Kuten viime viikolla lupailin, on tällä kertaa Top Ten Tuesdayssa luvassa jouluisempaa listausta. Jos siis saisin valita jouluaatoksi itselleni seuraa lukemieni kirjojen hahmoista, ketkä pääsisivät ottamaan osaa jouluateriaan ja saisivat illalla rapistella auki lahjapaketteja? Hahmot eivät ole miellyttävyysjärjestyksessä, ja ottaisin avosylin heidät kaikki yhtä aikaa kyläilemään (kun vain löytyisi tarpeeksi kookas ruokapöytä..). Lisäksi mukana joululahjaideoita kullekin!
10. Ella-kirjojen konkkaronkka (Timo Parvela, Ella-kirjat)
Okei, huijataan tässä kohdassa vähän luettelemalla monta henkilöä, vain yhtä näistä kun ei mitenkään voi valita. Kyllä, Ella-kirjat ovat tavalla tai toisella tulleet aiemminkin listauksissa esille, mutta kun ne ovat vain niin suloisia.. : D Voisin mielelläni ottaa luokseni joulupuuroa syömään Ellan koko luokan ja toki heidän opettajansa - siinä olisi koko päivän varmasti naurussa pidättelemistä! Opettaja löytäisi varmaan mielellään paketistaan lahjakortin Bahamalle, kun taas oppilaille voisi ostaa vuoden pumpulivarannot naamioitumista varten.. ;) (Ja Sampalle uusi Batman-viitta, totta kai!)
9. Coraline (Neil Gaiman, Coraline)
Sain juuri tänään luettua Coraline varjojen talossa -kirjan loppuun ja siitä inspiroituneena valitsisin ehdottomasti pikku Coralinen jouluseurakseni. Kerrassaan nokkela, hieman omalaatuinen tyttö, joka toivottavasti arvostaisi perheemme jouluruokia enemmän kuin isänsä itsekehittämiä reseptejä. Coraline on kova tutkimusmatkailija, joten ehkä jonkinlainen Indiana Jones -tyylinen seikkailijan tarvikepaketti voisi iskeä häneen. Indiana-hattuineen kaikkineen!
8. Peeta (Suzanne Collins, Nälkäpeli-trilogia)
Oi, ihana Peeta. Kuka tietää, ehkä hän innostuisi myös leipomaan joitakin suussasulavia jouluherkkuja keittiön puolella. (; Peetalle lahjoittaisin maailmanrauhaa, jos suinkin voisin, mutta ehkä piparimuotit ja jotkin viemiset Katnissille voisivat myös kelvata.
7. Luna Lovekiva (J.K. Rowling, Harry Potterit)
Joulunvietto Lunan kanssa olisi varmasti täynnä mitä eriskummallisempia jouluperinteitä ja viitttauksia ihmeellisiin olentoihin! Mitäköhän Luna pitäisi joulupukista ja tontuista? Hänen paketistaan paljastuisi Dobbyn kutomat eriparin joulusukat, joihin on kirjailtu tonttulakkipäisiä hevoskotkia. Sekä tietenkin itsetehtyjä koruja.
6. Valentine (Cassandra Clare, Varjojen kaupungit -sarja)
Valentinehan varmasti muistaa ja kunnioittaa sitä, että on joulurauha.. eikö kunnioitakin..? Niin kauan kuin hän ei saisi hulluja päähänpistoja valtaannoususta kesken joulupäivällisen, hän olisi tervetullut seuraan. Ehkä paatuneimmankin miehen sydän heltyy, kun on joulu.. :) Valentine saisi todennäköisesti jonkinlaisen opuksen, jossa kerrotaan kuinka tulla hyväksi vanhemmaksi..
5. Casanova (David Safier, Huono karma)
Kyllä, ehdottomasti aina niin hurmaava Casanova! Osaisikohan hän lurauttaa jokusen joululaulun tyylikkäinä balladiversioina tai tehdä jouluevankeliumista hitusen erilaisemman kokemuksen äänellään? Casanovalle lahjaksi vuoden ilmainen jäsenyys johonkin netin treffisivustoista.
4. Kvothe (Patrick Rothfuss, Tuulen nimi)
Voisin kuvitella Kvothen säestämässä luutullaan, kun Casanova lurittelee joululauluja. Kuvitelkaa, millainen kaksikko! Minun on muutenkin käynyt niin usein sääliksi Kvothea, etenkin kirjasarjan ensimmäisen osan aikana, että hänelle kyllä löytyisi lahjaksi varmaan monen monta uutta vaatekappaletta, kirjoja ja toki myös kunnon jouluateria.
3. Loki (Joanne Harris, Riimut)
Loki <3 Hän on ansainnut jouluaterian ja lahjojakin, huomioiden miten kaltoin häntä yleensä kohdellaan. Kyllä, hän on usein se, josta ongelmat saavat alkunsa - mutta kyllä hän sentään myös pyrkii korjaamaan virheensä! Kaikesta on silti aina niin kovin helppoa syyttää häntä, joten Loki kaipaa ehdottomasti joulurauhan tuomaa turvaa ja lämmintä ilmapiiriä ympärilleen. Ei hän ole paha, vain hieman levoton luonteeltaan. :) Haluaisin antaa Lokille oman salin Asgårdiin, mutta koska se ei taida olla vallassani, niin ehkäpä jotain riimukoristeisia riipuksia onnea ja turvaa tuomaan.
2. Auri (Patrick Rothfuss, Tuulen nimi)
Luulen, että Auri ja Luna tulisivat mitä loistavimmin toimeen. Auri ei tosin varmaan uskaltautuisi lainkaan joulupöytään, mikäli tämä koko lueteltu joukko olisi liittynyt seuraamme, mutta ehkä hänet voisi jättää keskustelemaan Lunan kanssa jonnekin syrjemmälle ruttusarvisista niistaisiikkeista ja viedä hänelle pöydästä hivenen syötävää. Saisi tyttöpolokin vähän lihaa luidensa päälle. Auri saisi lahjakseen paljon auringonpaistetta, rakkauden lämpöä ja tähtiä lumihangella.
