Onko mahdollista, että nuori poika elää pelastusveneessä aavalla merellä yhdessä bengalintiikerin kanssa 227 vuorokautta? Yann Martel kertoo tarinan, joka ei millään voi olla totta, ja kuitenkin lukija uskoo kaiken.
 |
| Adlibris.com |
Piin elämä kertoo tarinan Piscine "Pii" Molitor Patel nimisestä nuoresta intialaismiehestä, joka joutuu perheineen haaksirikkoon keskellä avomerta. Vain Pii selviää onnettomuudesta ja jää ajelehtimaan pelastusveneessä ulapalle aggressiivisen bengalintiikerin kanssa. Jälkeenpäin Pii kertoo uskomattoman tarinansa myös lukijalle, kaikessa kirjavuudessaan ja synkkyydessään.
Suunnittelin keväällä meneväni katsomaan Piin elämän elokuvana, mutta se sitten jäi. Omistan kuitenkin kirjan ja ehdin Kreikan matkan aikana sen myös lukea (hupaisinta oli, että hieman pahaenteisesti luin sen suurimmaksi osaksi päivänä, jonka vietimme laivan kannella lähisaaristossa seilaten.. ;D Hengissä ollaan!).
Alun hitaan käynnistymisen jälkeen alkaa kutkuttavin osuus, kun itse haaksirikko tapahtuu. Toisinaan Piin tunnetilojen ja tilanteen kuvailu meni niinkin pitkälle, että päähenkilön syvä epätoivo alkoi miltein tarttua itseekin. Kirja välittääkin lukijalleen hienosti jokaisen hetken. Kuten takakansi mainitsee, tarina on sellainen, ettei se millään vaikuta todelta, mutta kaiken kuitenkin uskoo. Haluaa uskoa.
Pidin yllättävän paljon osuuksista, joissa kerrottiin ohimennen eläinten käyttäytymisestä, keskinäisestä hierarkiasta ja muusta sellaisesta. Opin paljon ja ainakin oletan ne faktatiedoksi. Eläimet näkyvät toimivan kirjassa paikoitellen myös vertauskuvina, mitä tarinan loppu valottaa paremmin. Samoin useamman uskonnon kietoutuminen yhteen oli kiintoisaa - alussa niitä alettiin puida ehkä liikakin, mutta ei silti aivan liian tuputtaen.
Loppuosuus alkoi käydä paikoitellen puuduttavaksi, sillä rutiinit pelastusvenellä alkoivat pian toistaa itseään. Aivan kirjan viimeiset sivut ahmin kuitenkin jälleen kutkutuksen vallassa, sillä silloin Pii kertoo tarinansa toisestakin näkökulmasta: vähemmän sadunomaisesta ja huomattavasti karummasta. Minua tämä tarinan toinen versio jäi itseasiassa hieman häiritsemäänkin, sillä jäin miettimään, kumpaa versiota itse haluan uskoa: kirjailija kun on Piin tavoin jättänyt selvästi lukijalle mahdollisuuden valita itse mieleisensä.
Olisi mielenkiintoista nähdä elokuva ja verrata, onko se onnistunut vangitsemaan saman tunteen minkä kirja välittää. Lukea tämä kyllä kannattaa.
Arvosana: * * * ½
.jpg)
