maanantai 26. elokuuta 2013

Cassandra Clare - Kadotettujen sielujen kaupunki

Rakkaus. Veri. Petos. Kosto. Miten paljon Clary on valmis maksamaan pelastaakseen poikaystävänsä?

Kun Clary Fray saa vihdoin tavata poikaystävänsä Jacen, hän huomaa kauhukseen, että Jacen ja Claryn ilkeän veljen Sebastianin kohtalot ovat kiedottu yhteen, ja että Jacesta on tullut pahuuden palvelija. Clary on valmis tekemään mitä tahansa rakkaansa puolesta, jopa kuolemaan - mutta voiko hän lunastaa Jacen hengen antamalla tämän sielun joutua kadotukseen?

Risingshaow.fi
Vaikeudet eivät päästä varjonmetsästäjiä otteestaan. Kuolleeksi uskottu Sebastian, Claryn veli, on onnistunut palaamaan takaisin elävien kirjoihin - ja Claryn kauhuksi selviää, että Jacen kohtalo on punottu yhteen Sebastianin kanssa. Kuinka hän voi pelastaa rakastettunsa, kun toista ei voi vahingoittaa ilman että toinenkin kärsii? Entä mitä Sebastian suunnittelee varjonmetsästäjien varalle?

On tämä Varjojen kaupungit sitten ihmeellinen sarja. Kiinnostuskäyräni nousee, laskee ja nousee sitä kohtaan jokaisen kirjan myötä. Siinä missä edellinen, Langenneiden enkelten kaupunki ei täysin napannut, oli tämä taas sellainen koukuttaja että oksat pois. :D Olisin palavasti kaivannut viimeisenkin sivun jälkeen lisää luettavaa!

Hahmot alkavat olla jo niin tuttuja, että heidän mukanaan vain elää ja toivoo, ettei mitään ikävää tapahdu. No, kyllä tietenkin tapahtuu, valitettavasti myös niille kaikista kivoimmille henkilöille. Kirjassa oli eräs käänne, joka sai minut surulliseksi. Tietty hahmo ei olisi ansainnut sitä, mitä hänelle kävi - toivottavasti asia vielä ehtii korjaantua viimeisessä osassa.

Taidan ihan oikeasti olla jollakin tavalla kieroutunut tai ainakin poikkeava tapaus, sillä tämä oli ensimmäinen kirjoista, jossa tykkäsin Jacesta - ja kuten tiedossa on, hän on eräällä tavalla riivattu eikä täysin oma itsensä. ;D Myös Sebastian oli mielenkiintoinen tapaus tässä kirjassa. Pidän hahmosta kovasti, jotenkin häntä haluaa samaan aikaan sekä inhota että rakastaa.

Juoni oli kiinnostava, ei kyllä ehtinyt olemaan hetkiä, jolloin olisin haukotellut kyllästyksestä. Clare saa tarinan etenemään hyvin vaihtamalla kertojaa juuri sopivissa kohdissa, mikä sekin tapahtuu sen suuremmin tökkimättä. En meinannut muistaa enää, mitä edellisessä osassa oli tapahtunut, mutta kun asiat ensimmäisten lukujen jälkeen palautuivat mieleen, pääsin uppoamaan Kadotettujen sielujen kaupunkiin entistä paremmin.

Odotan jännityksellä kuudetta eli päättävää kirjaa. Hieman kyllä kauhistuttaa, sillä havahduin ajattelemaan, että kaikki vastoinkäymiset - mahdollisesti jopa kuolemat - jotka siinä tulevat tapahtumaan, eivät alunperin olleet tarkoitettuja tapahtuviksi. Voi kun se julkaistaisiin jo!

Arvosana: * * * *

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Holly Smale - Geek Girl, Matalalentoa mallitaivaalla

15-vuotias Harriet on pesunkestävä nörtti. Hän rakastaa nippelitietoa, pukeutuu Nalle Puh -puseroihin eikä voisi vähempää välittää muodista tai tyylistä. Mutta kun Harrietin paras ystävä, mallinurasta haaveileva Natalie raahaa hänet muotimessuille, käy hullusti. Ison mallitoimiston kykyjenetsijä nappaa Natin sijasta haaviinsa Harrietin, josta tulee maailmankuulun muotisuunnittelijan uusi kasvo. Sydämentykytyksiä aiheuttaa myös vastustamattoman komea mallipoika Nick.