1. Fred & George Weasley (J.K. Rowling)
Tämä kaksikko on kuin paita ja peppu, ja lasketaan siksi yhdeksi henkilöksi. Jokainen joulu kaipaa myös huumoria, eikä näiltä kahdelta sitä taatusti puuttuisi! Varmasti piristäisivät jo valmiiksi kirjavaa sakkia hyväntahtoisilla kepposillaan ja tekisivät jouluaatosta ikimuistoisen. Kunhan eivät vain kätkisi joulupuuroon mitään ikäviä yllätyksiä.. Ja mitäpä kepposten mestareille voisi muuta antaa kuin lisää pilailuvälineitä! Toisin sanoen jästiversioita, voivat sitten yhdessä tutkia saisiko niistä viritettyä jotain mukavaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TTT. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TTT. Näytä kaikki tekstit
TTT - Suosikkikirjani
Kun kerran olen jo listannut kaikkien aikojen huonoimmat lukemani kirjat, niin onhan niille annettava myös vastinpari. Niinpä tässä tulevat ne teokset, jotka ovat mullistaneet eniten maailmaani, ovat olleet loistavia lukukokemuksia ja tulevat säilymään aina sydämessäni - aka suosikkikirjani. Nämä(kään) eivät ole ehdottomassa parhausjärjestyksessä, rakkaita lapsia kun on vaikeaa asettaa riviin, mutta jonkinlaista järjestystä se nyt yrittää mukailla:
10. Timo Parvela - Ella-kirjat
Vaikka kohderyhmänä toimiikin pääasiassa nuoremmat lapset, jaksaa Ella-kirjojen huumori naurattaa myös vähän vanhempaa lukijaa. :) Nämä ovat niin ihanalla tavalla naiiveja ja herttaisia. Jos yksi suosikki pitäisi valita, olisi se kaiketi Ella ja Paterock. Omasta hyllystä löytyvät kaikki "uudempaa" tuotantoa olevat kirjat, eli Ella Lapissa alkaen. Kaikki edeltävätkin on silti luettu!
9. Maggie Stiefvater - Väristys-trilogia
Romantiikkaa ihmissusilla höystettynä - ei kuitenkaan aivan tavanomaisilla sellaisilla, vaan ilman lämpötilanvaihteluiden mukaan muuttuvilla. Kirjojen kaunis kieli tempaa mukaansa, vaikka yleensä en niinkään piittaa rakkaustarinoista.
8. David Safier - Huono karma
Huono karma kuuluu tuoreimpiin löydöksiini, tässäkin juuri huumori on se, mikä vetää puoleensa. Tästä innostuneena on luettavana nyt menossa Safierin Happy Family. :)
7. Neil Gaiman - Neverwhere, maanalainen Lontoo
Neverwhere on Gaimanilta lukemistani kirjoista ehdotonta parhaimmistoa. Luin sen hiljattain pitkän tauon jälkeen ja rakastuin siihen uudelleen. Gaimanin musta huumori ja omaperäinen kuvailutyyli saavat mieleni kutkuttamaan, ja suuri olikin haikeus kirjan viimeisillä sivuilla - ei tämä nyt vielä saa loppua!
6. Rick Riordan - Percy Jacksonit
Wohoo, mytologiaa! Voisinko olla pitämättä näistä? Kirjat vilisevät kreikkalaisia jumalia, sankareita ja hirviöitä sekä huumoria ja tiukkoja tilanteita. Samaan kastiin menevät myös Olympuksen sankarit - sarja, joka jatkaa Percyn mutta myös useiden muiden puoliveristen sankarien seikkailuja. Eikä sovi unohtaa Riordanin kolmatta mainiota sarjaa, Kanen aikakirjoja, joissa pureudutaan egyptiläisiin jumaltarustoihin.
5. Patrick Rothfuss - Kuninkaansurmaajan kronikka
Eli varmaankin tutummin Tuulen nimi sekä vielä suomentamaton Wise Man's Fear. Rothfuss yllätti minut täysin kirjoillaan. En lämmennyt (tällekään) jostain syystä ennen kuin tartuin itse kirjaan, mutta sitten se vain imaisi mukanaan, täysin. Tämä on fantasiaa puhtaimmillaan - silti se tarjoaa samalla jotain uutta nykyiseen fantasiakirjallisuuteen verrattuna, eräänlaista tuoreutta. On kyllä kaikkien kehujen arvoinen, enkä malttaisi odottaa jatkoa Kvothen seikkailuille. Vaikka jumitinkin huomattavasti pidempään Wise Man's Fearin kanssa, nautin siitä ehkä aavistuksen enemmän kuin ensimmäisestä osasta.
4. Cassandra Clare - Varjojen kaupungit -sarja
Karsastin pitkään tämänkin aloittamista, olin kuvitellut tätä pelkäksi teinisoopaksi - mutta kuinka väärässä olinkaan! Tähän asti olen lukenut vasta kolme ensimmäistä osaa, sen "alkuperäisen trilogian", mikä tästä piti tulla, ja neljäs kirja on nyt kesken. Lasikaupunki on tähän astisista ehdottomasti paras, ja sitä tuskin lyödäänkään noin vain laudalta. Rakastan Claren luomaa maailmaa, jossa demonit, varjometsästäjät ja erilaiset olennot elävät suoraa tavallisten ihmisten silmien alla, ilman, että niitä huomataan. Pääpahiksella, kröhkröhkröh, saattoi myös olla piiiienoinen vaikutus siihen, miksi tähän sarjaan niin rakastuin..
3. Suzanne Collins - Nälkäpeli-trilogia
Löysin Nälkäpelit suureksi onnekseni jo ennen tätä elokuvan aikaansaamaa ilmiötä - muussa tapauksessa liialliset kehut ja hehkutus olisivat asennoineet minut kyynisesti kirjaa kohtaan, enkä olisi takuulla nauttinut siitä yhtä paljon kuin valittuani sen (vastentahtoisesti!) kirjaston hyllyltä lomamatkalukemiseksi. Siitähän piti riittää kokonaiseksi viikoksi ("koska tämä on varmaan todella tylsä, mutta otanpahan nyt silti.."), mutta mitä vielä! Päivässähän se loppui, ja jatkoa ei ollut vielä edes ilmestynyt. :D Nälkäpeli nousi kuitenkin suosikkilistani top3-kirjojen joukkoon juonensa ja ennenkokemattoman ideansa vuoksi. Kolmas kirja oli auttamatta pettymys, mutta ei himmennä koko trilogian loistoa kuitenkaan.
2. Joanne Harris - Riimut -sarja
Riimut pohjautuu skandinavisiin mytologioihin - kun sitten mukaan lisätään vielä mahtava kerronta, kutkuttavat hahmot ja Joanne Harrisin pettämätön kirjoitustaito, miten en voisi olla aivan myyty tälle kirjalle? Vain ensimmäinen osa, Riimut, on julkaistu suomeksi. Toinen osa Runelight ei kai ole käännökseen tulossakaan, suureksi harmiksi. Harris on lupaillut jatkoa kyllä tulevan, mutta ei aivan lähiaikoina. Sen sijaan faneille on luvassa muita aivan mahtavia uutisia, sillä Harris on verkkosivuillaan ilmoittanut työstävänsä tällä hetkellä eräänlaista oheiskirjaa, joka kertoo uudelleen skandinavisten mytologioiden tarinat - ja kyllä, iki-ihanan Lokin näkökulmasta! Sisäinen fanityttöni herää kerta toisensa jälkeen kiljumaan tätä ajatellessani.
