maanantai 31. joulukuuta 2012

Cassandra Clare - Langenneiden enkelten kaupunki

Sota on ohi, ja Clary Fray on palannut New Yorkiin. Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen Varjometsästäjäksi, ja Jacesta on vihdoin tullut virallisesti hänen poikaystävänsä.

Mutta sitten joku alkaa murhata Valentinen joukkoihin kuuluvia Varjometsästäjiä, ja uhkana on uusi sota. Lisäksi Clary sysää tahtomattaan liikkeelle tapahtumaketjun, jonka vuoksi hän voi menettää kaiken mitä rakastaa. Myös Jacen.

Risingshadow.fi

Langenneiden enkelten kaupunki jatkaa Varjojen kaupungit -sarjaa jo neljännellä osalla. Sota on kukistettu, ja kaiken pitäisi jälleen olla hyvin: Clary ja Jace ovat vihdoin saaneet toisensa, ja nyt Clarykin harjoittelee tullakseen kunnon Varjometsästäjäksi.

Ongelmat kuitenkin palaavat, kun Valentinen joukkoihin kuuluneita Varjometsästäjiä aletaan surmata selittämättömästi. Samaan aikaan Clarylla on myös omia pulmia: vaikuttaa siltä kuin Jace väistelisi ja välttelisi häntä.

Hmm.. Tämä on jännittävä, mutta harvinaisen harmillinen käänne, sillä kaikki se viehätys, mitä koin sarjan aiempia osia lukiessani, oli nyt tipotiessään. Kuten todettu, alkuperäiset suunnitelmat trilogiasta olisivat toimineet - nyt jatko tuntui hivenen väkisinväännetyltä. Jumitinkin tämän kanssa yli kuukauden. Ei se nyt niiiin huono ollut mutta.. en vain tuntenut sitä samaa palavaa halua selvittää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Hahmojen kannalta kirja oli täyttä junnaamista, ainakin mitä tulee Claryyn ja Jaceen. Aargh! Ensin taistellaan kolmisen kirjaa siitä, saavatko he nyt toisensa vai eivätkö saa, ja kun lopulta kaiken pitäisi olla hyvin, päästään taas taantumaan siihen "eipäs-juupas-kylläpäs"-vaiheeseen. Jace on ärsyttävä, liian sulkeutunut ja liian päättämätön. Liikaa omien pelkojensa vallassa. Clary taas juoksentelee kuin päätön kana tekemässä omiaan. Onneksi kirjassa käytettiin kertojahahmoina myös muita henkilöitä, ja Simon on tässä pikku hiljaa nousemassa suurimmasta inhokkihahmostani suosikikseni, jos sama meno jatkuu.. Myös Jordan vaikuttaa kiinnostavalta, vaikka hänen "vastinparistaan" Maiasta en kamalasti pidäkään.

Juoni taas.. No, niin, kirja jätettiin äärimmäisen kutkuttavaan päätökseen, minkä takia on pakko lukea seuraavakin osa. Muutoin en pitänyt sitä niin ihmeellisenä. Kaipa jokaisessa kirjasarjassa on ainakin yksi heikompi osa, ja toivon syvää ja hartaasti, että Langenneiden enkelten kaupunki oli tämän sarjan "se heikoin kirja".

Ajatukseni jäivät jokseenkin hajanaisiksi, kun todellakin jumitin tämän kanssa niin pitkään. Onko viidennen kirjan suomennoksesta muuten kuulunut mitään, että tietää, jaksaako odotella sitä vai kannattaako saman tien yrittää hankkia käsiinsä englanninkielinen versio?

Arvosana: ***

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Axa Sorjanen - Puhu pukille

"Tämä kirja todistaa, että joulupukki on totta. Valitettavasti."
 
Antikvaari.fi
 
Puhu pukille on hauska, toisinaan surullisen hauska, kokoelma eri ihmisten joulupukkikokemuksista: milloin tilattu joulupukki on ilmaantunut paikalle kaatokännissä, milloin pukkipolon parta on leimahtanut liekkeihin. Tarinoita on koottu suomalaisilta eri ajoilta. Vanhimmissa katkelmissa siis kerrotaan joulunvietosta lähes sata vuotta sitten.

Löysin tämän tuossa joulun alla, ja lueskelin kertomukset vuorotellen naurunpuuskien keskeltä, välillä päätäni puistellen. Kaikenlaista sitä voi joulunakin sattua! Tämän parissa oli mukavaa viettää aikaansa juuri ennen aattoa, varsinkin kun näin jälkikäteen ajatellen oman perheen kesken tällaisia pukkikatastrofeja ei jouduttu kokemaan. Otanpa tähän kuitenkin pari esimerkkitarinaa kirjasta, näinkin voi siis käydä:

"Olimme tilanneet kaksikieliseen kotiimme puhelintolpassa olleen ilmoituksen perusteella raittiin, autoilevan ja ruotsinkielentaitoisen pukin. Aattona pukki hakkasi ovea lähes kaksi tuntia myöhässä. Avattuamme hän sai sanottua ainoastaan "Got jul", ja kaatui kuin seiväs keskelle eteistä."

