että kirjailija on todella se yksi ja sama. En vain osannut nähdä Rowlingia kirjoittamassa huumeista, perheväkivallasta, raiskauksesta ja säälimättömästä vallantavoittelusta. Mutta kenties juuri se on merkkinä Rowlingin onnistumisesta. Pidin.
Arvosana: ****
.jpg)