1. J.K. Rowling - Harry Potterit
Tämä kirjasarja yksinkertaisesti muutti elämäni. Se on tutustuttanut minut Harryn ja kumppanien lisäksi myös uskomattoman ihaniin ystäviin (myös muihin kuin kirjan hahmoihin!) ja tietenkin siihen taianomaiseen maailmaan, johon tekee mieli upota yhä uudestaan ja uudestaan. Suosikkiosani ovat ehdottomasti Feeniksin kilta ja Kuoleman varjelukset. Rowlingille olen ikuisesti kiitollinen, hän on kirjojensa kautta tarjonnut minulle jotain sanoinkuvaamatonta.
Ensi tiistaiksi olisi luvassa sitten vähän jouluisempaa listausta - silloin ajattelin nimittäin luoda lyhyen katsauksen siihen, keitä kirjojen hahmoista näkisin mielelläni rapistelemassa lahjapaketteja ja istumassa kanssani samassa joulupöydässä aattona. ;) Toisin sanoen, keiden hahmojen kanssa viettäisin ilomielin jouluni! Tiistaita odotellessa!
10. Timo Parvela - Ella-kirjat
Vaikka kohderyhmänä toimiikin pääasiassa nuoremmat lapset, jaksaa Ella-kirjojen huumori naurattaa myös vähän vanhempaa lukijaa. :) Nämä ovat niin ihanalla tavalla naiiveja ja herttaisia. Jos yksi suosikki pitäisi valita, olisi se kaiketi Ella ja Paterock. Omasta hyllystä löytyvät kaikki "uudempaa" tuotantoa olevat kirjat, eli Ella Lapissa alkaen. Kaikki edeltävätkin on silti luettu!
9. Maggie Stiefvater - Väristys-trilogia
Romantiikkaa ihmissusilla höystettynä - ei kuitenkaan aivan tavanomaisilla sellaisilla, vaan ilman lämpötilanvaihteluiden mukaan muuttuvilla. Kirjojen kaunis kieli tempaa mukaansa, vaikka yleensä en niinkään piittaa rakkaustarinoista.
8. David Safier - Huono karma
Huono karma kuuluu tuoreimpiin löydöksiini, tässäkin juuri huumori on se, mikä vetää puoleensa. Tästä innostuneena on luettavana nyt menossa Safierin Happy Family. :)
7. Neil Gaiman - Neverwhere, maanalainen Lontoo
Neverwhere on Gaimanilta lukemistani kirjoista ehdotonta parhaimmistoa. Luin sen hiljattain pitkän tauon jälkeen ja rakastuin siihen uudelleen. Gaimanin musta huumori ja omaperäinen kuvailutyyli saavat mieleni kutkuttamaan, ja suuri olikin haikeus kirjan viimeisillä sivuilla - ei tämä nyt vielä saa loppua!
6. Rick Riordan - Percy Jacksonit
Wohoo, mytologiaa! Voisinko olla pitämättä näistä? Kirjat vilisevät kreikkalaisia jumalia, sankareita ja hirviöitä sekä huumoria ja tiukkoja tilanteita. Samaan kastiin menevät myös Olympuksen sankarit - sarja, joka jatkaa Percyn mutta myös useiden muiden puoliveristen sankarien seikkailuja. Eikä sovi unohtaa Riordanin kolmatta mainiota sarjaa, Kanen aikakirjoja, joissa pureudutaan egyptiläisiin jumaltarustoihin.
5. Patrick Rothfuss - Kuninkaansurmaajan kronikka
Eli varmaankin tutummin Tuulen nimi sekä vielä suomentamaton Wise Man's Fear. Rothfuss yllätti minut täysin kirjoillaan. En lämmennyt (tällekään) jostain syystä ennen kuin tartuin itse kirjaan, mutta sitten se vain imaisi mukanaan, täysin. Tämä on fantasiaa puhtaimmillaan - silti se tarjoaa samalla jotain uutta nykyiseen fantasiakirjallisuuteen verrattuna, eräänlaista tuoreutta. On kyllä kaikkien kehujen arvoinen, enkä malttaisi odottaa jatkoa Kvothen seikkailuille. Vaikka jumitinkin huomattavasti pidempään Wise Man's Fearin kanssa, nautin siitä ehkä aavistuksen enemmän kuin ensimmäisestä osasta.
4. Cassandra Clare - Varjojen kaupungit -sarja
Karsastin pitkään tämänkin aloittamista, olin kuvitellut tätä pelkäksi teinisoopaksi - mutta kuinka väärässä olinkaan! Tähän asti olen lukenut vasta kolme ensimmäistä osaa, sen "alkuperäisen trilogian", mikä tästä piti tulla, ja neljäs kirja on nyt kesken. Lasikaupunki on tähän astisista ehdottomasti paras, ja sitä tuskin lyödäänkään noin vain laudalta. Rakastan Claren luomaa maailmaa, jossa demonit, varjometsästäjät ja erilaiset olennot elävät suoraa tavallisten ihmisten silmien alla, ilman, että niitä huomataan. Pääpahiksella, kröhkröhkröh, saattoi myös olla piiiienoinen vaikutus siihen, miksi tähän sarjaan niin rakastuin..
3. Suzanne Collins - Nälkäpeli-trilogia
Löysin Nälkäpelit suureksi onnekseni jo ennen tätä elokuvan aikaansaamaa ilmiötä - muussa tapauksessa liialliset kehut ja hehkutus olisivat asennoineet minut kyynisesti kirjaa kohtaan, enkä olisi takuulla nauttinut siitä yhtä paljon kuin valittuani sen (vastentahtoisesti!) kirjaston hyllyltä lomamatkalukemiseksi. Siitähän piti riittää kokonaiseksi viikoksi ("koska tämä on varmaan todella tylsä, mutta otanpahan nyt silti.."), mutta mitä vielä! Päivässähän se loppui, ja jatkoa ei ollut vielä edes ilmestynyt. :D Nälkäpeli nousi kuitenkin suosikkilistani top3-kirjojen joukkoon juonensa ja ennenkokemattoman ideansa vuoksi. Kolmas kirja oli auttamatta pettymys, mutta ei himmennä koko trilogian loistoa kuitenkaan.
2. Joanne Harris - Riimut -sarja
Riimut pohjautuu skandinavisiin mytologioihin - kun sitten mukaan lisätään vielä mahtava kerronta, kutkuttavat hahmot ja Joanne Harrisin pettämätön kirjoitustaito, miten en voisi olla aivan myyty tälle kirjalle? Vain ensimmäinen osa, Riimut, on julkaistu suomeksi. Toinen osa Runelight ei kai ole käännökseen tulossakaan, suureksi harmiksi. Harris on lupaillut jatkoa kyllä tulevan, mutta ei aivan lähiaikoina. Sen sijaan faneille on luvassa muita aivan mahtavia uutisia, sillä Harris on verkkosivuillaan ilmoittanut työstävänsä tällä hetkellä eräänlaista oheiskirjaa, joka kertoo uudelleen skandinavisten mytologioiden tarinat - ja kyllä, iki-ihanan Lokin näkökulmasta! Sisäinen fanityttöni herää kerta toisensa jälkeen kiljumaan tätä ajatellessani.