"Olimme tilanneet joulupukin vasta aattoaamuna. Pukki lupasi tulla hoidettuaan ensin kaikki muut keikat, yhdeksän aikaan illalla. Täsmällisesti pukki saapuikin. Hän kertoi Korvatunturin kuulumiset, lauloi ja laulatti lapsia. Kaikilla oli hauskaa.
Lahjojen jakoon asti kaikki eteni juuri niin kuin pitikin. Mutta kun poikani sai lahjaksi pienoisrautatien, pukin silmissä syttyi outo hehku. Loppujen lahjojen jakaminen sai jäädä siihen ja punanuttu alkoi koota pojan kanssa rataa keskelle olohuonetta. Kun rata oli valmis, leikki alkoi.
Pukki oli junanlähettäjä ja viisivuotias poika konduktööri. Römeällä baritonillaan pukki matki junan pilliä, niin että kerrostaloasuntomme seinät kaikuivat. Kun junaleikkiä oli jatkunut toista tuntia, mieheni alkoi ehdotella, että pukilla on jo varmaan kiire tonttujen luo.
- Eikä ole, nythän alkoi Korvatunturin vapaapäivät, juna tulee huu-huuu, pukki vastasi ja ajoi veturin uudelle raiteelle.
Vähän ennen puoltayötä saimme raahattua pukin ulos puoliväkisin. Tapauksesta on jo kaksi vuotta, mutta edelleen joka kerta kun poikamme leikkii pienoisrautatiellään, hän huutaa reippaasti:
- Hyvää joulua!"

Arvosana: ***

lauantai 29. joulukuuta 2012

Neil Gaiman - Coraline varjojen talossa

Hui kauhistus, laiskuuden ylivyöry! Blogi on ollut hiljaisena koko joulunajan ylitse, mutta joskos nyt sitä taas tsemppaisi. Muutama kirjakin on jäänyt rästiin bloggaamatta. Joulusta voisin sanoa sen verran, että hyvin tuli syötyä ja tunnelma oli juuri niin kohdallaan kuin pitikin. :D Kuulun varmaankin niihin harvoihin kirjabloggareihin, jotka eivät toivoneet ainuttakaan kirjaa lahjaksi - ja niin ollen niitä ei myöskään tullut. Kirjaston tarjonta on kuitenkin riittänyt vallan mainiosti ainakin tähän asti.

-----

"Hiiret lähettävät sinulle viestin", vanha mies kuiskasi. "Viesti kuului näin: Älä mene ovesta."

Mutta eräänä yönä ovi on raollaan – ja Coralinen teki mieli lähteä tutkimusretkelle.


Coraline muuttaa yhdessä vanhempien kanssa uuteen taloon, jonka yläkerrassa asuu omituinen vanhus ja alakerrassa kaksi vanhaa, entisestä näyttelijänelämästään haikailevaa neitiä. Tutkimusmatkat talossa ja sen ympäristössä eivät kauaa jaksa viihdyttää seikkailunnälkäistä Coralinea - mutta sitten hän löytää olohuoneesta oven, jonka takaa paljastuu salakäytävä viereiseen asuntoon.

Käytävää pitkin Coraline päätyy taloon, joka on aivan kuin kopio heidän omastaan. Hän löytää sieltä jopa "toiset vanhempansa", joilla on kuitenkin silmien tilalla pelkät napit. He haluavat pitää Coralinen luonaan ikuisesti, ja aluksi kaikki vaikuttaakin olevan paljon hauskempaa ja mielenkiintoista uuden äidin ja isän parissa - kunnes Coraline alkaa huomata, etteivät asiat olekaan niin tuttuja ja turvallisia kuin mitä alkuun vaikutti.

Oih, en tiedä miksi Coraline on jäänyt tähän asti minulta lukematta, mutta onneksi päätin sivistää itseäni lisää Gaimanin tuotannolla. Vaikka kirja onkin suunnattu lapsille, siinä ilmenevä kauhu on hyytävää ja salakavalaa, se saattaa jäädä kummittelemaan mielen sopukoille sittenkin, kun kirja on jo päätöksessään.

Coraline on tarmokas nuori neiti, pitkästä aikaa tykästyin päähenkilöön näin kovasti. Vaikka hän onkin vasta lapsi, hän ei ole liian lapsellinen, muttei myöskään liian aikuinen. Kun häntä pelottaa, hän ei anna pelolle valtaa vaan yrittää ja uskaltaa kaikesta huolimatta.

Taisin ahmia kirjan kahden päivän aikana, sen verran kutkuttava se lopulta oli - vaikka eipä se pituudeltakaan aivan kamalan huima ollut. Katselinpa sitten myös kirjaan perustuvan animaation, kun se tuli joulun alla. :) Sekin oli ihan mukava, vaikka muutamia suurempiakin kohtia oli hieman sovellettu.

Arvosana: ***½

tiistai 18. joulukuuta 2012

TTT - Jouluvieraita kirjoista

Kuten viime viikolla lupailin, on tällä kertaa Top Ten Tuesdayssa luvassa jouluisempaa listausta. Jos siis saisin valita jouluaatoksi itselleni seuraa lukemieni kirjojen hahmoista, ketkä pääsisivät ottamaan osaa jouluateriaan ja saisivat illalla rapistella auki lahjapaketteja? Hahmot eivät ole miellyttävyysjärjestyksessä, ja ottaisin avosylin heidät kaikki yhtä aikaa kyläilemään (kun vain löytyisi tarpeeksi kookas ruokapöytä..). Lisäksi mukana joululahjaideoita kullekin!

