torstai 28. helmikuuta 2013

Kirjalöytöjä!

Huhhei. Minä olen kirjabloggari, joka hankkii yleensä arvostelemansa kirjat kirjastosta. En siis juurikaan hamstraa niitä omaan hyllyyn - oikeastaan vain siinä harvinaisessa tapauksessa, että tiedän aiemman lukukokemuksen perusteella kirjan korvaamattoman hyväksi ja haluan sen hyllyäni koristamaan. Edes minä en kuitenkaan voi vastustaa kirjoja, jotka saa omakseen naurettavan halvalla, voisi sanoa jo että ilmaiseksi.
 
Tässä parin viikon sisällä on siis tullut hankittua enemmän kirjoja kuin mitä olen ikinä hankkinut edes vuodessa, haha. Nämä kaikki ovat käytettyjä löytöjä, niin kirpputoreilta kuin kirjaston poistettavien joukosta - mutta silti aivan priimakunnossa! Sen lisäksi erityismainintana pinkasta löytyy Joanne Harrisin "Herrasmiehiä ja huijareita", joka saapui postissa arvontavoittona Le Masque Rouge -blogin Emilieltä. Vielä kerran suuret kiitokset, kirjasta tulee olemaan paljon iloa! :)
 
 
Kävin lauantaina pitkästä aikaa kirpputoreja kiertämässä, ja sieltä tarttuikin sitten saman tien mukaan lisää Joanne Harrisin tuotantoa. "Kesäviiniä", "Appelsiinin tuoksu" ja "Sarkaa ja samettia" irtosivat kaikki 2 eurolla kappale. Erittäin hyväkuntoisia ovat, ainoastaan kansien irtopäällysteet ovat hitusen rispaantuneet reunoista, mutta väliäkös hällä!

Kirjastossa sen sijaan olin käymässä puhtaasti pänttäysmielessä, kun poikkesin lueskelemaan informaatiotutkimusta rauhaisassa ilmapiirissä. Olenkin huomannut, että kun ympärillä ei ole liikaa häiriötekijöitä tai muita houkutuksia, onnistuu lukeminenkin paremmin - toisin sanoen kaikkialla muualla paitsi kotona! :D

Lähtiessäni päätin vielä vilkaista poistuvien kirjojen pinkkaa ja mitä löysinkään: Neil Gaimanin "Coraline varjojen talossa"! Hihkaisin melkein ääneen kun vilkaisin hintaa, naurettavat 50 senttiä ahkerasti luetusta, mutta täysin käyttökelpoisesta kirjasta. Tarkemman tutkinnan jälkeen olin napannut syliini vielä Christopher Paolinin "Eragonin" ja J.K. Rowlingin "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Kaikkien kolmen yhteishinta oli 1,5 euroa. 1,5 euroa! 

Hullua, miten onnellisena poistuin kirjastosta - kasvoillani oli varmaan näkemisen arvoinen hölmöniloinen hymy koko kotimatkan ajan. Kyllä opiskelu selvästi kannattaa, kun siitä näin palkitaan! :D

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

C.J. Daugherty - Night School, Yön valitut

Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitystrilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseen. 

Kun 16-vuotiaan Allien isoveli ja uskottu Christopher yllättäen katoaa, Allie syyttää vanhempiaan. Vanhemmat päättävät lähettää kapinoivan tytön sisäoppilaitokseen keskelle metsää. Yllätyksekseen Allie viihtyy uudessa koulussaan, saa ystäviä ja löytää komean poikaystävän Sylvainin. Hänellä on kuitenkin vahva tunne, ettei Cimmeria ole aivan tavallinen sisäoppilaitos. Mikä oikein on salainen Yökoulu, johon saavat osallistua vain harvat ja valitut oppilaat? Mitä salaisuutta sen jäsenet piilottelevat? 

Koulun tanssiaisissa alkaa tapahtua. Kun yksi tytöistä löytyy murhattuna, Allie huomaa olevansa itsekin suuressa vaarassa. Mutta miten tapahtumiin liittyy Allien kadonnut veli?