1. J.K. Rowling - Harry Potterit
Tämä kirjasarja yksinkertaisesti muutti elämäni. Se on tutustuttanut minut Harryn ja kumppanien lisäksi myös uskomattoman ihaniin ystäviin (myös muihin kuin kirjan hahmoihin!) ja tietenkin siihen taianomaiseen maailmaan, johon tekee mieli upota yhä uudestaan ja uudestaan. Suosikkiosani ovat ehdottomasti Feeniksin kilta ja Kuoleman varjelukset. Rowlingille olen ikuisesti kiitollinen, hän on kirjojensa kautta tarjonnut minulle jotain sanoinkuvaamatonta.
Ensi tiistaiksi olisi luvassa sitten vähän jouluisempaa listausta - silloin ajattelin nimittäin luoda lyhyen katsauksen siihen, keitä kirjojen hahmoista näkisin mielelläni rapistelemassa lahjapaketteja ja istumassa kanssani samassa joulupöydässä aattona. ;) Toisin sanoen, keiden hahmojen kanssa viettäisin ilomielin jouluni! Tiistaita odotellessa!
TTT - Vuoden 2013 odotetuimmat
Selailin tuossa viikonloppuna kirjakustantamojen ensi vuoden kirjalistoja,ja bongailinkin niistä ihan mielenkiintoisia opuksia. :) Siksi päätin toteuttaa tämän viikon Top Ten Tuesdayn listaamalla ne kirjat, joita eniten odotan vuodelta 2013. Ainakin tällä hetkellä, ainakin sen perusteella mitä tiedän varmuudella tulevaksi. Sen lisäksi on tietenkin muutamia villejä kortteja, joiden julkaisusta ei ole vielä puhuttu mitään.
Vuoden 2013 odotetuimmat Top-10:
9. Salla Simukka - Lumikki-trilogia
Luin Simukalta Jäljellä- ja Toisaalla-kirjat, joita pidin ihan mukiinmenevinä, joten miksipä ei kokeilla häneltä myös tätä. En saanut netistä kamalasti tietoa irti tulevasta trilogiasta, mutta ilmeisesti satujen hengessä jatketaan edelleen ainakin jollain tavoin.
8. Suzanne Collins - Ylismaan Gregor
Olen aivan rakastunut Nälkäpeli-trilogiaan, joten samalta kirjailijalta on mukavaa päästä lukemaan jotain muutakin. Itsessään tämä kirja(sarja) ei kyllä kuulosta aivan niin nappaavalta, mutta kokeillaan, kokeillaan.
7. Ally Condie - Perillä
Perillä päättää Tarkoitettu-trilogian, jonka aiempiin osiin kuuluvat Tarkoitettu ja Rajalla. Ei noussut lempilistalleni, mutta täytyyhän trilogia nyt kunnialla viedä loppuun - eikä tässä nyt mitään vikaakaan ole ollut.
6. Aleksi Delikouras - Nörtti, Level up
Sain juuri luettua ensimmäisen osan (Nörtti, New Game) ja pidin siitä enemmän kuin olin ajatellut. Kirja oli osaltaan ärsyttävä, mutta kuitenkin niin hillitön ja ajankohtainen. Voi olla, että kakkososa alkaa jo puuduttamaan, kun "uutuudenviehätys" vähenee, mutta senhän näkee sitten.
5. Anders De La Motte - Peli
Tämän ajatus vaikutti vain hyvin mielenkiintoiselta ja luen kyllä ehdottomasti, jos onnistun sen käsiini saamaan.
4. C.J. Daugherty - Yön valitut
Äkkiseltään kirjan kuvaus tuo mieleeni Yön talo -sarjan - ja ilmeisesti siinä todella on samankaltaisia elementtejä. Kiinnostavalta se silti vaikuttaa ja nähtäväksi jää, onko toinen sarja saanut vaikutteita toisesta, vai osoittautuuko tämä lopulta täysin erilaiseksi, ehkä jopa paremmaksi?
3. A.S Byatt - Ragnarök, jumalten tuho
Tämä kirja on siltä osin villi kortti, että sisällön painopiste tulee vaikuttamaan niin paljon siihen, pidänkö kirjasta vaiko en. Jes, se käyttää hyödykseen skandinavisia mytologioita. Oh noes, toinen maailmansota on myös keskiössä. Jos jumaltarustoihin viitataan vain ohimennen ja kirjan pääpaino on maailmansodan tuntemusten ja olojen puimisessa, luulen että kyllästyn siihen liian helposti. En ole koskaan ollut erityinen sotakirjallisuuden fani - toivon siis peukut pystyssä, että jumaltarustoilla todella on tässä paljon näkyvyyttä.
2. Veronica Rossi - Halki ikiyön
Jatkoa Paljaan taivaan alla -kirjalle on siis vihdoin luvassa. Nautin ensimmäisen osan lukemisesta, jo idea oli mielestäni lähtökohdaltaan aika hyvä. Toivottavasti kakkososa jatkaa hyvällä tavalla siitä.
1. Rick Riordan - Pedon varjo
Tällä hetkellä Riordanin kirjoittaman Kanen aikakirjojen päätösosa on siis odotuslistan kärjessä. Riordan kuuluu yksiin suosikkikirjailijoistani, ja olen aina tähänkin asti nauttinut hänen jokaisesta teoksestaan. En usko, että hillitön meno ja huumori jättää kylmäksi Pedon varjonkaan osalta. :) Samalla odottelen uutisia Olympuksen sankarit -sarjan kolmannen osan käännöstyöstä.. Sekä siitä joskus kaukana tulevaisuudessa häämöttävästä skandinavisen mytologian kirjasarjasta, jonka Riordan on maininnut myös raapustavansa..!
Semmoista tällä kertaa. Mielenkiinnolla jään odottamaan vuoden vaihtumista ja sen uudenuutukaisia kirja-anteja - kun nyt saisi nämä muut rästikirjat luettua alta pois! :D
Vuoden 2013 odotetuimmat Top-10:
10. Melanie Gideon - Vaimo 22
Tämä on itseasiassa aivan nopeasta mielenjohteesta napattu mukaan listalle, ehkä täydennykseksi. Vaikutti kuitenkin mielestäni ihan semikiinnostavalta, ja on välillä hyvä tarttua aivan extemporee ja juurikaan miettimättä johonkin, vai mitä? :)
9. Salla Simukka - Lumikki-trilogia
Luin Simukalta Jäljellä- ja Toisaalla-kirjat, joita pidin ihan mukiinmenevinä, joten miksipä ei kokeilla häneltä myös tätä. En saanut netistä kamalasti tietoa irti tulevasta trilogiasta, mutta ilmeisesti satujen hengessä jatketaan edelleen ainakin jollain tavoin.