10. Ella-kirjojen konkkaronkka (Timo Parvela, Ella-kirjat)
Okei, huijataan tässä kohdassa vähän luettelemalla monta henkilöä, vain yhtä näistä kun ei mitenkään voi valita. Kyllä, Ella-kirjat ovat tavalla tai toisella tulleet aiemminkin listauksissa esille, mutta kun ne ovat vain niin suloisia.. : D Voisin mielelläni ottaa luokseni joulupuuroa syömään Ellan koko luokan ja toki heidän opettajansa - siinä olisi koko päivän varmasti naurussa pidättelemistä! Opettaja löytäisi varmaan mielellään paketistaan lahjakortin Bahamalle, kun taas oppilaille voisi ostaa vuoden pumpulivarannot naamioitumista varten.. ;) (Ja Sampalle uusi Batman-viitta, totta kai!)

9. Coraline (Neil Gaiman, Coraline)
Sain juuri tänään luettua Coraline varjojen talossa -kirjan loppuun ja siitä inspiroituneena valitsisin ehdottomasti pikku Coralinen jouluseurakseni. Kerrassaan nokkela, hieman omalaatuinen tyttö, joka toivottavasti arvostaisi perheemme jouluruokia enemmän kuin isänsä itsekehittämiä reseptejä. Coraline on kova tutkimusmatkailija, joten ehkä jonkinlainen Indiana Jones -tyylinen seikkailijan tarvikepaketti voisi iskeä häneen. Indiana-hattuineen kaikkineen!

8. Peeta (Suzanne Collins, Nälkäpeli-trilogia)
Oi, ihana Peeta. Kuka tietää, ehkä hän innostuisi myös leipomaan joitakin suussasulavia jouluherkkuja keittiön puolella. (; Peetalle lahjoittaisin maailmanrauhaa, jos suinkin voisin, mutta ehkä piparimuotit ja jotkin viemiset Katnissille voisivat myös kelvata.

7. Luna Lovekiva (J.K. Rowling, Harry Potterit)
Joulunvietto Lunan kanssa olisi varmasti täynnä mitä eriskummallisempia jouluperinteitä ja viitttauksia ihmeellisiin olentoihin! Mitäköhän Luna pitäisi joulupukista ja tontuista? Hänen paketistaan paljastuisi Dobbyn kutomat eriparin joulusukat, joihin on kirjailtu tonttulakkipäisiä hevoskotkia. Sekä tietenkin itsetehtyjä koruja.

6. Valentine (Cassandra Clare, Varjojen kaupungit -sarja)
Valentinehan varmasti muistaa ja kunnioittaa sitä, että on joulurauha.. eikö kunnioitakin..? Niin kauan kuin hän ei saisi hulluja päähänpistoja valtaannoususta kesken joulupäivällisen, hän olisi tervetullut seuraan. Ehkä paatuneimmankin miehen sydän heltyy, kun on joulu.. :) Valentine saisi todennäköisesti jonkinlaisen opuksen, jossa kerrotaan kuinka tulla hyväksi vanhemmaksi..

5. Casanova (David Safier, Huono karma)
Kyllä, ehdottomasti aina niin hurmaava Casanova! Osaisikohan hän lurauttaa jokusen joululaulun tyylikkäinä balladiversioina tai tehdä jouluevankeliumista hitusen erilaisemman kokemuksen äänellään? Casanovalle lahjaksi vuoden ilmainen jäsenyys johonkin netin treffisivustoista.

4. Kvothe (Patrick Rothfuss, Tuulen nimi)
Voisin kuvitella Kvothen säestämässä luutullaan, kun Casanova lurittelee joululauluja. Kuvitelkaa, millainen kaksikko! Minun on muutenkin käynyt niin usein sääliksi Kvothea, etenkin kirjasarjan ensimmäisen osan aikana, että hänelle kyllä löytyisi lahjaksi varmaan monen monta uutta vaatekappaletta, kirjoja ja toki myös kunnon jouluateria.

3. Loki (Joanne Harris, Riimut)
Loki <3 Hän on ansainnut jouluaterian ja lahjojakin, huomioiden miten kaltoin häntä yleensä kohdellaan. Kyllä, hän on usein se, josta ongelmat saavat alkunsa - mutta kyllä hän sentään myös pyrkii korjaamaan virheensä! Kaikesta on silti aina niin kovin helppoa syyttää häntä, joten Loki kaipaa ehdottomasti joulurauhan tuomaa turvaa ja lämmintä ilmapiiriä ympärilleen. Ei hän ole paha, vain hieman levoton luonteeltaan. :) Haluaisin antaa Lokille oman salin Asgårdiin, mutta koska se ei taida olla vallassani, niin ehkäpä jotain riimukoristeisia riipuksia onnea ja turvaa tuomaan.

2. Auri (Patrick Rothfuss, Tuulen nimi)
Luulen, että Auri ja Luna tulisivat mitä loistavimmin toimeen. Auri ei tosin varmaan uskaltautuisi lainkaan joulupöytään, mikäli tämä koko lueteltu joukko olisi liittynyt seuraamme, mutta ehkä hänet voisi jättää keskustelemaan Lunan kanssa jonnekin syrjemmälle ruttusarvisista niistaisiikkeista ja viedä hänelle pöydästä hivenen syötävää. Saisi tyttöpolokin vähän lihaa luidensa päälle. Auri saisi lahjakseen paljon auringonpaistetta, rakkauden lämpöä ja tähtiä lumihangella.

