Anneli Kanto & Terhi Rannela - Kapinallinen

Khalkosta hallitsee diktaattorin ottein suuri isä Radko, jonka mielestä väkivalta on kaunein vallan muoto. Hänen puolisonsa Snezana taas sovittelee ylleen filosofin viittaa. Amaya perheineen elää piilossa köyhässä kalastajakylässä, kunnes kapinalliset tuovat viestin. Amayan ja Miroslavin täytyy päättää, lähteäkö johtamaan kansannousua vai jäädä elämään turvallista arkea pienen tyttärensä kanssa...

Adlibris.com

Valta on vaihtunut Khalkoksella. Salamurhattuaan veljensä ja raivattuaan tämän vaimon pois tieltä, Radko saa viimein hallita kansaansa väkivallalla ja pelolla. Hänen rinnallaan Snezana on omaksunut korkean puolison aseman ja nauttii ylellisestä elämästään.

Sillä aikaa Amaya ja Miroslav elävät piilossa pienen tyttärensä kanssa kalastajakylässä. Kapinallisilta saamansa viestin jälkeen heidän on päätettävä, lähtevätkö he johtamaan kansaa Radkon hirmuvaltaa vastaan - ja ovatko he valmiita riskeeraamaan niin oman kuin kaikkien muidenkin turvallisuuden.

Kapinallinen on Kuparisaari-trilogian viimeinen osa, jota odottelinkin innolla heti edellisen luettuani. Odotukset päätökselle olivat melko korkeat, ja ehkä juuri siksi tästä jäi vähän valju olo. Kapinallinen ei missään tapauksessa ole huono, vaikka ei kyllä aivan yhtä hyväkään kuin kaksi edeltävää kirjaa.

Pidän tässä - kuten koko trilogiassa - erityisesti siitä, että juoni tai loppuratkaisu ei ole liian ilmeinen. Monet käänteet ovat sellaisia, ettei niiden usko tapahtuvan ennen kuin ne todella tapahtuvat. Nuortenkirjoihin helposti eksyviltä kliseiltä onkin mielestäni vältytty mallikkaasti.

Myös hahmot ovat mielenkiintoisia. Urgh, Radko ja Snezana saivat vereni erityisesti kiehumaan. Snezana, ennen niin sisarelleen uskollinen ja tästä kovasti välittänyt nuori nainen (ainakin aiemmissa kirjoissa näytettyjen kirjeiden perusteella), on nyt katkera ja petollinen. Tässä kirjassa Amaya ja Miroslav eivät tuntuneet niin vahvasti päähenkilöiltä - huomiota oli jaettu monelle muullekin hahmolle.

Kirja olisi voinut olla melkein pidempikin. Välillä tapahtumat suorastaan vyöryivät eteenpäin ja käännettä oli käänteen perään - mutta toisaalta, ei vauhti suoranaisesti ollut liiankaan kova, eikä kirjaa lukiessa ainakaan ehtinyt iskeä kyllästys.

Kaiken kaikkiaan tästä koko trilogiasta jäi hyvä maku suuhun! Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, ainakin minulle tämä oli melkolailla erilainen nuortensarja kuin millaisiin olen tottunut. Valta, juonittelu ja yhteiskunta ovat vahvasti esillä.

Arvosana: * * *

Anneli Kanto & Terhi Rannela - Korkea puoliso

Khalkoksen saarella puhaltavat uudet tuulet. Amaya on vakiinnuttanut asemansa Korkeana puolisona, ja hän on saanut aikaan paljon hyvää: julmat rangaistusleirit on lakkautettu, naisia on alettu kouluttaa, jopa kuparin hintaa on saatu nostettua. Kansa rakastaa hyväntahtoista hallitsijaansa, mutta kaikki eivät kuitenkaan ole muutoksista innoissaan.