8. Suzanne Collins - Ylismaan Gregor
Olen aivan rakastunut Nälkäpeli-trilogiaan, joten samalta kirjailijalta on mukavaa päästä lukemaan jotain muutakin. Itsessään tämä kirja(sarja) ei kyllä kuulosta aivan niin nappaavalta, mutta kokeillaan, kokeillaan.
7. Ally Condie - Perillä
Perillä päättää Tarkoitettu-trilogian, jonka aiempiin osiin kuuluvat Tarkoitettu ja Rajalla. Ei noussut lempilistalleni, mutta täytyyhän trilogia nyt kunnialla viedä loppuun - eikä tässä nyt mitään vikaakaan ole ollut.
6. Aleksi Delikouras - Nörtti, Level up
Sain juuri luettua ensimmäisen osan (Nörtti, New Game) ja pidin siitä enemmän kuin olin ajatellut. Kirja oli osaltaan ärsyttävä, mutta kuitenkin niin hillitön ja ajankohtainen. Voi olla, että kakkososa alkaa jo puuduttamaan, kun "uutuudenviehätys" vähenee, mutta senhän näkee sitten.
5. Anders De La Motte - Peli
Tämän ajatus vaikutti vain hyvin mielenkiintoiselta ja luen kyllä ehdottomasti, jos onnistun sen käsiini saamaan.
4. C.J. Daugherty - Yön valitut
Äkkiseltään kirjan kuvaus tuo mieleeni Yön talo -sarjan - ja ilmeisesti siinä todella on samankaltaisia elementtejä. Kiinnostavalta se silti vaikuttaa ja nähtäväksi jää, onko toinen sarja saanut vaikutteita toisesta, vai osoittautuuko tämä lopulta täysin erilaiseksi, ehkä jopa paremmaksi?
3. A.S Byatt - Ragnarök, jumalten tuho
Tämä kirja on siltä osin villi kortti, että sisällön painopiste tulee vaikuttamaan niin paljon siihen, pidänkö kirjasta vaiko en. Jes, se käyttää hyödykseen skandinavisia mytologioita. Oh noes, toinen maailmansota on myös keskiössä. Jos jumaltarustoihin viitataan vain ohimennen ja kirjan pääpaino on maailmansodan tuntemusten ja olojen puimisessa, luulen että kyllästyn siihen liian helposti. En ole koskaan ollut erityinen sotakirjallisuuden fani - toivon siis peukut pystyssä, että jumaltarustoilla todella on tässä paljon näkyvyyttä.
2. Veronica Rossi - Halki ikiyön
Jatkoa Paljaan taivaan alla -kirjalle on siis vihdoin luvassa. Nautin ensimmäisen osan lukemisesta, jo idea oli mielestäni lähtökohdaltaan aika hyvä. Toivottavasti kakkososa jatkaa hyvällä tavalla siitä.
1. Rick Riordan - Pedon varjo
Tällä hetkellä Riordanin kirjoittaman Kanen aikakirjojen päätösosa on siis odotuslistan kärjessä. Riordan kuuluu yksiin suosikkikirjailijoistani, ja olen aina tähänkin asti nauttinut hänen jokaisesta teoksestaan. En usko, että hillitön meno ja huumori jättää kylmäksi Pedon varjonkaan osalta. :) Samalla odottelen uutisia Olympuksen sankarit -sarjan kolmannen osan käännöstyöstä.. Sekä siitä joskus kaukana tulevaisuudessa häämöttävästä skandinavisen mytologian kirjasarjasta, jonka Riordan on maininnut myös raapustavansa..!
Semmoista tällä kertaa. Mielenkiinnolla jään odottamaan vuoden vaihtumista ja sen uudenuutukaisia kirja-anteja - kun nyt saisi nämä muut rästikirjat luettua alta pois! :D
TTT - Mieleenpainuvia lainauksia
Tämän viikon Top Ten Tuesdaylle päätin valita hienoja quoteja eli lainauksia kirjoista. Otsikko on itseasiassa vähän "huijausta", sillä todellisuudessa mietin työllä ja tuskalla koko päivän, minkälaisia lainauksia tähän valitsisin - jouduin myös turvautumaan muistelussa netin apuun, ja taivas sentään minä näitä ulkoa muista. :D
Oli miten oli, päädyin seuraavanlaisiin pätkiin (ja kyllä, jotkut niistä ovat aika pitkähköjä). Luonnollisesti ne sisältävät jonkinlaista spoilausta kyseenomaisista kirjoista, mutta ainakin 5. kohta sisältää ison spoilerin Cassandra Claren Lasikaupungista. En osannut laittaa näitä aivan suosikkijärjestykseen, joten ne on listattu vähän vapaammin:
10.
"Ehkä se on erehdys, mutta se on minun. Minun ikioma erehdykseni. Kaikki riippuu siitä, miten asian ottaa. Jos toistat tahallasi ja vapaasta tahdostasi jotakin erehdystä, sitä sanotaan valinnaksi tai harrastukseksi tai jopa elämäntavaksi. Jos muutkin alkavat tehdä niin, sitä voidaan kutsua perinteeksi. Siitä voi tulla jopa uskontoa."
- Alexis Kouros, Gondwanan lapset
9.
"Meitä nauratti, kun Elviira kolmonen näytti aika paljon isännöitsijältä. Hänen viiksensäkin olivat ihan samanlaiset. Jos tämä oli oikea Elviira, isännöitsijän täytyi olla hänen veljensä.
- Nämä kaksi ovat huijareita. Minä olen oikea Elviira ja tulin kertomaan teille, että minä en enää laula. Lisäksi minä haluaisin lukea teille taloyhtiön järjestyssäännöt ja sieltä erityisesti kohdan, jossa puhutaan lemmikkieläimistä ja yörauhasta, jota koko maailmassa puolustaa vain eräs sankarillinen isännöitsijä. Hänestä saa mahtavan lehtiotsikon tai vaikka kaksikin, Elviira kolmonen vihjaisi.
- Jos sinä olet oikea Elviira, niin minä olen puhuva pingviini, sanoi silloin Elviira kakkonen.
- Jos sinä kuvittelet näyttäväsi Elviiralta, sinulla elviiraa päässä, sanoi kolmonen kakkoselle.
- Jos te olette Elviiroja, teitä on kaksi liikaa, huomautti pienin Elviira."
- Timo Parvela, Ella ja Paterock
8.
"And then she saw it in his left hand, where, sleeping, he must have relaxed his guard. A trio of runes, like thin trails of coloured fire scrawled across his palm: Yr - the Protector, crossed with Bjarkán and Ós, a complex charm to shield him as he slept.
So much for his innocence, Maddy thought."
- Joanne Harris, Riimut
7.
