sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Vladimir Nabokov - Lolita

Lolita, elämäni valo, kupeitteni tuli. Minun syntini, minun sieluni. Lo-li-ta: kolme kertaa kielen kärki hypähtää kitalaella ja koskettaa kolmannella hampaita. Lo.Lii. Ta.

Hän oli Lo, vain Lo, aamulla; pituus neljä jalkaa kymmenen tuumaa toisessa jalassa nilkkasukka. Hän oli Lola housuasussa. Hän oli Dolly koulussa. Hän oli Dolores pisteviivalla. Mutta minun sylissäni hän oli aina Lolita.

Gummerus
Lolita oli viimeinen niistä kirjoista, jotka vaadittiin kirjallisuuden kurssin suoritusta varten. Itseasiassa minulle tuli kyseisten kirjojen kanssa pienoinen hoppu, enkä siis ehtinyt lukea Lolitaa kokonaan ennen tenttipäivää - päätin siitä huolimatta kahlata sen näin jälkikäteen loppuun asti, sillä se oli aiheeltaan hyvin radikaalisti erilainen verrattuna muihin valitsemiini kirjoihin. 

Lolitan tarinan kertoo salanimellä Humbert Humbert esiintyvä keski-ikäinen mieshenkilö, joka tuntee seksuaalista vetoa alaikäisiin tyttölapsiin, joita kutsuu "nymfeteiksi". Hän iskee silmänsä 12-vuotiaaseen Dolores Hazeen, jonka läheisyyteen Humbert epätoivoisesti kaipaa - jopa niin paljon, että avioituu lopulta tytön äidin kanssa. Pian Doloresin äiti kuitenkin kuolee, mikä ajaa Humbertin loputtomalle, öisien motellien ja päivittäisten nähtävyyksien täyttämälle pakomatkalle Dolores mukanaan.

Arkaluontoisesta aiheestaan johtuen Lolita on herättänyt paljon ristiriitaisia mielipiteitä. Vaikka lasten hyväksikäyttö onkin aiheena inhottava, niin Lolita ei itsessään ollut mielestäni erityisen vastenmielistä luettavaa. Kirja ei varsinaisesti mässäile mielikuvilla tai ole liian suorasukainen, vaikka se onkin katsaus mieleltään sairaan ihmisen ajatuksiin. 

Nabokov rakastaa selvästi päättymättömältä tuntuvaa kuvailua. Siinä on oikeastaan suurin syy, miksi en nauttinut Lolitan lukemisesta kirjan alkupuolta pidempään. Alun tapahtumaketjun tuoma mielenkiinto katkesi loputtoman pakomatkan, Lo'n jatkuvan ulkonäön ja jokaisen tämän pienen oikun kuvailemiseen. On myönnettävä, että toisinaan selasin hajamielisesti sivuja eteenpäin odottaen jotakin tapahtuvaksi. Uskonkin, että kirja olisi tehnyt minuun suuremman vaikutuksen, mikäli se olisi ollut ytimekkäämpi ja kuvailua olisi ollut puolet vähemmän.

Hämmentävintä oli kenties se, miten lukiessa oli aina välillä pysähdyttävä muistuttelemaan itselleen kertojan mielenlaadusta ja epäluotettavuudesta. Humbert kun on ovela kertoja: hän osoittaa nöyryyttä, jopa jonkinasteista syyllisyyttä, kuvaillessaan tapahtumien kulkua ja omia motiivejaan. Hän myös yrittää vierittää syyt Lolitan niskoille, niin että tyttö viettelikin hänet, eikä toisin päin. Kun lukija ei sen lisäksi koskaan pääse muiden hahmojen kuin Humbertin mielen sisälle, on vaikeaa olla varma miten kaikki on todellisuudessa tapahtunut tai miltä tapahtumien kulku vaikuttaisi kaikkitietävän kertojan kautta. 

Oli todellisuus sitten mitä tahansa, jopa Humbertin oma kerronta paljastaa karusti hänen oman osuutensa: kuinka hän houkuttelee nuoren Doloresin verkkoonsa kuin hämähäkki, kuinka hän itsekin puhuu miten hänen saalistavan verkkonsa säikeet "on levitetty yli talon" ja kuvaa niin kutsuttuja nymfettejään ikään kuin perhosina. Hän on armoton saalistaja, ansojen asettaja, joka jollain tasolla myös tietänee tuhonneensa nuoren lapsen elämän peruuttamattomasti. 