1. Fred & George Weasley (J.K. Rowling)
Tämä kaksikko on kuin paita ja peppu, ja lasketaan siksi yhdeksi henkilöksi. Jokainen joulu kaipaa myös huumoria, eikä näiltä kahdelta sitä taatusti puuttuisi! Varmasti piristäisivät jo valmiiksi kirjavaa sakkia hyväntahtoisilla kepposillaan ja tekisivät jouluaatosta ikimuistoisen. Kunhan eivät vain kätkisi joulupuuroon mitään ikäviä yllätyksiä.. Ja mitäpä kepposten mestareille voisi muuta antaa kuin lisää pilailuvälineitä! Toisin sanoen jästiversioita, voivat sitten yhdessä tutkia saisiko niistä viritettyä jotain mukavaa.

maanantai 17. joulukuuta 2012

David Safier - Happy Family

"Elämä on kovaa. Neljääkymmentä ikävuottaan lähestyvä Emma Wünschmann on uhrannut lupaavan uransa kustannusalalla perheensä vuoksi. Emman lastenkirjakauppa on konkurssin partaalla, perheen murrosikäinen tyttö pitää äitiään totaalisen nolona, poika Max elää vain lukemiensa kirjojen maailmoissa ja aviomies Frank on burnoutin partaalla. Asiat saavat käänteen kun Emman vanha kollega tarjoutuu järjestämään lukutilaisuuden Stephenie Meyerin kanssa Emman kirjakaupassa. Ehtona on että Emma ja muut perheenjäsenet pukeutuvat tilaisuutta varten hirviöpukuihin. Illasta tulee katastrofi ja toiveet kirjakaupan pelastamiseksi murskautuvat.

Kotimatkalla Emma menettää auton hallinnan ja melkein ajaa vanhan naisen päälle. Raivostunut rouvashenkilö kiroaa perheen. He eivät pelkästään näytä Draculalta, Frankensteinilta ja ynnä muilta hirviöiltä - heillä on yhtäkkiä myös hahmojensa tarpeet ja ominaisuudet... Wünschmannien täytyy löytää vanha rouva, jotta kirous saadaan peruttua."


Wünschmannien perheellä ei mene hyvin. Äiti Emma on ongelmissa lastenkirjakauppansa kanssa, isä Frank potee kriisiä, tytär Fee kapinoi äitiään vastaan ja poika Max on sosiaalisesta elämästä syrjäänvetäytyvä lukutoukka. Kun Emman entinen kollega sitten tarjoaa mahdollisuutta saada Stephenie Meyer esiintymään Emman kirjakauppaan, ajattelee hän saaneensa vihdoin tilaisuuden korjata perheensä tilannetta - kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin oli suunniteltu, ja ilta päättyy totaaliseen katastrofiin.

Kotimatkalla Emma saa kiukuspäissään suututettua myös erään vanhan rouvan, joka kiroaa koko perheen sekalaiseksi sakiksi hirviöitä. Wünschmannien on keksittävä keino kirouksen purkamiseen ja nopeasti, ja he lähtevätkin yhteistuumin jahtaamaan katalaa noita-akkaa aina Transylvaniaan asti. Mutta mitä tapahtuukaan, kun juoneen sotkeutuu myös muita muinaisia olentoja...?

Happy Family oli ihan hauska ja luettava, muttei kyllä valitettavasti vetänyt vertoja Safierin esikoisteokselle Huonolle karmalle. Huumoria toki löytyi, myös sellaisessa muodossa, että se laittoi hymyilyttämään (vooi, ne Frankin piirtämät kuvat, niitä olisi saanut olla enemmänkin! :D), mutta jotenkin se ei ollut tässä yhtä hulvatonta.

Kirja kuitenkin käsittelee hyvin huumorinsa avulla tavanomaisia (jos sitä hirviöiksi muuttumista ei lasketa) perheongelmia: lasten varttumista, kapinointia vanhempia vastaan, kateutta, yhteisen sävelen katoamista, elämän liiallista rutinoitumista.

Pidin kovasti viittauksista pinnalla oleviin kirjasarjoihin ja sen sellaisiin (esimerkiksi Pottereihin), joten siinä mielessä Max erottui näistä päähenkilöistä eniten edukseen. Lapsinero käytti kyllä välillä niin hienoja sivistyssanoja, että olisi itsellä tarvinnut olla sanakirja kädessä niitä ymmärtääkseni.. :D

Mielestäni Safierilla on jollakin tavalla omalaatuinen kirjoittamistyyli, ja jos ei ole erityisesti huumorin ystäviä, niin se saattaa jopa hivenen ärsyttää. Itselläni tätä ongelmaa ei ollut, tosin välillä jotkut kohdat kyllä tuntuivat aavistuksen tekohauskoilta. Vaikka ei tämä nyt ei sytyttänytkään yhtä paljon kuin Huono karma, niin Happy Family on siitä huolimatta oikein lukemisen arvoinen.

Arvosana: ***½

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

30Koetus - Haaste vuodelle 2013!

Kohta on uusi vuosi ja uudet kujeet, niin myös täällä kirjablogien maailmassa. Moni tutustui vuonna 2012 pitkäkestoisempaan haasteeseen, jossa tarkoituksena oli lukea 100 kirjaa tammikuu-joulukuu välisellä ajanjaksolla. Nyt on tarjolla jotain muuta: 30Koetus!

Haaste esitellään Facebook-sivullaan seuraavanlaisesti:
"‎30Koetus eli 30 000 sivun koetus on kirjallisuushaaste kaikille lukemisesta pitäville. Haasteessa on tarkoituksena lukea 30 000 sivun verran kirjoja vuoden 2013 aikana eli aikavälillä 1.1.-31.12.2013."