Forget your woes and let your troubles lay
And when it's morning again, they'll wash away
Here it's safe, here it's warm
Here the daisies guard you from every harm
Here your dreams are sweet and tomorrow brings them true
Here is the place where I love you.”
- Suzanne Collins, Nälkäpeli
6.
“I mean, maybe I am crazy. I mean, maybe. But if this is all there is, then I don't want to be sane. ”
Oli miten oli, päädyin seuraavanlaisiin pätkiin (ja kyllä, jotkut niistä ovat aika pitkähköjä). Luonnollisesti ne sisältävät jonkinlaista spoilausta kyseenomaisista kirjoista, mutta ainakin 5. kohta sisältää ison spoilerin Cassandra Claren Lasikaupungista. En osannut laittaa näitä aivan suosikkijärjestykseen, joten ne on listattu vähän vapaammin:
10.
"Ehkä se on erehdys, mutta se on minun. Minun ikioma erehdykseni. Kaikki riippuu siitä, miten asian ottaa. Jos toistat tahallasi ja vapaasta tahdostasi jotakin erehdystä, sitä sanotaan valinnaksi tai harrastukseksi tai jopa elämäntavaksi. Jos muutkin alkavat tehdä niin, sitä voidaan kutsua perinteeksi. Siitä voi tulla jopa uskontoa."
- Alexis Kouros, Gondwanan lapset
9.
"Meitä nauratti, kun Elviira kolmonen näytti aika paljon isännöitsijältä. Hänen viiksensäkin olivat ihan samanlaiset. Jos tämä oli oikea Elviira, isännöitsijän täytyi olla hänen veljensä.
- Nämä kaksi ovat huijareita. Minä olen oikea Elviira ja tulin kertomaan teille, että minä en enää laula. Lisäksi minä haluaisin lukea teille taloyhtiön järjestyssäännöt ja sieltä erityisesti kohdan, jossa puhutaan lemmikkieläimistä ja yörauhasta, jota koko maailmassa puolustaa vain eräs sankarillinen isännöitsijä. Hänestä saa mahtavan lehtiotsikon tai vaikka kaksikin, Elviira kolmonen vihjaisi.
- Jos sinä olet oikea Elviira, niin minä olen puhuva pingviini, sanoi silloin Elviira kakkonen.
- Jos sinä kuvittelet näyttäväsi Elviiralta, sinulla elviiraa päässä, sanoi kolmonen kakkoselle.
- Jos te olette Elviiroja, teitä on kaksi liikaa, huomautti pienin Elviira."
- Timo Parvela, Ella ja Paterock
8.
"And then she saw it in his left hand, where, sleeping, he must have relaxed his guard. A trio of runes, like thin trails of coloured fire scrawled across his palm: Yr - the Protector, crossed with Bjarkán and Ós, a complex charm to shield him as he slept.
So much for his innocence, Maddy thought."
- Joanne Harris, Riimut
7.
“Deep in the meadow, hidden far away
A cloak of leaves, a moonbeam rayForget your woes and let your troubles lay
And when it's morning again, they'll wash away
Here it's safe, here it's warm
Here the daisies guard you from every harm
Here your dreams are sweet and tomorrow brings them true
Here is the place where I love you.”
- Suzanne Collins, Nälkäpeli
6.
“I mean, maybe I am crazy. I mean, maybe. But if this is all there is, then I don't want to be sane. ”
- Neil Gaiman, Neverwhere - maanalainen Lontoo
5.
“As Luke knelt down beside his corpse, Clary couldn’t help but remember what he had said about having loved Valentine once, about having been his closest friend. Luke, she thought with a pang. Surely he couldn’t be sad — or even grieved?
But then again, perhaps everyone should have someone to grieve for them, and there was no one else to grieve for Valentine.”
- Cassandra Clare, Lasikaupunki
4.
“Of course it is happening inside your head, Harry, but why on earth should that mean that it is not real?”
- J.K. Rowling, Harry Potter ja kuoleman varjelukset
3.
"Nothing dreamed is ever lost, and nothing lost forever"
- Joanne Harris, Runelight
- Joanne Harris, Runelight
2.
“It had flaws, but what does that matter when it comes to matters of the heart? We love what we love. Reason does not enter into it. In many ways, unwise love is the truest love. Anyone can love a thing because. That's as easy as putting a penny in your pocket. But to love something despite. To know the flaws and love them too. That is rare and pure and perfect.”
- Patrick Rothfuss, The Wise Man's Fear
1.
“Dumbledore watched her fly away, and as her silvery glow faded he turned back to Snape, and his eyes were full of tears.
"After all this time?"
"Always," said Snape."
- J.K. Rowling, Harry Potter ja kuoleman varjelukset
TTT - Huonoimmat lukemani kirjat
Top Ten Tuesday on The Broke and the Bookish-blogista liikkeelle lähtenyt idea, jossa tarkoituksena on koota tiistaisin top 10 -lista itselleen mieluisan tai blogista valmiiksi valitun aiheen pohjalta. Tämä vaikutti sen verran hauskalta, että päätin itsekin tehdä listauksen - aiheekseni valitsin kirjat, joiden lukemisesta en nauttinut sitten tippaakaan. Toisin sanoen kaikkien aikojen huonoimmat lukemani kirjat.
Lista tulee luultavasti herättämään melkoisestikin eriäviä mielipiteitä, itse asiassa naureskelin itsekseni sille, että muutamaa poikkeuskirjaa lukuun ottamatta olisin voinut saman tien nimetä tämän "kirjoiksi, joita kaikki kautta aikain tuntuvat ylistävän, mutta joita minä vihaan". :D
10. Stephenie Meyer - Twilight-saaga
Niin hehkutettu, niin rakastettu, niin vihattu - omalla kohdallani ainakin tuota viimeistä. Glittervamppyyrit eivät sytytä, eikä sen puoleen kirjasarjan sanoma (joka tiivistettynä taitaa olla joko "vampyyrit ovat cool" tai "ilman poikaystävää elämällä ei ole merkitystä"). Bella on suorastaan raivostuttavan epätoivoinen ja läheisriippuvainen, Edward potee olen-vaarallinen-hirviö-kompleksia ja no, ainoa kohtuullisen siedettävä hahmo, joka oli Jacob, pilattiin neljännen kirjan tapahtumilla täydellisesti. Ah ja voi.