Lopullinen tuomioni onkin, että vaikka Lolita pisti ajattelemaan, se ei vaikuttanut yhtä suuresti kuin olin kenties odottanut tai jopa toivonut, vaan kaatui omaan korukielisyyteensä. 

Arvosana: * * *

Aloitan tällä teoksella myös kesän kirjabingo -haasteen, josta päätin rastittaa lokeron "klassikko". :) 

perjantai 30. toukokuuta 2014

Blogi-kulta, herää jo, herää jo..

Hui! Talvi on päättynyt aikaa sitten, kevätkin on jo lähes ohi ja kesä kolkuttelee ovella - mutta pikku blogini on unohtunut täydelliseen horrostilaan. Blogin ylläpitäjänkin on häpeäkseen tunnustettava, että kirjoja on tullut luettua kovin vähän, ellei nyt lasketa kirjallisuuden kurssille läpikäytyjä klassikkoteoksia. Lisäilin kyllä luettujen listalle erinäisiä teoksia, mutta niistä tuskin on luvassa erillisiä arvosteluja, kun aikaa niiden lukemisesta alkaa olla jo jonkin verran..

Nyt opinnot ovat kuitenkin tältä keväältä ohitse, ja se tarkoittaa toivon mukaan vastaavasti enemmän innostusta lukemiselle ja blogeilulle! :) Uudet tuulet puhaltavat myös blogin ulkoasussa, joka sekin valmistautuu ottamaan vastaan alkavan kesän. 

Ajattelin tässä käyttää samalla tilaisuuden hyväkseni ja vastata.. *kröhkröh* vähän myöhässä.. saamaani 11 kysymyksen haasteeseen. Haastajia oli peräti kaksin kappalein, kiitos siis Noannalle ja Sinille! :) Vastaan tällä kertaa Noannan kysymyksiin, kun ne ensimmäisenä sain. Siispä:

11 kysymyksen haaste

1. Jokaisen haastetun pitään kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Noannan kysymykset:

1. Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?
- Realisti, huumorintajuinen ja laiskimus.

2. Millä kyvyllä osallistuisit Talent-kilpailuun?
- Voi eeei.. :D Ei kyllä tule mieleen mitään hauskaa.. Sarkastisella huumorillani?

3. Minkä elokuvan olet nähnyt viimeksi ja mitä pidit siitä?
- Thor: The Dark World. Näin sen toistamiseen ja kyllä, pidin kovasti, joskin kyseinen leffa on minulle Thor- ja Loki-fanina melko emotionaalisesti kuormittava.. :D

4. Mistä sait idean bloggaamiseen?
- Minua oli jo jonkin aikaa ehtinyt kiehtoa ajatus sekä blogin pitämisestä että kirja-arvioiden kirjoittamisesta. Alunperin ajattelin kirjoittavani arviot vain itselleni, ikään kuin muistinvirkistykseksi siitä, mitä on oikein tullut luettua - mutta lopulta päädyin kuitenkin yhdistämään nämä kaksi ideaa keskenään.

5. Jos saisit valita minkä tahansa kirjan miljöön tai maailman, mihin muuttaisit?
- Ehdottomasti Harry Potterien miljööseen, muu ei tule kysymykseenkään! Rakastan Britanniaa jo muutenkin, mutta kun lisätään soppaan vielä taikakoulu ja kokonainen taikayhteisö, niin sitä olisi jo suorastaan mahdotonta vastustaa.. :)

6. Suunnitteletko mielelläsi elämää eteenpäin vai katsotko mieluummin, mitä se tuo tullessaan?
- Vihaan päätöksentekoa, joten sen suhteen en pidä liiallisesta kaukaisuuteen katselusta - toisaalta taas en osaa olla lainkaan spontaani, vaan minun on suunniteltava kaikki pienemmätkin asiat hyvissä ajoin etukäteen.. Riippuu siis oikeastaan hyvin paljon mielialasta ja menossa olevan tulevaisuuskammon vakavuusasteesta.. :D

7. Jos sinun pitäisi valita loppuelämäksesi vain lukeminen tai kirjoittaminen, kumman valitsisit?
- Lukeminen. Pidän kirjoittamisesta, mutta karu fakta on, etten koskaan saa suollettua kynästä tai näppäimistöstä sellaista tekstiä, jota osaisin oikeasti itse arvostaa. :D Uppoudun siis paljon mieluummin muiden hengentuotoksiin - ja onhan silloin paljon enemmän valikoimaakin kuin vain oman pään tuotokset!