Ehtoja ei siis ole muita, kuin että haasteeseen mukaanlaskettavat sivut tulee olla luettuna määrätyllä aikavälillä. Kirjat ja niiden tyylilaji on vapaa, jokainen saa itse valita, haluaako laskea esimerkiksi oppikirjat mukaan. Haasteen 30000 sivua vuodessa tarkoittaa keskimäärin noin 2500 sivua kuukaudessa.

Haasteen on ideoinut Juulianna Huusko, ja mukaan saa liittyä kuka vain innostunut! Tarkempaan infoon voi tutustua haasteen Facebook-sivulla, joka sopii hyvin myös projektista keskusteluun, omen listojen ylläpitämiseen tai vaikkapa kirjavinkkien jakamiseen, jos siltä tuntuu.

Minusta tämä vaikutti ehdottoman kiinnostavalta, tiesin suoralta kädeltä haluavani olla mukana. :) Edellisenä vuonna en ehtinyt 100 kirjan haasteeseen, enkä olisi muutenkaan saanut sitä ikipäivänä valmiiksi - tämä taas antaa paremman mahdollisuuden lukea myös pidempiä opuksia, kun kirjojen määrän sijasta huomioidaankin nyt vain sivut. Eli jees, tammikuussa sitten starttaa!

Tarttuuko joku muu haasteeseen?

tiistai 11. joulukuuta 2012

TTT - Suosikkikirjani

Kun kerran olen jo listannut kaikkien aikojen huonoimmat lukemani kirjat, niin onhan niille annettava myös vastinpari. Niinpä tässä tulevat ne teokset, jotka ovat mullistaneet eniten maailmaani, ovat olleet loistavia lukukokemuksia ja tulevat säilymään aina sydämessäni - aka suosikkikirjani. Nämä(kään) eivät ole ehdottomassa parhausjärjestyksessä, rakkaita lapsia kun on vaikeaa asettaa riviin, mutta jonkinlaista järjestystä se nyt yrittää mukailla:

10. Timo Parvela - Ella-kirjat
Vaikka kohderyhmänä toimiikin pääasiassa nuoremmat lapset, jaksaa Ella-kirjojen huumori naurattaa myös vähän vanhempaa lukijaa. :) Nämä ovat niin ihanalla tavalla naiiveja ja herttaisia. Jos yksi suosikki pitäisi valita, olisi se kaiketi Ella ja Paterock. Omasta hyllystä löytyvät kaikki "uudempaa" tuotantoa olevat kirjat, eli Ella Lapissa alkaen. Kaikki edeltävätkin on silti luettu!

9. Maggie Stiefvater - Väristys-trilogia
Romantiikkaa ihmissusilla höystettynä - ei kuitenkaan aivan tavanomaisilla sellaisilla, vaan ilman lämpötilanvaihteluiden mukaan muuttuvilla. Kirjojen kaunis kieli tempaa mukaansa, vaikka yleensä en niinkään piittaa rakkaustarinoista.

8. David Safier - Huono karma
Huono karma kuuluu tuoreimpiin löydöksiini, tässäkin juuri huumori on se, mikä vetää puoleensa. Tästä innostuneena on luettavana nyt menossa Safierin Happy Family. :)

7. Neil Gaiman - Neverwhere, maanalainen Lontoo
Neverwhere on Gaimanilta lukemistani kirjoista ehdotonta parhaimmistoa. Luin sen hiljattain pitkän tauon jälkeen ja rakastuin siihen uudelleen. Gaimanin musta huumori ja omaperäinen kuvailutyyli saavat mieleni kutkuttamaan, ja suuri olikin haikeus kirjan viimeisillä sivuilla - ei tämä nyt vielä saa loppua!

6. Rick Riordan - Percy Jacksonit
Wohoo, mytologiaa! Voisinko olla pitämättä näistä? Kirjat vilisevät kreikkalaisia jumalia, sankareita ja hirviöitä sekä huumoria ja tiukkoja tilanteita. Samaan kastiin menevät myös Olympuksen sankarit - sarja, joka jatkaa Percyn mutta myös useiden muiden puoliveristen sankarien seikkailuja. Eikä sovi unohtaa Riordanin kolmatta mainiota sarjaa, Kanen aikakirjoja, joissa pureudutaan egyptiläisiin jumaltarustoihin.

5. Patrick Rothfuss - Kuninkaansurmaajan kronikka
Eli varmaankin tutummin Tuulen nimi sekä vielä suomentamaton Wise Man's Fear. Rothfuss yllätti minut täysin kirjoillaan. En lämmennyt (tällekään) jostain syystä ennen kuin tartuin itse kirjaan, mutta sitten se vain imaisi mukanaan, täysin. Tämä on fantasiaa puhtaimmillaan - silti se tarjoaa samalla jotain uutta nykyiseen fantasiakirjallisuuteen verrattuna, eräänlaista tuoreutta. On kyllä kaikkien kehujen arvoinen, enkä malttaisi odottaa jatkoa Kvothen seikkailuille. Vaikka jumitinkin huomattavasti pidempään Wise Man's Fearin kanssa, nautin siitä ehkä aavistuksen enemmän kuin ensimmäisestä osasta.