Ennen kuin kömpelöstä ankanpoikasesta kuoriutuu täysverinen joutsen, täytyy Harrietin kuitenkin selvitä monista ihmissuhdekiemuroista, mm. isän ja äitipuolen aviokriisistä sekä nörtti-ihailijastaan Tobysta.

Goodreads.com

Harriet Manners on nörtti. Näin ajattelevat Harrietin itsensä lisäksi ainakin hänen luokkansa oppilaat, joiden suosiossa hän ei erityisemmin ole. Harrietin elämä kääntyy päälaelleen, kun hänen paras ystävänsä ja mallinurasta haaveileva Natalie raahaa hänet mukaan muotimessuille. Siellä mallitoimiston kykyjenetsijä huomaakin Natin sijaan Harrietin, ja tälle tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus muuttaa koko elämänsä kertaheitolla. Mutta tekeekö asema muodin huipulla elämästä yhtään sen helpompaa tai Harrietista sen suositumpaa ikätovereidensa keskuudessa?

Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla avaa uuden hauskan sarjan muodin ja triviatiedon maailmaan. Se on mukavan kevyttä ja harmitonta lukemista, joka kuitenkin pureutuu samalla nuorten arkielämään ja tutuksi käyneeseen vastakkainasetteluun, jossa toisessa ääripäässä ovat "ne suositut tyypit" ja toisessa muiden hyljeksimät, joukosta erottuvat. Esillä on myös nuorten epävarmuus itsestään ja identiteetistään - kuitenkin kevyen huumorin siivin.

Juoni ei ole kaikin puolin täysin uskottava, vaikka mitäpä minä muotimaailmasta tietäisin. Liikoja tämä ei kuitenkaan häiritse. Mitenkään tavattoman syvällinen kirja tämä ei ole, mutta se tuskin on tarkoituskaan. Sopii ehkä aivojen nollaamiseen vähän raskaamman kirjallisuuden jälkeen.

Osa hahmoista jää hieman yksiulotteisiksi. Harriet on koheltava ja kaikkitietävä nörtti, Alexa luokan ilkeä primadonna ja Harrietin isä lapsen tasolle jämähtänyt hössöttäjä. Ainut asia, joka kuitenkin oikeasti kävi hermoilleni, oli malliagentti Wilbur ja hänen keksimänsä lempinimet Harrietille. Hahmo tuntuu keinotekoiselta, ja hänen repliikkinsä rakentuvat pelkästään näihin noin sataan kutsumanimeen, joihin sisältyvät esimerkiksi Rusoposkiseni ja Beibi-beibi Panda. Varmaan ihan ymmärrettävää, miksi alkoi jo loppuvaiheilla vähän kiehuttaa.. ;D

Geek Girl sopii parhaiten lukijoille, jotka nauttivat pienestä sanailusta, kommelluksista ja ehkä pienestä piipahduksesta muodin maailmaan. Myös hauskaa triviatietoa on luvassa, eihän Harrietia turhaan kutsuta nörtiksi! Hän tietää esimerkiksi, montaako lihasta ihmiskeho tarvitsee puhumiseen tai mikä on ankarasti kiellettyä Singaporessa. Tiedätkö sinä?

Arvosana: * * *

maanantai 12. elokuuta 2013

Salla Simukka - Valkea kuin lumi

Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta.

Perheensä salaisuutta selvitellessään Lumikki joutuu tekemisiin kummallisen uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Kohta lahkoa uhkaa suuri tragedia - ja joku aikoo vieläpä kääriä siitä suuret rahat. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin. Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerran toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi.

Cdon.fi

Lumikki Anderssonin seikkailut jatkuvat trilogian toisessa osassa - ja entistä koukuttavampina! Kotimaa on jäänyt taakse, kun Lumikki on lähtenyt kesäiselle matkalle Prahaan. Irtiottoa kaivanneen Lumikin yksinolo katkeaa kuitenkin nopeasti, kun vieras nuori nainen lähestyy häntä ja aloittaa keskustelun lauseella "Jag tror att jag är din syster". Ennen kuin Lumikki huomaakaan, hän on joutunut keskelle valheiden ja juonien verkkoa, josta ei niin vain paeta. Kaiken keskiössä vaikuttaa olevan hämärä uskonlahko, jota uhkaa pian suuri onnettomuus..

Oijoi! Yllätyin positiivisesti lukiessani trilogian avausosan Punainen kuin veri aiemmin tänä vuonna. Sen vuoksi toivoin kovasti, että Valkea kuin lumi ylettäisi samalle tasolle - ja ylettihän se. Itseasiassa jatko-osa oli mielestäni vielä parempi kuin ensimmäinen, ja ahmaisinkin sen ihan illassa parissa.