9. L. J. Smith - Korpinmusta (tai koko Vampyyripäiväkirjat-kirjasarja)
Vampyyrilinjalla jatketaan, mutta tällä kertaa hitusen vanhemmalla tuotannolla. Vampyyripäiväkirjat -sarjaa eivät sentään turmele vampyyrien lähtökohdat, mutta sen sijasta karmivan huono kirjoitustapa ja ärsyttävät hahmot. Elena on neiti täydellisyys, ainakin Korpinmustassa (olen lukenut vain kaksi ensimmäistä kirjaa, joten ehkä hahmokehityksellä on vielä toivoa niiden jälkeen), ja on äärimmäisen rasittavaa seurata tapahtumien kulkua hänen näkökulmastaan. En sitten tiedä, onko vika suomennoksessa vai alkuperäisessä tekstissä, mutta myös kieli oli hyvin tönkköä ja heikensi lukukokemusta entisestään. Sääli ja erikoisuus sinänsä, sillä siinä missä inhoan Vampyyripäiväkirjoja alkuperäisessä muodossaan kirjoina, rakastan siitä tehtyä tv-sarjaa yli kaiken (asiallahan ei ole mitään tekemistä ainakaan iki-ihanan Ian Somerhalderin kanssa, hihih..).
8. Kira Poutanen - Ihana meri
Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta sain sen vaivoin loppuun. Ehkä elämäntilanteeni ei vain soveltunut kirjan kuvaaman anoreksiaa sairastavan tytön ymmärtämiseen. Muistan ärsyyntyneeni jo tytön persoonasta, saati sitten kun tilanne oli pahimmillaan. Tarkoitukseni ei ole nyt vähätellä niitä, jotka todellisuudessa joutuvat vastaavanlaiseen tilanteeseen, mutta.. ei vain uponnut.
7. William Sleator - Sokkeloportaikko
Sokkeloportaikkoa kuvattiin "järkyttäväksi ja sairaaksi", mikä herätti sopivassa määrin kiinnostuksen lukemiseen (vaikka ei, en normaalisti etsi tahallaan järkyttäviä kirjoja..). Koin kuitenkin suuren pettymyksen, sillä kirja ei, ehkä erästä aivan loppukappaleen kohtaa lukuun ottamatta, säväyttänyt millään tavalla. Olisiko aika kuluttanut, vai onko kirja ollut jo lähtökohtaisesti laimea.
6. Stephen King - Carrie
O-ou, nyt liikutaan jo varmaan vaarallisilla vesillä. Carrie on joka tapauksessa yksi pettymyskirjoista, joista kuulin etukäteen valtavaa ylistystä, mutta joka lukiessa osoittautuikin sekavaksi ja melko innostamattomaksi. Siitä on tosin jo aikaa kun luin tämän, mutten kuitenkaan mielestäni ollut liian nuorikaan saamaan tästä jotain irti, jos olin saadakseni. Kuvittelin aihetta kiinnostavaksi, mutta lopulta huomasin kirjan läpikahlaamisen olevan enemmänkin väkinäistä kuin nautittavaa. Tunnustettava on, että juuri tämän takia en varmaan ole koskaan tarttunut mihinkään muuhunkaan Kingin kirjoista. Niinpä, hyi minua.
5. S. E. Hinton - Me kolme ja jengi
Iukh, jo lähtökohtaisesti vierastan puhekielellä raapustettuja kirjoja, joten tässä tapauksessa (suomennos kun oli kyseessä) se raastoi lukukokemuksen heti alkumetreillä. En löydä sijaa hyvälle sanalle - etenkin kun tämä on niitä pakkopullakirjoja, joihin lähes jokainen yläastelainen joutuu koulujensa aikana törmäämään. Jengiasetelma ja kahden eri puolen uho ei innostanut. Muuta kirja ei kärjistetysti sanottuna sitten pitänytkään sisällään.
4. Ray Bradbury - Fahrenheit 451
Tylsää, tylsää, tylsää.. Kirja on todennäköisesti kokenut ajan hampaat voimakkaasti. Se oli raskaslukuinen, eikä lainkaan niin mielenkiintoinen kuin aiheen kuullessani kuvittelin. Sijoitin tämän listan puolivälin lähistölle ihan vain siksi, että tämä ei tarjonnut oikeastaan mitään suuntaan eikä toiseen.
3. William Golding - Kärpästen herra
Kammottavimpia kirjoja, joita olen lukenut. Saarella eristyksiin joutuneet pojat alkavat nopeasti "villiintyä", mikä johtaa järkyttäviin tapahtumiin. En vain pitänyt, paikoittain kirja oli tylsä, paikoittain liian inhottava. Ei varsinaisesti shokeeraava, mutta vain inhottava.
2. Aino Kallas - Sudenmorsian
Jos tämä olisi ollut edes nykysuomenkielellä kirjoitettu, niin ehkä kiinnostus olisi jollain tavalla säilynyt.. Mutta ei, vanhahtava ja koukeroinen teksti teki lukemisesta täyttä tuskaa. Kuvittelin ihmissusi-teeman olevan mielenkiintoinen, mutta ennen pitkään alkoi kiinnostaa vain se, koska kirja päättyy. Koulun kautta luettavaa pakkopullaa oli siis kyseessä. Ei vain ole sen tyyppistä kirjallisuutta, joka iskisi minuun, vaikka kuinka arvostettu klassikko olisikin. Näin kyllä kirjaan pohjautuvan teatterinäytöksen, joka oli miellyttävämpää seurattavaa.
1. Margaret Craven - Kuulin pöllön kutsuvan
En oikeastaan edes tiedä, mitä sanoa tästä. Yksinkertaisesti tylsin ja puuduttavin kirja, jonka olen eläessäni lukenut. Ei kiinnostanut millään tasolla. Paljolti syy on kyllä siinä, että tämä oli yksi niistä surullisenkuuluisista kirjoista, jotka koulussa oli pakko lukea. Enkä muuten ollut yksin mielipiteeni kanssa - yli kolme neljäsosaa luokasta taisi pakostakin huolimatta jättää tämän sikseen.
Hupsistarallaa.. Tästähän tuli melkoista tylyttämistä. Oli yllättävän vaikeaa selittää osaa valinnoista, joidenkin lukemisesta kun on jo jonkin aikaa. Jos kirja ei myöskään yksinkertaisesti jätä käteen mitään, on vaikeaa kertoa missä syy siihen mahdollisesti piilee. Yleisesti ottaen taidan juuri näiden teosten takia karsastaa vähän vanhempaa kirjatuotantoa.. :D Onkohan kenellekään muulle jäänyt ns. koulukirjakammoa?
Lista tulee luultavasti herättämään melkoisestikin eriäviä mielipiteitä, itse asiassa naureskelin itsekseni sille, että muutamaa poikkeuskirjaa lukuun ottamatta olisin voinut saman tien nimetä tämän "kirjoiksi, joita kaikki kautta aikain tuntuvat ylistävän, mutta joita minä vihaan". :D
10. Stephenie Meyer - Twilight-saaga
Niin hehkutettu, niin rakastettu, niin vihattu - omalla kohdallani ainakin tuota viimeistä. Glittervamppyyrit eivät sytytä, eikä sen puoleen kirjasarjan sanoma (joka tiivistettynä taitaa olla joko "vampyyrit ovat cool" tai "ilman poikaystävää elämällä ei ole merkitystä"). Bella on suorastaan raivostuttavan epätoivoinen ja läheisriippuvainen, Edward potee olen-vaarallinen-hirviö-kompleksia ja no, ainoa kohtuullisen siedettävä hahmo, joka oli Jacob, pilattiin neljännen kirjan tapahtumilla täydellisesti. Ah ja voi.