4. Cassandra Clare - Varjojen kaupungit -sarja
Karsastin pitkään tämänkin aloittamista, olin kuvitellut tätä pelkäksi teinisoopaksi - mutta kuinka väärässä olinkaan! Tähän asti olen lukenut vasta kolme ensimmäistä osaa, sen "alkuperäisen trilogian", mikä tästä piti tulla, ja neljäs kirja on nyt kesken. Lasikaupunki on tähän astisista ehdottomasti paras, ja sitä tuskin lyödäänkään noin vain laudalta. Rakastan Claren luomaa maailmaa, jossa demonit, varjometsästäjät ja erilaiset olennot elävät suoraa tavallisten ihmisten silmien alla, ilman, että niitä huomataan. Pääpahiksella, kröhkröhkröh, saattoi myös olla piiiienoinen vaikutus siihen, miksi tähän sarjaan niin rakastuin..

3. Suzanne Collins - Nälkäpeli-trilogia
Löysin Nälkäpelit suureksi onnekseni jo ennen tätä elokuvan aikaansaamaa ilmiötä - muussa tapauksessa liialliset kehut ja hehkutus olisivat asennoineet minut kyynisesti kirjaa kohtaan, enkä olisi takuulla nauttinut siitä yhtä paljon kuin valittuani sen (vastentahtoisesti!) kirjaston hyllyltä lomamatkalukemiseksi. Siitähän piti riittää kokonaiseksi viikoksi ("koska tämä on varmaan todella tylsä, mutta otanpahan nyt silti.."), mutta mitä vielä! Päivässähän se loppui, ja jatkoa ei ollut vielä edes ilmestynyt. :D Nälkäpeli nousi kuitenkin suosikkilistani top3-kirjojen joukkoon juonensa ja ennenkokemattoman ideansa vuoksi. Kolmas kirja oli auttamatta pettymys, mutta ei himmennä koko trilogian loistoa kuitenkaan.

2. Joanne Harris - Riimut -sarja
Riimut pohjautuu skandinavisiin mytologioihin - kun sitten mukaan lisätään vielä mahtava kerronta, kutkuttavat hahmot ja Joanne Harrisin pettämätön kirjoitustaito, miten en voisi olla aivan myyty tälle kirjalle? Vain ensimmäinen osa, Riimut, on julkaistu suomeksi. Toinen osa Runelight ei kai ole käännökseen tulossakaan, suureksi harmiksi. Harris on lupaillut jatkoa kyllä tulevan, mutta ei aivan lähiaikoina. Sen sijaan faneille on luvassa muita aivan mahtavia uutisia, sillä Harris on verkkosivuillaan ilmoittanut työstävänsä tällä hetkellä eräänlaista oheiskirjaa, joka kertoo uudelleen skandinavisten mytologioiden tarinat - ja kyllä, iki-ihanan Lokin näkökulmasta! Sisäinen fanityttöni herää kerta toisensa jälkeen kiljumaan tätä ajatellessani.

1. J.K. Rowling - Harry Potterit
Tämä kirjasarja yksinkertaisesti muutti elämäni. Se on tutustuttanut minut Harryn ja kumppanien lisäksi myös uskomattoman ihaniin ystäviin (myös muihin kuin kirjan hahmoihin!) ja tietenkin siihen taianomaiseen maailmaan, johon tekee mieli upota yhä uudestaan ja uudestaan. Suosikkiosani ovat ehdottomasti Feeniksin kilta ja Kuoleman varjelukset. Rowlingille olen ikuisesti kiitollinen, hän on kirjojensa kautta tarjonnut minulle jotain sanoinkuvaamatonta.

Ensi tiistaiksi olisi luvassa sitten vähän jouluisempaa listausta - silloin ajattelin nimittäin luoda lyhyen katsauksen siihen, keitä kirjojen hahmoista näkisin mielelläni rapistelemassa lahjapaketteja ja istumassa kanssani samassa joulupöydässä aattona. ;) Toisin sanoen, keiden hahmojen kanssa viettäisin ilomielin jouluni! Tiistaita odotellessa!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Marraskuun luetut

Huhhu kun venähti tämänkin postaaminen! Nyt päätin kuitenkin terästäytyä tässäkin. Ihan ensimmäiseksi kiitän niitä kaikkia uusia ja vanhojakin, jotka ovat liittyneet blogini lukijoiksi. <3 Se merkitsee paljon.

Mitä taas kirjoihin tulee, tahti hidastui jonkin verran blogin reippaasta startista. Sivuja tuli kasaan yhteensä noin 2825. Itse kirjoja taas kertyi yhdeksän kappaletta:

- Salla Simukka - Toisaalla
- Cassandra Clare - Tuhkakaupunki
- Cliff McNish - Noidan loitsu
- Cassandra Clare - Lasikaupunki
- David Safier - Huono karma
- Marcus Sedgwick - Miekkani laulaa
- P.C. Cast & Kristin Cast - Petetty
- Lauren Oliver - Kuin viimeistä päivää
- Aleksi Delikouras - Nörtti, New game

Näiden lisäksi aloin koota ainakin satunnaisina tiistai-päivinä Top ten tuesday -listauksia. Marraskuiset löytyvät näistä linkeistä:

- TTT Huonoimmat lukemani kirjat
- TTT Mieleenpainuvia lainauksia
- TTT Vuoden 2013 odotetuimmat

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Charles Dickens - Joululaulu

"Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen, joka ei saa suututtaa lukijoitani sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan. kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan, älköönkä kukaan sitä karkottako."