Valkea kuin lumi on miljööltään täysin päinvastainen kuin mitä Punainen kuin veri oli. Siinä missä ensimmäisessä kirjassa seikkaillaan pakkasen puremassa Suomessa, tarkemmin sanottuna Tampereella, sijoittuu Valkea kuin lumi kesään ja helteiseen Prahaan. Tampereen ympäristö on tietenkin itselle paljon tutumpi, mutta maisemanvaihto teki ihan hyvääkin.

Ilahduin kovasti siitä, että kirjoissa käsitellään aina eri tapausta. Ratkaisu on hyvä, ja minuun uskonlahko ja sen ympärillä pyörivät salaperäisyydet upposivat muutenkin aiheena paremmin kuin huumekauppa. Samalla setvitään myös Lumikin perheen salaisuuksia - onko Lumikilla todella kadonnut sisar Prahassa ja millaiseen pulaan tämä on oikein joutunut?

Kehuin muistaakseni jo viimeksi Lumikkia hahmona, josta on helppo pitää. Hän on määrätietoinen ja kylmäpäinen, muttei luota menneisyytensä takia helposti ihmisiin. Lumikki on siis kovinkin inhimillinen. Ja jes, nyt avataan enemmän myös edellisessä kirjassa melkoiseksi mysteeriksi jäänyttä Lumikin kesäheilaa..! (;

Ne, jotka mieltyivät edeltävän kirjan tiukkoihin tilanteisiin ja vaarallisiin takaa-ajoihin, eivät kyllä tule pettymään - sellaista on nimittäin tälläkin kertaa luvassa. Jännitystä ei puutu, ja kirja on nopeaa mutta kiinnostavaa luettavaa. Kolmas ja viimeinen trilogian osa, Musta kuin eebenpuu, ilmestyy keväällä 2014. Odotan sitä innolla!

Arvosana: * * * *

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Ilkka Auer & Antti J. Jokinen - Kalmattaren kirous

Mielessäni kaikuvat Väinämöisen sanat: "Pojalla on kaksi sydäntä, hänestä tulee vielä legenda, ja hänen nimensä tulee kirjoitetuksi tähtiin Pohjantähden rinnalle. Mutta vain jos hänen vanhempansa keräävät rohkeutensa ja tekevät niin kuin minä käsken."

Nikolas on tuomittu tuottamaan huonoa onnea läheisilleen. Syynä onnettomuuksiin on pimeyden voimien haltiatar. Nuorukaisella on jotain minkä Kalmatar haluaa, keinolla millä hyvänsä.

Karunkaunista kalevalaista maata uhkaavat pimeyden voimat. Kasvaako nuoresta Nikolaksesta pohjoisen kansansa pelastaja? Kuinka käy Saran, suloisen ihmiskeijun?

Cdon.fi

Nikolaksen seikkailu saa alkunsa, kun hänen vanhempansa hylkäävät hänet jäälautalle vanhan Väinämöisen kehotuksesta. Paikalle ilmaantuukin pian rautakokko, pimeyden voimien haltiattaren Kalmattaren apuri, joka yrittää siepata pojan. Nikolas uskoo Väinämöisen pettäneen heidät kaikki. Hän onnistuu pakenemaan rautakokon metallisista kynsistä - mutta kun hän ehtii takaisin kotikyläänsä, kaikki on jo tuhoutunut ja Nikolaksen vanhemmat kuolleet.

Minne Nikolas meneekin, hän kylvää epäonnea ympäristöönsä. Kalmatar haluaa häneltä kiihkeästi jotakin, eikä ole valmis luovuttamaan, ennen kuin saa nuorukaisen kynsiinsä. Kalmattaren kirous on Nicholas North -trilogian ensimmäinen osa.

Vaikka olenkin aina pitänyt enemmän muusta kuin suomalaisesta mytologiasta, ajattelin, että varmasti myös kalevalaiseen maailmaan saadaan luotua kutkuttava seikkailu. Tämä ei kuitenkaan iskenyt, ei sitten yhtään. Kärjistetysti sanottuna en nauttinut mistään mitä kirja tarjosi. Kalmattaren kirous ei ole pitkä sivumäärältään, mutta lukeminen ei maittanut. Odotin koko ajan, milloin kirja tempaa mukaansa - sitä hetkeä ei vain koskaan tullut.