Bookplus.fi

Allien elämässä alkoi alamäki, kun hänen rakas isoveljensä Christopher katosi jälkiä jättämättä ja täysin selittämättömästi - tämän seurauksena Allie alkoi kapinoida vanhempiaan vastaan, laiminlyödä koulunkäyntiään ja ajautua huonoille teille. Vanhemmat eivät enää jaksa ylenkatsoa tyttärensä temppuilua, ja niinpä hänet lähetetään kauas kotoa, sisäoppilaitokseen nimeltä Cimmeria.

Cimmeria henkii salaperäisyyttä, eikä Allie usko sen olevan aivan tavanomainen sisäoppilaitos - etenkään, kun sen yhteydessä toimii myös "yökoulu", josta kenenkään ei ole sallittua puhua.. Nopeasti Allie kuitenkin sopeutuu kouluun, tutustuu uusiin ihmisiin ja saa itselleen myös komean Sylvainin huomion. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun koulun tanssiaisten aikana yksi oppilaista löytyy surmattuna. Kuka on kaiken takana?

Kuvitttelin kirjan varausvaiheessa hankkineeni itselleni uuden fantasiakirjan luettavaksi - muita blogeja selaamalla selvisi, etten ollut yksin oletukseni kanssa! Jotenkin kirjan nimi, hämäräperäinen sisäoppilaitos ja takakannen teksti henkivät fantasiamaisuutta, eikö totta? :D Mutta ehei, sitä ei tällä kertaa ole tarjolla.

Siitäkin huolimatta Yön valitut on oikein kiinnostava opus. Siitä puuttui tietty ennalta-arvattavuus, josta melko usein purnaan täällä blogissakin - mietin pääni puhki erilaisia salaliittoteorioita siitä, että koska tahansa tuo ja tuo henkilö paljastuu jonkinlaiseksi konnaksi tai petturiksi, mutta sain pian huomata olevani hakoteillä. Vasta lopummassa juoni alkaa tihetä ja koulussa sattuneet outoudet selvitä.

Allie on melko keskiverto päähenkilö, lisämaustetta tuovat tietenkin hänen hivenen arveluttavat taustansa - rikkeet ja tihutyöt, jotka sääli kyllä tuntuvat hukkuvan jo melko alkumetreillä. Ehkä syynä on kuitenkin yksinkertaisesti maisemanvaihdos, ilmeisestihän hänen aiempi käytöksensä oli vain reagointia isoveljen katoamiseen ja kapinointia vanhempia vastaan, ei Allien "todellinen" luonne.

Mutta urgh.. Sylvainista en kyllä pitänyt alun alkaenkaan yhtään. >D Kamala lipeä limanuljaska. Carteriin sen sijaan kiinnyin varsin nopeasti - harmittaa vain, ettei tässäkään vältytä pieneltä kolmiodraamailulta.. Noh, saa nähdä miten tilanne kehittyy tulevaisuudessa. Noin kokonaisuudessaan kirja oli kyllä kiinnostava ja lukemisen arvoinen, ja varmasti luen myös seuraavat osat. Tietääkö kukaan, moniko-osainen sarja tästä on tulossa?

Arvosana: ***½

perjantai 22. helmikuuta 2013

Rick Riordan - Pedon varjo

Kanen sisarukset Carter ja Sadie tiesivät saavansa koulutusta taikavoimien käytössä saattaakseen muinaisten Egyptin jumalten järjestyksen jälleen maailmaan. Mutta heillä ei ollut aavistustakaan, että maailma suistuisi samalla täydelliseen sekasortoon.

Kaaoksen käärme Apep uhkaa tuhota koko maailman. Taikurit ovat kääntyneet toisiaan vastaan ja jumalat ovat katoamassa. Kanen sisarusten rinnalla taistelleista ystävistä toinen on kadottamassa elämänvoimansa ja toinen pitää vanhuudenhöperöä Ra-auringon jumalaa aisoissa.

Syöksyessään hengenvaarallisesta seikkailusta toiseen sisarukset yrittävät olla ajattelematta, että he ovat vain pari teini-ikäistä, joiden tehtävänä on estää maailmaa syöksymästä omaan tuhoonsa.