Näin aloitti kertomuksensa Charles Dickens joulukuussa 1843. Voisi sanoa, että hänen manauksensa on toteutunut, sillä Joululaulu on yhä yksi maailman tunnetuimmista joulutarinoista, ja sen aaveet ovat inspiroineet lukuisia taiteentekijöitä luomaan tarinasta omat versionsa, Walt Disneystä aina Mr. Beanina tunnettuun Rowan Atkinsoniin.



Ebenezer Scrooge on vanha kitupiikki, jonka sydämessä ei ole tilaa muulle kuin liiketoimille - ja kaikkein vähiten joulumielelle. Kun sitten jouluaattona Scroogen edesmenneen liikekumppanin Marleyn aave ilmaantuu hänen eteensä, ei Scrooge halua ensin uskoa tapahtunutta todeksi, vain pelkäksi humpuukiksi.

Aave kuitenkin ilmoittaa, että miehellä on vielä mahdollisuus korjata uhkaavan pahalta näyttävä kohtalonsa (josta Scrooge itse ei vielä tiedä mitään), ja niinpä hänen luokseen saapuu vierailemaan kolme muutakin aavetta: menneiden, nykyisen ja tulevien joulujen aaveet. Scrooge saa nähdä vilauksia kokemistaan jouluista tähän asti - kuten myös tulevista jouluista, jolloin hänen kohtalonsa on varsin ankea, ellei hän muuta tapojaan. Luonnollisesti Scrooge säikähtää tätä kaikkea perin pohjin. Lopputuloksen saattaakin sitten arvata, tai vielä luultavammin tietää, onhan Dickensin teos tarinaltaan hyvin tutuksi käynyt klassikko.

Myös minulle perusjuoni oli entuudestaan tuttu, mutta kirja tarjosi niin sanotusti lihan luiden päälle. En koskaan ajatellut, että tulisin lukemaan Dickensiä tai jotakin näinkin klassikkoa, mutta tämä nousi lukudiplomilistalta esille ja ajattelin, että jouluksi olisi mukavaa tutustua johonkin jouluisaan teokseen.

Joululaulu on mukavan kevyt sekä kielellisesti jokseenkin hellyyttävä. Erityisen mieleenpainuvana jäi vanhahtava puhetyyli ja hauskat huudahdukset, kuten "Heleijaa!" tai "Humpuukia!". Erikoista oli myös kirjailijan tapa puhutella lukijaansa suoraan silloin tällöin. Vaikka en yleensä pidä vanhoista kirjoista juuri niiden kielen takia, niin tässä se ei häirinnyt ollenkaan, vaan toi juuri oman mausteensa lukemiseen.

Juoni oli tietenkin ennalta-arvattava, mutta lukuarvoa se ei heikentänyt. Oli mukavaa seurata Scroogen kehitystä kirjan läpi, etenkin kun mies vihdoin heltyy ja alkaa hyväksyä joulun riemun ja merkityksen. En toisaalta osannut missään vaiheessa tuntea halveksuntaa Scroogea kohtaan, vaikka hän olikin alussa melko kärttyisä ja inhottava - päin vastoin, mitä pidemmälle päästiin, sitä enemmän sääli häntä oikeastaan tuli.

Pidin kyllä kovasti, juuri mukava luettavaksi näin joulun alla. Sivujakaan kun ei ole hirveästi sen yli sadan, niin selviää ihan suuremmitta vaivoitta jokainen vähänkin kiinnostunut. Nyt tekisi ihan mieli kaivaa jostakin esimerkiksi Disneyn filmatisoitu versio tästä ja katsoa vertailun vuoksi, miten paljon muutoksia siihen on tehty. :)

Arvosana: ***½

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Jennifer E. Smith - Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

"Mitä sinä oikeasti tutkit?"
Oliver nojautuu taaksepäin ja katsoo Hadleya.
"Ensi silmäyksellä rakastumisen tilastollista todennäköisyyttä."

Seitsemäntoistavuotiaan Hadleyn vanhemmat ovat eronneet, ja isä on muuttanut Connecticutin-kodista Englantiin. Kesäloman alussa Hadley joutuu matkustamaan Lontooseen isänsä ja uuden äitipuolensa häihin, vaikka mikään ei ole hänestä vastenmielisempää.

Sattuman oikusta Hadley tapaa New Yorkin kentällä salaperäisen brittipojan, Oliverin, ja nuoret päätyvät lentokoneessa yllättäen vierekkäisille paikoille. Yli seitsentuntisen lennon aikana Hadley ja Oliver tutustuvat, ja tuntuu kuin he ilmiömäisesti täydentäisivät toisiaan.

Lentokentän tungoksessa Hadley kuitenkin kadottaa Oliverin. Kiiruhtaessaan kohti vihkikirkkoa Hadleyn mielessä on vain Oliver ja lentokentällä vaihdettu taianomainen suudelma. Hadley ei tiedä edes Oliverin sukunimeä, mutta hänet on pakko löytää.


Kuin kohtalon oikusta Hadley, joka on matkalla isänsä ja uuden äitipuolensa vihkitilaisuuteen Englantiin, myöhästyy lennoltaan vaivaiset neljä minuuttia. Hän onnistuu kuitenkin hankkimaan liput seuraavalle lennolle - ja odotellessaan kentällä törmää brittipoika Oliveriin, joka tarjoutuu auttamaan Hadleya tämän matkatavaroiden kanssa. Pian kaksikolle selviää, että saman määränpään ja lennon lisäksi heillä on myös vierekkäiset paikat koneesta.