Lilyana, naisista ensimmäinen, halveksuu miniäänsä avoimesti. Toinen poika Radko taas ei voi sietää sitä, miten hänen isänmaataan sarmatialaistetaan. Kun Lilyana ja Radko saavat selville Amayan salaisuuden, he alkavat punoa juonia. Naikkonen on saatava pois valtaistuimelta – keinolla millä hyvänsä.

Karisto.fi

 

Uudet tuulet puhaltavat Khalkoksella: julmat kaivosrangaistukset on lopetettu, kuparin hinta on saatu neuvoteltua korkeammaksi ja naisten asemaa on ryhdytty parantamaan huimasti.  Samalla Amayan asema Korkeana puolisona on vakiintumassa, hänellä on lempeä aviomies ja rakastaja, ja hän on juuri synnyttänyt esikoisensa. Kaikki näyttää olevan menossa parempaan päin - kunnes katkeroituneet Lilyana ja Radko saavat selvitettyä Amayan tarkasti varjellun salaisuuden. Kaksikko ryhtyy oitis toimeen, jotta vallananastaja saataisiin pois kuvioista, keinoja kaihtamatta.

 

Ohhoh! Tähystäjäneidon luettuani jäin kyllä siihen uskoon, että kirjailijakaksikolta Kanto ja Rannela löytyy taitoa, mutta jatko-osa onnistui silti yllättämään - ehdottoman positiivisesti! Se oli täynnä jännittäviä käänteitä, juonittelua ja yllätyksiä. Loput arvostelusta sisältää pieniä spoilereita.

 

Hahmojen esittelyä laajennetaan Tähystäjäneitoon verrattuna. Nyt esille pääsevät ensimmäistä osaa paremmin Lilyana, juonitteleva ja omahyväinen Radko sekä muutama muu hahmo, jotka jäivät lähinnä mainitsemisen tasolle ensimmäisessä osassa. Keskeinen roolinsa on myös Amayan sisarella Snezanalla, josta kuullaan nyt myös muuten kuin pelkkien kirjeiden välityksellä. Hänelle en kyllä kyennyt lämpenemään laisinkaan, vaikka aluksi pidin häntä melko harmittomana, hivenen sinisilmäisenä tapauksena.

 

En voi sanoa osanneeni odottaa muutamia tiettyjä juonenkäänteitä - kirja johti lopulta aivan toiseen suuntaan kuin olin ikinä kuvitellut, mutta toisaalta juuri se kolahti täydellisesti. Jaarittelu jää vähemmälle kuin Tähystäjäneidossa, ja sen sijasta keskitytään uusiin käänteisiin ja toimintaan. Muutenkin kokonaisuus tuntuu ehjemmältä. Huomasin eläytyväni kirjaan, odottavani hymy huulilla tai (suurimmassa osassa tapauksista) kauhu mielessäni mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

Miinusta tulee mieleen ainoastaan Radkon ja Snezanan tarinan liian nopeasta, jokseenkin kliseenomaisesta etenemisestä.  Hyvin kasvatettu tyttö tuntuu olevan liian helposti valmis heittäytymään täysin vieraan miehen vietäväksi, ja muuttuu ainakin minun silmissäni hyvin nopeasti luonteeltaan uuden tilanteen mukana. Ei se kuitenkaan syö juonta liiaksi.

 

Jäin suorastaan janoamaan kolmatta ja viimeistä osaa, joka toivottavasti vie kokonaisuuden ansaitsemaansa päätökseen. Tämä mainio trilogia saa toimia lippulaivanani suomalaisen kirjallisuuden pelon kukistamisessa! :D

 

Arvosana: ****

Anneli Kanto & Terhi Rannela - Tähystäjäneito

Vauraan Sarmatian tähystäjäneito, 17-vuotias Amaya, matkustaa kolkolle Khalkoksen saarelle osallistuakseen valtiollisiin hautajaisiin. Oppaakseen suloinen Amaya saa hallitsijahuoneen töykeän neuvonantajan, Miroslavin.