8. Milloin viimeksi tutustuit uuteen ihmiseen?
- Jos lasketaan vain sellaiset ihmiset, joihin koen todella tutustuneeni hyvin, niin heti yliopiston alettua ja sittemmin myös englannin kurssilla. :)

9. Bravuurisi keittiössä?
- Oivoi.. Keittiö ei ole vahvinta maaperääni, joten bravuureista löytyy oikeastaan vain mokkapalat. Mutta ne ovat aina uskomattoman herkullisia, vaikka itse sanonkin..! :D

10. Onko sinulla jo suunnitelmia kesäksi?
- Ei vielä kamalan paljoa, mutta toivottavasti enemmän lukemista kuin talvella, kavereiden näkemistä, festareita ja muuta hauskaa.

11. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
- Hetket, jolloin ei tarvitse huolehtia tekemättömistä hommista ja velvollisuuksista, vaan voi ottaa rauhassa ja nauttia. (: Ja tietenkin myös ystävät, matkustelu, musiikki ja herkuttelu.

Olen jo sen verran myöhässä, etten haasta tällä kertaa ketään.. :)

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Eowyn Ivey - Lumilapsi

"1920-luvun Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuuttaan sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajautumassa erilleen - Jack raataa maatilalla perheen elatuksen eteen ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Kun ensilumi pitkän ja kylmän syksyn jälkeen sataa, hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Mutta aamulla lumilapsi on poissa.

Pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua pieni tyttö, metsän lapsi. Hän kutsuu itseään Fainaksi. Tyttö elää yksin keskellä Alaskan villiä luontoa ja metsästää rinnallaan punainen kettu. Pikkuhiljaa Jack ja Mabel oppivat ymmärtämään Fainaa ja alkavat rakastaa tätä kuin omaa lastaan. Mutta kesyttömässä Alaskassa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Totuus Fainasta muuttaa lopulta heidät kaikki."

bazarforlag.fi

Mabel ja Jack elävät Alaskan jylhissä maisemissa uudisasukkaina. Vaikka muuton Alaskaan oli tarkoitus toimia uutena alkuna, suru heidän kuolleena syntyneestä lapsestaan ja rankat elinolosuhteet työntävät Mabelia ja Jackia hitaasti mutta varmasti erilleen - kunnes ensilumi sataa ja kaikki muuttuu. 

En tiennyt lainkaan mitä odottaa tähän kirjaan tarttuessani. Takakansikaan ei juuri auttanut viitoittamaan tietä, joten pieni epävarmuus siivitti koko lukukokemustani. Odottaako jotain maagista? Tragediaa? Vai kenties lisää salaperäisyyttä? Jälkikäteen olen sitä mieltä, että kirja tarjosi pieninä annoksina näistä jokaista. 

Faina on mystisyyden verhoon piiloutuva hahmo - onko hän oikea vai ei? Onko hän syntynyt Mabelin ja Jackin syvästä kaipuusta vai kätkeytyykö pikkutytön tarinan taustalle muutakin? Näitä kysymyksiä lukija joutuu pyörittelemään mielessään pidempäänkin, ennen kuin vastauksia tarjotaan - ja ehkä vielä senkin jälkeen..

Tarina hahmoineen oli karulla tavalla kaunis, mutta loppu jätti minut hieman kylmäksi. Ehkä muutoin koko kirjan läpi jatkuvaan maagisuuteen tuli liian suuri särö, tai sitten olisin vain toivonut kaiken päättyvän eri tavalla. En osaa sanoa. 

Tämä on muuten hirvittävän vaikea kirja arvioida. Se herätti kyllä ajatuksia ja tunteita - mutta tarkalleen ottaen millaisia?

Arvosana: ***