Hadley ja Oliver tutustuvat lennon aikana ja löytävät oitis yhteisen sävelen. Mutta perillä Lontoon lentokentällä Hadley kadottaa Oliverin ja joutuu lopulta säntämään kiireessä kohti vihkitilaisuutta. Hän ei silti kykene unohtamaan Oliveria, vaan päättää löytää tämän uudelleen - vaikka ei tiedä edes pojan sukunimeä tai puhelinnumeroa.

Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea (hui mikä nimihirviö) saattaa vaikuttaa pelkän takakansitekstin perusteella tavanomaiselta ällöromanttiselta teinisoopalta, mutta se ei ole totuus. Kirja ei painotu vain ensirakkauteen tai rakastumiseen ylipäätään, vaan se käsittelee taitavasti myös perhesiteitä ja kasvamista.

Hadleyn tuntemuksiin Oliveria kohtaan ei jumiuduta liikaa. Toki ne tuodaan selkeästi esille, mutta tarpeeksi hienovaraisesti eikä liikaa toistaen. Samalla seurataan, kuinka Hadley yrittää selvitä perheensä läpikäymästä prosessista: hänen vanhempansa ovat eronneet, ja nyt isä on menossa naimisiin toisen naisen kanssa, jota Hadley on päättänyt vihata. Välimatka Amerikan ja Englannin välillä saa tytön pelkäämään, unohtaako isä hänet kokonaan uuden elämän ja vaimon takia.

Pidin kirjan miljööstä. Lentokentissä on aina ollut jotakin kiehtovaa: kuten kirjassa ilmaistiin, silloin ollaan aina jonkinlaisessa välitilassa. Poistuttu kotoa ja tutusta ympäristöstä, muttei vielä päästy perillekään. Myös Lontoossa tuli piipahdettua viime kesänä, joten oli helpompaa kuvitella tapahtumapaikat mielessään.

Hadleyn ja Oliverin juttu toimii. Heidän kohtaamisensa, tutustumisensa ja välinsä on saatu rakennettua hyvin - ei liian siirappisesti ja epäuskottavasti, mutta kuitenkin jollain tavalla erityisesti. Tarina saa jopa miettimään, miksei itselle koskaan tapahdu mitään tuollaista. ;D

Joten kyllä, pidin tästä. Hieman taas vaihtelua sellaiseen, mitä yleensä luen. Kirja oli muutoinkin hyvin kevyttä luettavaa, eikä kovin paksukaan. Taisi mennä pari päivää, kun olin saanut tämän jo loppuun.

Arvosana: ***½

lauantai 1. joulukuuta 2012

Sunshine Award!


Tällainen ihana tunnustus tuli Nafisanilta Yöpöydän kirjat -blogista! (: Vähän venyi tämän postaaminen, mutta nyt sain lopulta aikaan.

1) Mistä unelmoit?
Unelmoin paikkani ja tulevaisuuteni löytämisestä, selvyydestä. Matkustamisesta, lottovoitosta ja Pariisin Disneylandista. Opiskelupaikasta keväällä. Siitä, että tulevaisuudessakin jokaisesta päivästä voi löytää edes sen yhden syyn olla tyytyväinen elämäänsä.

2) Kolme tärkeintä asiaa arjessasi
?
Hmm.. Oma aika, ystävät ja perhe.

3) Jos ryhtyisit kaksoiskansalaiseksi, mikä olisi toinen kotimaasi?

Melko varmasti se olisi Italia. Olen totaalisen rakastunut maahan ja käynyt siellä reissaamassakin viidesti. Italiasta vain on vaikea löytää kovin huonoja puolia. :) Ruoka on herkullista, kieli on kaunis, maisemat upeita ja vierailun arvoisia kohteita yllinkyllin. Toinen vaihtoehtoni voisi olla Skotlanti - sinne en ole vielä päässyt, mutta haaveilen kyllä kovasti. Mielikuvissani Skotlanti on jylhä mutta kaunis maa. Niin, ja onhan siellä se Tylypahkakin, heheh..

4) Elämäsi parhain saavutus?

Nyt tuli paha, paha, paha.. Onko huono asia, jos ei vielä osaa nimetä sellaista? Ehkä se on vielä edessä päin, odottelemassa. :)

5) Suosikkiharrastuksesi?

Lukeminen, surprise surprise. Sen lisäksi voitaisiin kai laskea kynsien lakkailu omaksi iloksi, sekä erinäisten tv-sarjojen ynnä muun seuraaminen ja fanittaminen (alkaa käydä jo harrastuksesta!). Geokätköilykin! Matkailua en ehkä voisi vielä aivan harrastukseksi kutsua, ei ole ihan niin usein varaa käydä missään, mutta toivottavasti jonakin päivänä sitä uskaltaa sellaiseksikin nimittää.

6) Suosikkimusiikkisi?
Ei tähän ole yksiseliteistä vastausta. Kuuntelen nykyisin melko laidasta laitaan, mutta pääasiassa taitaa osua sinne pop- ja rock-genreen. Suosikkiartisteihin ja -bändeihin lukeutuvat tällä hetkellä Bryan Adams, Hurts, The Baseballs, Secondhand Serenade ja Snow Patrol, mutta on sitä lähiaikoina tullut huudatettua esimerkiksi Adam Lambertiakin. Vaihtelee paljolti fiiliksen mukana!

Itse en taida tällä kertaa pistää haastetta etiäpäin, hieman aivot jäätävät näin öiseen aikaan (ja kyllä, ihan pakkohan tämä oli puolenyön jälkeen raapustaa! :D)