Hahmot eivät tuntuneet kyllin kiinnostavilta tai samaistuttavilta. En oppinut pitämään pökkelömäisestä Nikolaksesta, en ärhäkästä Sarasta enkä varsinkaan siiliotus Hessistä, joka tuntui olevan sellainen tarinaan lisättävä pakollinen "hauska" hahmo. Kalmattaren kohdalla en voinut olla ajattelematta Narnian valkeaa velhoa, joka on vastaavanlaisesti lumoavan kaunis, mutta kylmä ja petollinen.

Itse teksissä koin kamalan häiritseväksi sen, miten paljon kuvailevia adjektiiveja käytettiin. Kun yksittäinen lause on tungettu aivan täyteen kuvailua, alkaa se väkisinkin tökkimään ja katkaisemaan jatkuvasti ajatuksen itse tarinasta. Meni pitkään, ennen kuin totuin tekstiin ja pystyin oikeasti keskittymään juoneen ja kirjan tapahtumiin.

Kaikesta huolimatta on hirveän vaikeaa miettiä tälle tähtiarvosanaa.. :D Olen vain lukenut niin paljon parempiakin fantasiaseikkailuja. Jotenkin tekisi mieli lätkäistä tälle vain yksi onneton tähti, mutta menköön nyt yhdellä ja puolella. Puolikas tulkoon siitä, ettei sivumäärä ollut yhtään suurempi.

Arvosana: * ½

tiistai 6. elokuuta 2013

Herman Koch - Illallinen

Kesäinen ilta hienossa amsterdamilaisessa ravintolassa. Menestyvä poliitikko ja tuleva pääministeri Serge Lohman vaimoineen on kutsunut veljensä Paulin ja tämän vaimon illalliselle. Tarkoitus on keskustella kummankin pariskunnan teini-ikäisistä lapsista. Hetkeä aikaisemmin historianopettaja Paul Lohman on löytänyt poikansa kännykästä videon, joka muuttaa peruuttamattomasti kaiken. Illallisen aikana jokaisen pakotetun hymyn ja tyhjän sanan taakse verhoutuu kammottava totuus, joka uhkaa perheonnea, ja jokaisen ruokalajin jälkeen tunnelma on yhä kireämpi ja veitset yhä terävämpiä.

Adlibris.com

Paul Lohman vaimoineen saa veljeltään kutsun illalliselle hienoon ravintolaan. Heidän tarkoituksenaan on keskustella kummankin pariskunnan lapsista, jotka ovat ajaneet itsensä peruuttamattoman vaikeaan tilanteeseen - vaikkei kukaan sitä suoraan myönnäkään. Jo alkujaan nihkeästi käynnistyvän illallisen tunnelma käy jokaisen ruokalajin myötä kireämmäksi ja kireämmäksi, eikä näissä asioissa vältytä kiihkeältä salailulta tai oman perheen maineen pelastamisyrityksiltä.

Illallinen on jälleen yksi niistä blogilöydöistä, jonka näkee ensin säännöllisin väliajoin ilmaantuvan arvosteltavaksi eri blogeihin, ja sitten sitä alkaa itsekin miettiä, olisiko tämä nyt kuitenkin tutustumisen arvoinen teos. Valitettavasti tämä illallinen ei sopinut aivan minun ruokavaliooni - jos nyt ei aivan alkanut närästää, niin aika mauttomalta se loppujen lopuksi maistui, pienellä kitkerällä sivumaulla.

Alkuasetelma on kyllä mielenkiintoinen. Kirjan levoton, epämiellyttävä tunnelma tarttuu lukijaankin ja saa jo ennalta odottamaan, ettei tämä illallinen tule sujumaan tai päättymään täysin hyvin. Ruokalajien välillä puikkelehditaan takaumasta ja muistosta toiseen taustoittaen näin erityisesti Paulin ja tämän perheen elämää.

Syytä sille, miksi Paul ja tämän veli vaimoineen ovat kokoontuneet keskustelemaan, jahkaillaan kauan. Kun totuutta sitten pikku hiljaa alettiin raottaa.. no, en tiedä mitä olin odottanut, mutta se jokin tuntui vain puuttuvan. Illallinen on toki melkoinen kärjistys siitä, mitä ihminen voi tehdä suojellakseen läheisiään, mutta koin silti ärsyyntyväni monesta asiasta. Yksikään hahmoista ei herättänyt sympatiaa, eivät niin heidän reaktionsa kuin ratkaisunsakaan.

