keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Anneli Kanto & Terhi Rannela - Tähystäjäneito

Vauraan Sarmatian tähystäjäneito, 17-vuotias Amaya, matkustaa kolkolle Khalkoksen saarelle osallistuakseen valtiollisiin hautajaisiin. Oppaakseen suloinen Amaya saa hallitsijahuoneen töykeän neuvonantajan, Miroslavin.

Kun Amaya on edustusvelvollisuutensa hoitanut ja valmis palaamaan kotiin, selviää, että Khalkoksen hovilla on neidon varalle pahaenteinen, pelottava suunnitelma, joka muuttaa Amayan elämän peruuttamattomasti.

Kirjasampo.fi

Valitsin Anneli Kannon ja Terhi RannelanTähystäjäneidon luettavaksi ystäväpiirin ja blogien kautta kuultujen kehujen takia, muussa tapauksessa se olisi varmaan sivunnut liian kaukaa kiinnostuksenkohteitani ja jäänyt kirjaston hyllyyn. Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että päätin kokeilla jotain erilaistakin. Jopa sitä "pelottavaa ja ennakkoluuloja herättävää" suomalaista!

Amaya on siis vauraan Sarmatian tähystäjäneito, jonka ensimmäinen edustustehtävä on matkustaa kolkolle Khalkokselle osallistumaan saaren entisen hallitsijan hautajaisiin. Neito saa oppaakseen Miroslavin, töykeän neuvonantajan, joka ei ole erityisen iloinen taakakseen langenneesta tehtävästä - vaikka se edistääkin hänen omia suunnitelmiaan..

Khalkos on aina jäänyt Sarmatian varjoon, ja pienempänä ja köyhempänä valtiona se joutuu esimerkiksi myymään halpaa kuparia kaivoksistaan sarmatialaisille. Nyt Khalkoksen hovilla on kuitenkin suuria suunnitelmia Amayan varalle - sellaisia, mistä tyttö itse ei saa tietoa ennen kuin liian myöhään. Vierailu muuttaa tähystäjäneidon elämän täysin, kun juonet ja valtapeli alkavat pikkuhiljaa paljastua kaiken taustalta.

Alku käynnistyi jotenkin verkkaisesti, pääosin kahden valtion erojen ja hovielämän kuvauksilla. Sen jälkeen mentiin kuitenkin mielenkiintoisempaan suuntaan, sillä kirja rakentuu ja hahmottuu pikkuhiljaa. Kaikkea ei kerrota oikopäätä, eikä kaikki ole aina juuri sitä miltä se vaikuttaa. Sen sain lukiessani huomata, kun hämäännyin ensimmäisestä annetusta "käänteestä" tai muutoksesta niin, että jouduin palaamaan muutaman sivun taaemmas ja tarkistamaan, olinko epähuomiossa ohittanut jotakin tärkeää. Ei, enpä ollut. Kertomus on vain rakennettu siten, pikkuhiljaa yksityiskohtia paljastaen.

Hahmoista tykästyin oikopäätä Miroslaviin, älykkääseen mutta melkoisen yrmeään neuvonantajaan, jonka harteille Amayan oppaana toimiminen on langennut. Selkein hahmokehitys onkin nähtävissä juuri hänessä. Amaya puolestaan on aavistuksen naiivi,  samalla kuitenkin oikeamielinen ja nokkelakin. En erityisesti rakastunut häneen hahmona, mutta enpä onneksi vihaakaan. Korkea puoliso Lilyana taasen aiheuttaa ikäviä tuntemuksia, ja voin vain kuvitella hänet laittamassa lisää kapuloita rattaisiin myöhemminkin.

Kirja sisältää paljon poliittista juonittelua, valtapeliä, mutta samalla siinä on vahvasti esillä naisnäkökulmaa: Khalkoksen hallitsijan kuoltua tämän puoliso, Lilyana, on vallankahvassa, kun taas Sarmatiassa ruorinainen näkyy olevan muutenkin arvostetuimmassa asemassa. Khalkoksella ollessaan myös nuori Amaya yrittää nostaa naisten asemaa samanlaiseksi kuin Sarmatiassa, muun muassa vaatimalla näille samoja oikeuksia käydä koulua ja lukea.

Joten kyllä kyllä, tällainenkin toimii. :) Pitää hankkia kakkososa luettavaksi, kunhan se kirjastosta vapautuu.

Arvosana: ***½

2 kommenttia:

  1. Kiva arvio. Tämä pitääkin laittaa omalle lukulistalle, silleen pysyvämmin. Sain joulukorttina tämän kirjan promokortin :)

    Hyvä että uskaltauduit pelottavan suomalaisen pariin, ehkä löytyy lisää kivaa. Helena Warista tai J.S. Meresmaata esimerkiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehkä ne ennakkoluulot suomalaista kohtaan hiljakseen tässä karisevat! :D Lainasin juuri tänään Kuparisaareen toisen osan, jonka olen ainakin kuullut olevan yhtä hyvä ellei jopa parempi kuin tämä ensimmäinen osa. Pianhan se nähdään.

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita! :)