Kun Amaya on edustusvelvollisuutensa hoitanut ja valmis palaamaan kotiin, selviää, että Khalkoksen hovilla on neidon varalle pahaenteinen, pelottava suunnitelma, joka muuttaa Amayan elämän peruuttamattomasti.

Kirjasampo.fi

Valitsin Anneli Kannon ja Terhi RannelanTähystäjäneidon luettavaksi ystäväpiirin ja blogien kautta kuultujen kehujen takia, muussa tapauksessa se olisi varmaan sivunnut liian kaukaa kiinnostuksenkohteitani ja jäänyt kirjaston hyllyyn. Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että päätin kokeilla jotain erilaistakin. Jopa sitä "pelottavaa ja ennakkoluuloja herättävää" suomalaista!

Amaya on siis vauraan Sarmatian tähystäjäneito, jonka ensimmäinen edustustehtävä on matkustaa kolkolle Khalkokselle osallistumaan saaren entisen hallitsijan hautajaisiin. Neito saa oppaakseen Miroslavin, töykeän neuvonantajan, joka ei ole erityisen iloinen taakakseen langenneesta tehtävästä - vaikka se edistääkin hänen omia suunnitelmiaan..

Khalkos on aina jäänyt Sarmatian varjoon, ja pienempänä ja köyhempänä valtiona se joutuu esimerkiksi myymään halpaa kuparia kaivoksistaan sarmatialaisille. Nyt Khalkoksen hovilla on kuitenkin suuria suunnitelmia Amayan varalle - sellaisia, mistä tyttö itse ei saa tietoa ennen kuin liian myöhään. Vierailu muuttaa tähystäjäneidon elämän täysin, kun juonet ja valtapeli alkavat pikkuhiljaa paljastua kaiken taustalta.

Alku käynnistyi jotenkin verkkaisesti, pääosin kahden valtion erojen ja hovielämän kuvauksilla. Sen jälkeen mentiin kuitenkin mielenkiintoisempaan suuntaan, sillä kirja rakentuu ja hahmottuu pikkuhiljaa. Kaikkea ei kerrota oikopäätä, eikä kaikki ole aina juuri sitä miltä se vaikuttaa. Sen sain lukiessani huomata, kun hämäännyin ensimmäisestä annetusta "käänteestä" tai muutoksesta niin, että jouduin palaamaan muutaman sivun taaemmas ja tarkistamaan, olinko epähuomiossa ohittanut jotakin tärkeää. Ei, enpä ollut. Kertomus on vain rakennettu siten, pikkuhiljaa yksityiskohtia paljastaen.

Hahmoista tykästyin oikopäätä Miroslaviin, älykkääseen mutta melkoisen yrmeään neuvonantajaan, jonka harteille Amayan oppaana toimiminen on langennut. Selkein hahmokehitys onkin nähtävissä juuri hänessä. Amaya puolestaan on aavistuksen naiivi,  samalla kuitenkin oikeamielinen ja nokkelakin. En erityisesti rakastunut häneen hahmona, mutta enpä onneksi vihaakaan. Korkea puoliso Lilyana taasen aiheuttaa ikäviä tuntemuksia, ja voin vain kuvitella hänet laittamassa lisää kapuloita rattaisiin myöhemminkin.

Kirja sisältää paljon poliittista juonittelua, valtapeliä, mutta samalla siinä on vahvasti esillä naisnäkökulmaa: Khalkoksen hallitsijan kuoltua tämän puoliso, Lilyana, on vallankahvassa, kun taas Sarmatiassa ruorinainen näkyy olevan muutenkin arvostetuimmassa asemassa. Khalkoksella ollessaan myös nuori Amaya yrittää nostaa naisten asemaa samanlaiseksi kuin Sarmatiassa, muun muassa vaatimalla näille samoja oikeuksia käydä koulua ja lukea.

Joten kyllä kyllä, tällainenkin toimii. :) Pitää hankkia kakkososa luettavaksi, kunhan se kirjastosta vapautuu.

Arvosana: ***½