9. L. J. Smith - Korpinmusta (tai koko Vampyyripäiväkirjat-kirjasarja)
Vampyyrilinjalla jatketaan, mutta tällä kertaa hitusen vanhemmalla tuotannolla. Vampyyripäiväkirjat -sarjaa eivät sentään turmele vampyyrien lähtökohdat, mutta sen sijasta karmivan huono kirjoitustapa ja ärsyttävät hahmot. Elena on neiti täydellisyys, ainakin Korpinmustassa (olen lukenut vain kaksi ensimmäistä kirjaa, joten ehkä hahmokehityksellä on vielä toivoa niiden jälkeen), ja on äärimmäisen rasittavaa seurata tapahtumien kulkua hänen näkökulmastaan. En sitten tiedä, onko vika suomennoksessa vai alkuperäisessä tekstissä, mutta myös kieli oli hyvin tönkköä ja heikensi lukukokemusta entisestään. Sääli ja erikoisuus sinänsä, sillä siinä missä inhoan Vampyyripäiväkirjoja alkuperäisessä muodossaan kirjoina, rakastan siitä tehtyä tv-sarjaa yli kaiken (asiallahan ei ole mitään tekemistä ainakaan iki-ihanan Ian Somerhalderin kanssa, hihih..).
8. Kira Poutanen - Ihana meri
Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta sain sen vaivoin loppuun. Ehkä elämäntilanteeni ei vain soveltunut kirjan kuvaaman anoreksiaa sairastavan tytön ymmärtämiseen. Muistan ärsyyntyneeni jo tytön persoonasta, saati sitten kun tilanne oli pahimmillaan. Tarkoitukseni ei ole nyt vähätellä niitä, jotka todellisuudessa joutuvat vastaavanlaiseen tilanteeseen, mutta.. ei vain uponnut.
7. William Sleator - Sokkeloportaikko
Sokkeloportaikkoa kuvattiin "järkyttäväksi ja sairaaksi", mikä herätti sopivassa määrin kiinnostuksen lukemiseen (vaikka ei, en normaalisti etsi tahallaan järkyttäviä kirjoja..). Koin kuitenkin suuren pettymyksen, sillä kirja ei, ehkä erästä aivan loppukappaleen kohtaa lukuun ottamatta, säväyttänyt millään tavalla. Olisiko aika kuluttanut, vai onko kirja ollut jo lähtökohtaisesti laimea.
6. Stephen King - Carrie
O-ou, nyt liikutaan jo varmaan vaarallisilla vesillä. Carrie on joka tapauksessa yksi pettymyskirjoista, joista kuulin etukäteen valtavaa ylistystä, mutta joka lukiessa osoittautuikin sekavaksi ja melko innostamattomaksi. Siitä on tosin jo aikaa kun luin tämän, mutten kuitenkaan mielestäni ollut liian nuorikaan saamaan tästä jotain irti, jos olin saadakseni. Kuvittelin aihetta kiinnostavaksi, mutta lopulta huomasin kirjan läpikahlaamisen olevan enemmänkin väkinäistä kuin nautittavaa. Tunnustettava on, että juuri tämän takia en varmaan ole koskaan tarttunut mihinkään muuhunkaan Kingin kirjoista. Niinpä, hyi minua.
5. S. E. Hinton - Me kolme ja jengi
Iukh, jo lähtökohtaisesti vierastan puhekielellä raapustettuja kirjoja, joten tässä tapauksessa (suomennos kun oli kyseessä) se raastoi lukukokemuksen heti alkumetreillä. En löydä sijaa hyvälle sanalle - etenkin kun tämä on niitä pakkopullakirjoja, joihin lähes jokainen yläastelainen joutuu koulujensa aikana törmäämään. Jengiasetelma ja kahden eri puolen uho ei innostanut. Muuta kirja ei kärjistetysti sanottuna sitten pitänytkään sisällään.
4. Ray Bradbury - Fahrenheit 451
Tylsää, tylsää, tylsää.. Kirja on todennäköisesti kokenut ajan hampaat voimakkaasti. Se oli raskaslukuinen, eikä lainkaan niin mielenkiintoinen kuin aiheen kuullessani kuvittelin. Sijoitin tämän listan puolivälin lähistölle ihan vain siksi, että tämä ei tarjonnut oikeastaan mitään suuntaan eikä toiseen.
3. William Golding - Kärpästen herra
Kammottavimpia kirjoja, joita olen lukenut. Saarella eristyksiin joutuneet pojat alkavat nopeasti "villiintyä", mikä johtaa järkyttäviin tapahtumiin. En vain pitänyt, paikoittain kirja oli tylsä, paikoittain liian inhottava. Ei varsinaisesti shokeeraava, mutta vain inhottava.
2. Aino Kallas - Sudenmorsian
Jos tämä olisi ollut edes nykysuomenkielellä kirjoitettu, niin ehkä kiinnostus olisi jollain tavalla säilynyt.. Mutta ei, vanhahtava ja koukeroinen teksti teki lukemisesta täyttä tuskaa. Kuvittelin ihmissusi-teeman olevan mielenkiintoinen, mutta ennen pitkään alkoi kiinnostaa vain se, koska kirja päättyy. Koulun kautta luettavaa pakkopullaa oli siis kyseessä. Ei vain ole sen tyyppistä kirjallisuutta, joka iskisi minuun, vaikka kuinka arvostettu klassikko olisikin. Näin kyllä kirjaan pohjautuvan teatterinäytöksen, joka oli miellyttävämpää seurattavaa.
1. Margaret Craven - Kuulin pöllön kutsuvan
En oikeastaan edes tiedä, mitä sanoa tästä. Yksinkertaisesti tylsin ja puuduttavin kirja, jonka olen eläessäni lukenut. Ei kiinnostanut millään tasolla. Paljolti syy on kyllä siinä, että tämä oli yksi niistä surullisenkuuluisista kirjoista, jotka koulussa oli pakko lukea. Enkä muuten ollut yksin mielipiteeni kanssa - yli kolme neljäsosaa luokasta taisi pakostakin huolimatta jättää tämän sikseen.
Hupsistarallaa.. Tästähän tuli melkoista tylyttämistä. Oli yllättävän vaikeaa selittää osaa valinnoista, joidenkin lukemisesta kun on jo jonkin aikaa. Jos kirja ei myöskään yksinkertaisesti jätä käteen mitään, on vaikeaa kertoa missä syy siihen mahdollisesti piilee. Yleisesti ottaen taidan juuri näiden teosten takia karsastaa vähän vanhempaa kirjatuotantoa.. :D Onkohan kenellekään muulle jäänyt ns. koulukirjakammoa?