Bookplus.fi

Kanen sisarusten seikkailun päättää trilogian viimeinen osa, Pedon varjo. Carter ja Sadie ovat kouluttaneet muita nuoria taikureita oppimaan voimansa ja asettumaan heidän rinnalleen pahuuden voimia vastaan - mutta riittääkö se, kun aikaa on vain muutama päivä ja kaaoksen käärme Apep uhkaa syöstä koko maailman tuhoonsa?

Aiempien saman sarjan kirjojen lukemisesta on kulunut tovi, ja vähän aikaa piti muistella, että minkäslaiseen tilanteeseen sitä oikein jäätiin. Kun juoni alkoi edellisistä kirjoista hahmottua takaisin päähän, piti Pedon varjo minut loppuun asti otteessaan.

Rakastan mytologioita, sen olen varmaan jo kertonutkin. Kreikkalainen ja skandinavinen mytologia ovat vielä lähempänä sydäntä, ja juurikin huonoiten tunnen varmaan egyptiläistä mytologiaa. Kanen kirjat ovat oiva lääke ja tietolähde korjaamaan asiaa! Vaikka kirjoissa viljellään huumoria ja jumalat yhdistetään hillumaan nykyajassa esimerkiksi keskelle Lontoota, Egyptiä tai Amerikan kaupunkeja, tarjoavat ne kuitenkin ohessa paljon paikkansakin pitävää tietoa mytologioista, eritoten rituaaleista, jumalten rooleista ja niin edespäin.

Carter ja Sadie ovat loppujen lopuksi haha.. no, miten sen nyt sanoisi. Melko ärsyttäviä, mutta kuitenkin heidän sisarussuhteensa on saatu kuvattua niin hellyyttävän todentuntuisesti. Keskinäistä naljailua on enemmän kuin kylliksi, mutta silti kumpikin välittää toisistaa enemmän kuin kehtaisi edes myöntää.

Hahmoista noin muuten pidän erityisesti Anubiksesta, vaikka en oikein osaakaan eritellä syitä. Ainut mikä hahmojen kehityksessä ihmetyttää on se, mihin suuntaan Seth on mennyt - hän tuntuu saaneen ensimmäisen kirjan päävihollisen roolistaan ns. alennuksen humoristiseksi pikkukelmiksi, joka kuitenkin avittaa Kaneja toisinaan aivan huvin vuoksi. Voi kyllä olla, että pidän Sethistä enemmän nimenomaan nykyisessä asemassaan. : D

Olen pitänyt tähän mennessä kovasti kaikista Riordanin kirjoista ja kirjasarjoista, niin Kanen aikakirjoista, Percy Jacksoneista kuin Olympoksen sankareistakin. Niinpä myöskään Pedon varjo ei tuottanut pettymystä vaan oli kelpo lopetus trilogialle. En voinut tosin olla huomaamatta tarinan joukossa pikkuriikkisiä "enteitä" tai vihjailuja siitä, että tarvittaessa kirjailijalta löytyy lisää juonikuvioita ja mahdollisuuksia venyttää tämä pidemmäksikin sarjaksi. Nähtäväksihän se sitten jää.

Arvosana: ****

tiistai 12. helmikuuta 2013

Stephenie Meyer - Vieras

Sieluiksi kutsutut näkymättömät tunkeilijat ovat vallanneet maapallon. Pienet tunkeilijat ovat asettuneet asumaan ihmisten pään sisään vieden ruumiilta heidän omat sielunsa. Suurin osa ihmiskuntaa on jo tuhoutunut, kun yksi viimeisimmistä jäljellä olevista ihmisistä, Melanie Stryder, napataan.

Sielua, jolle annetaan Melanien vartalo, on varoitettu ihmisenä elämisen haasteista, tunnekuohuista ja muistoista. Uudessa kehossaan hän joutuu kuitenkin kohtaamaan odottamattomia vaikeuksia: hänen vartalonsa entinen omistaja kieltäytyy luovuttamasta mieltään tunkeilijalle ja haihtumasta pois. Tunkeilijasielu yrittää selailla Melanien ajatuksia toivoen pääsevänsä maapallolla vielä sinnittelevän ihmisten vastarintaliikkeen jäljille.