Kirjan loputtua minulle jäi ennemminkin vähän ärsyttävä olo.. Tässäkö se nyt sitten oli ja näinkö se kaikki ratkaistiin? Koin myös, että paljon asioita jäi vielä auki tai kaihertamaan.

Arvosana: * * ½

torstai 1. elokuuta 2013

Maggie Stiefvater - The Scorpio Races

Some race to win. Others race to survive.

It happens at the start of every November: the Scorpio Races. Riders attempt to keep hold of their water horses long enough to make it to the finish line. Some riders live. Others die. 

At age nineteen, Sean Kendrick is the returning champion. He is a young man of few words, and if he has any fears, he keeps them buried deep, where no one can see them. 

Puck Connolly is different. She never meant to ride the Scorpio Races. But fate hasn't given her much of a choice. So she enters the competition - the first girl ever to do so. She is in no way prepared for what is going to happen.

thebooksmugglers.com
Jokaisen vuoden marraskuussa pienellä Thisbyn saarella käydään kamppailu elämästä ja kuolemasta. Silloin vaaralliset, verenhimoiset vesihevoset, joita kutsutaan nimellä capaill uisce, nousevat merestä ja laukkaavat saaren halki. On muodostunut vanhaksi perinteeksi, että tällöin miehet nappaavat itselleen yhden hevosista, valmentavat sitä ja ratsastavat sillä sitten suuressa kilpailussa, jonka pääpottina on valtaisa määrä rahaa ja mainetta. Kisa on vaarallinen ja vaatii vuosittain useita kuolonuhreja, sillä vesihevoset ovat raakoja ja arvaamattomia, ja meren laulu kutsuu niitä vääjäämättä takaisin luokseen..

Kate "Puck" Connolly joutuu kisaan mukaan puolivahingossa, kun hän yrittää estää vanhinta veljeään lähtemästä saarelta. Ennen kuin Puck huomaakaan, on pelissä myös muuta kuin pelkät perhesyyt.. Samaan aikaan Sean Kendrick, kisojen nelinkertainen voittaja, valmistautuu senvuotiseen kamppailuun Corrin kanssa - hevosen, jonka hän toivoisi jonakin päivänä saavan omakseen. Ennen kuin kumpikaan huomaakaan, on the Scorpio Races kietonut Puckin ja Seanin kohtalot tiukasti yhteen. 

Aikanaan Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogiasta innostunena olen jo pitkään halunnut lukea myös The Scorpio Racesin - kun sitten huomasin sen sattumalta kirjaston valikoimissa, oli pakko pistää heti varaukseen! Suomennosta kirjasta ei ole lainkaan.

The Scorpio Races oli hyvin erilainen kuin kuvittelin, mutta yhtä kaikkea mielenkiintoinen. Se ammentaa materiaalia vanhoista vesihevosia koskevista taruista, joissa veden henget ottavat hevosen muodon houkutellakseen selkäänsä pahaa-aavistamattoman ihmisen, jonka olento sitten hukuttaa ja raatelee.

Kerrankin pidin kovasti molemmista päähenkilöistä! Sean on vähäsanaisempi, mutta elää joidenkin saaren asukkaiden mukaan "toinen jalka maalla ja toinen meressä". Hän on erittäin taitava käsittelemään vesihevosia. Puck taas tekee kaikkensa pitääkseen jäljelläolevan perheensä kasassa. Saaren miehet eivät ilahdu kun tyttö aikoo osallistua perinteisesti vain miesten ratsastamaan kisaan, mutta Puck ei välitä heidän vastalauseistaan ja on valmis riskeeraamaan jopa henkensä epätoivoisessa tilanteessaan.

Olisin varmaan saanut tästä enemmän irti, jos kirjasta olisi olemassa suomennos. Ymmärsin lukemaani, mutta vieraalla kielellä eteneminen on aina vähän hitaampaa ja katkonaisempaa. Juonellisesti olin ehkä odottanut, että kisat olisivat pitkäkestoisemmat - nyt niitä valmisteltiin hiljakseen lähes koko kirjan ajan, mutta lopulta niihin kului vain parisen sivua.

Vesihevoset olivat kuitenkin kiinnostavaa vaihtelua nykyisten ihmissusien, vampyyrien ja muiden vastaavien olentojen keskellä. Stiefvaterin kirjoitustyyli on nättiä, ja lukisin mielelläni häneltä vielä suomennettunakin jotain.

Arvosana: * * *