Melanie kuitenkin täyttää päänsä kuvilla miehestä, jota hän rakastaa ja joka yhä elää jossakin piileskellen. Sielu ei enää voi erottaa itseään ruumiinsa haluista, joten hänkin alkaa kaivata miestä, joka sielujen pitäisi oikeastaan tuhota. Melaniesta ja sielusta tulee tahtomattaan liittolaiset, kun he lähtevät vaaroja uhmaten etsimään miestä, jota he kumpikin rakastavat.

Bookplus.fi

Poikkean ilmeisesti tämän kirjan lukeneiden valtaväestöstä siten, että huomattava määrä päätyi lukemaan tämän "koska sen on kirjoittanut Stephenie Meyer" - minä taas tartuin siihen "siitä huolimatta, että sen on kirjoittanut Stephenie Meyer". :D Kyllä, ennakkoluuloni Twilightien takia olivat valtaisat. Näin kuitenkin Vieraaseen perustuvan trailerin, siitähän on pian elokuvakin tulossa, ja se vaikutti kiinnostavalta. Sen verran kiinnostavalta, että päätin antaa ensin kirjalle mahdollisuuden.

Yllätyin kovasti, että kirja oltiinkin kerrottu muukalaisen, sielun nimeltä Vaeltaja, näkökulmasta. Kuvittelin kaiken tapahtuvan Melanien ajatusten kautta - mutta toivuttuani pidin asiasta kovasti. Yleensä on tottunut näkemään tapahtumat "sorretun" osapuolen näkökulmasta. Tässä tapauksessa se olisi ollut ihmisten, mutta nyt päästäänkin tarkkailemaan valloittajia. Vaikka lukija saakin hyvin pian huomata Vaeltajan erilaiseksi kuin muut sielut, ainakin ajatusmaailmaltaan. 

Vaeltaja oli kiinnostava päähenkilö, melko miellyttävä myös. Oli tavallaan helppoa ymmärtää häntä, siitäkin huolimatta että hän on kokonaan eri lajia. Kolmiodraamalta (vai onko tässä melkein jo neliodraama kyseessä, sen verran monimutkainen on tilanne..) ei tässäkään kirjassa valitettavasti voitu välttyä, mutta toisaalta asetelma on sentään erilaisempi kuin yleensä - Melanien tietoisuus vetää Vaelia vääjäämättä kohti Jaredia, mutta Vaeltaja itse ei ole varma mitä hän todella tuntee.

Pitkien kirjojen lukeminen ei ole koskaan ollut minulle ongelma, mutta Vieras toimisi varsin hyvin vähän tiivistetympänäkin pakettina. Toisinaan kävi puuduttavaksi, kun mitään erityistä ei tapahtunut - pelkkää mielensisäistä pohdintaa, joka aika ajoin toisti itseään. Kirja kuitenkin onnistui myös tempaamaan aika ajoin mukaansa, ja silloin sitä ei malttanut laskea käsistään. Jännitin kovasti Melanien ja Vaelin kohtaloa yhdessä heidän kanssaan. En ole aivan varma, olinko vai enkö ollut tyytyväinen kirjan lopetukseen - mutta pelkäsin pahempaakin.

Joten, kyllä, joudun julkisesti myöntämään: ei Stephenie Meyer nyt niin huono kirjoittaja olekaan. *Käpertyy palloksi ja kierii nurkkaan häpeämään ennakkoluulojaan*. Onko muille käynyt samalla tavalla? Että olette suhtautuneet aiemman lukukokemuksen perusteella äärimmäisen kyynisesti johonkin kirjailijaan, mutta antaneet tälle sitten mahdollisuuden toisen teoksen parissa ja tajunneet sen sitten äärettömän hyväksi?

Arvosana: **** 

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Haaste!

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 
6. Ei takaisin haastamista.

  
11 faktaa

1. Olen käsittämättömän epämotivoitunut opiskelija. Lueskelen innokkaasti kaikkea muuta kuin oppikirjoja - siksi tuleva kevät on täynnä stressiä ja oikea näytön paikka, kun pitäisi selviytyä muutamasta avoimen yliopiston opinnosta, mutta samalla jaksaa valmistautua myös pääsykokeisiin.
 
2. Jos se olisi minusta kiinni, asuisin Tampereella varmaankin lopun elämääni.
 
3. Kasvatan ahkerasti kynsiäni ja pidän niitä kunnossa. Lueskelin jossakin vaiheessa paljon kynsiblogeja, ja omistan yli 70 kynsilakkaa - todellisille harrastajille se on vielä vähän, mutta kun en niin "virallisesti" lakkailua harrasta, niin kyllähän siinä riittää käytettävää. Nyt talvella kynnet ovat lyhyemmät ja lohkeilevat jatkuvasti, enkä ole juurikaan jaksanut niitä lakkailla. Mutta odottakaahan kun kevät taas koittaa...!



4. Olen perfektionisti. Kaiken voi tehdä paremmin. Parhaiten perfektionismini näkyy, kun yritän kirjoittaa. Esimerkiksi tarinoita en saa koskaan alkua pidemmälle, sillä en arvosta tekstejäni ja löydän niistä aina liikaa korjattavaa ja tarkennettavaa. Pienimmätkin epäloogisuudet hyppäävät silmille, enkä osaa ajatella, ettei kirjoittajan itse tarvitsisi tietää aivan kaikkea.

5. Rakastan matkustelua, mutta kotiin on aina ihanaa palata.

6. Jos voittaisin lotossa miljoonan, ottaisin joukon ystäviäni ja lähtisin Orlandoon Harry Potter -teemapuistoon. Sen lisäksi rahaa uppoaisi ainakin hyväntekeväisyyteen, Kingdom Hearts -fanikrääsään, kirjoihin ja omaan asuntoon. Kuka sanoi, ettei onnea voi ostaa?

7. En meikkaa. Korkeintaan juhlallisiin tilaisuuksiin.

8. Minulla on addiktio fiktiivisiin pahiksiin: kirjoista, elokuvista, tv-sarjoista.. Esimerkiksi Damon (Vampyyripäiväkirjat), Valentine (Varjojen kaupungit), Loki (Thor & Avengers) ja Vanitas (Kingdom Hearts) saavat sydämen heittämään voltteja. Hyvikset ovat valitettavan usein yksiulotteisia, mutta pahikset varastavat kieroilullaan ja karismallaan show'n!

9. En osaa vastaanottaa kehuja.  

10. Olipa kerran kirjablogi on ensimmäinen blogini ikinä, ja olenkin siis aivan aloittelija näissä piireissä.. Ajattelin aina, ettei minulla ole mitään kiinnostavaa aihetta bloggailuille, enkä innostunut life style -blogin pitämisestä. Sen lisäksi pelkäsin laiskuuden vievän voiton ja koko homman kaatuvan siihen. Sitten kuitenkin innoistuin ajatuksesta kirjoittaa ylös arvioita lukemistani kirjoista - siksi, että muistaisin itse paremmin, mitä on tullut luettua ja mistä pidin, mutta myös helpottaakseni kirjojen suosittelua muille!

11. Nautin muiden ihmisten seurasta tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kaipaan myös tarpeeksi omaa aikaa akkujeni lataamiseen.
 
11 vastausta

1. Oletko optimisti, pessimisti vai realisti?
Olen realistin ja pessimistin välimaastossa. Yleensä realismi vain sattuu kääntymään tai kuulostamaan enemmän pessimismiltä kuin sen on tarkoitus. Kutsun itseäni oikeastaan pessirealistiksi. =D

2. Ihastuttavin fiktiivinen maailma?
J.K Rowlingin luoma taikamaailma, ehdottomasti.

3. Mikä on mielestäsi paras luonteenpiirteesi?
Oivoi, tämä on vaikea.. Osaan olla huumorintajuinen, mutta tilanteen vaatiessa vakavoituakin. Kyky mukautua? Hyvä tilannetaju? Voiko sen laskea luonteenpiirteeksi?

4. Kerro jokin mukava lapsuusmuisto.
Rakastin kalastamista, kun olin pieni. Mökillä seisoin laiturin nokassa tai kallioilla onkimassa ja aina, kun sain kalan, kiljuin isääni irrottamaan sen koukusta. Erityisen jännittävää oli onkia silloin, kun oli "lahnatuuli", eli tuulensuunta joka sai lahnat uimaan rantamme vierestä. Kävimme myös usein soutuveneellä omassa onkipaikassamme, jossa kalastimme pilkkiongilla särkiä, salakoita ja ahvenia.

5. Biisi johon et koskaan kyllästy?
Iiks.. Itseasiassa kyllästyn ajan kanssa kaikkiin biiseihin. Tai oikeammin minulla on kausia, jolloin saatan renkuttaa samaa biisiä viikko tolkulla kyllästymättä, mutta sitten voi mennä vaikka kolme kuukautta ennen kuin kuuntelen sitä kertaakaan uudelleen. Jos mietin jonkin biisin, jonka olen oppinut tuntemaan jo kauan sitten, mutta kuuntelen sitä edelleen silloin tällöin niin.. sanotaan vaikkapa Bryan Adams - Here I Am.

6. Jotain mitä odotat hyvin paljon?
Kesää. Silloin on lämmintä, valoisaa ja Kreikkakin kutsuu. Sen lisäksi toki syksyn Pariisin matkaa. (;

7. Jos saisit muuttaa yhden asian maailmassa mikä se olisi?
Se perinteinen varmaankin - lopettaisin sodat, hävittäisin aseet ja sen sellaista.

8. Maailmankolkka jossa haluaisit ehdottomasti vierailla?
Skotlanti, Edinburgh. Mielikuvissani Skotlanti on kaunis, vehreä ja idyllinen maa, ja aion päästä käymään siellä joskus.

9. Työ jota et koskaan haluaisi tehdä?
Hammaslääkärin työtä en voisi harkitakaan. En halua ronkkia toisten ihmisten suita sen tarkemmin..

10. Lempikirja lapsuudessa/nuoruudessa?
Äitini on kertonut, että aivan pienenä minulle luettiin kyllästymiseen asti "Jussi keittää soppaa" -nimistä kirjaa. Kun opin itse lukemaan, niin muistan lueskelleeni innokkaasti ainakin Pekka Töpöhäntiä.. Sen tarkemmin en lemppareistani muista. (:

11. Mikä sai sinut viimeksi hyvälle tuulelle?
Jon Klassenin lastenkirja "Haluan hattuni takaisin". :DD Jos satutte joskus törmäämään, kannattaa vilkaista.



11 kysymystä

1. Mikä on elämäsi paras kokemus tähän mennessä?
2. Lempinaposteltavasi?
3. Mikä saa sinut hymyilemään?
4. Pidätkö Disneyn elokuvista? Mikä on suosikkisi?
5. Mottosi?
6. Jos kirjahyllysi leimahtaisi yllättäen liekkeihin ja sinulla olisi mahdollisuus pelastaa vain yksi kirjoistasi, mikä se olisi?
7. Minkä superkyvyn haluaisit osata?
8. Fanitatko jotakin asiaa (kirjasarjaa, tv-sarjaa, elokuvaa, henkilöä..) ylitse muiden?
9. Oletko joskus tehnyt jotakin suurempaa ns. extemporee, pidempään harkitsematta, ja myöhemmin kiitellyt itseäsi kyseisestä päätöksestä?
10. Missä maassa voisit kuvitella asuvasi Suomen sijasta?
11. Jos voisit tavata menneisyyden itsesi, mitä sanoisit hänelle?

Haasteella minua nakkasi Jami blogista Kaleidoscope. Kiitos siitä! :D Aikaahan tähän sai kiitettävästi uppoamaan, taisin täytellä tätä kolmenakin eri päivänä: yhtenä vastasin faktoihin, toisena keksin kysymyksiä ja kolmantena haastettavia, haha. Itse haluan haastaa mukaan seuraavat blogit, ihan yhtäätoista en sentään keksinyt:

Lukunurkka
Hallanhenki
Kirjakaapin avain
Takahylly
Kirjojen syövereihin
Kirjatoukka

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Beth Revis - Across the Universe, matka alkaa

Hyinen matka kohti tuntematonta alkaa

Avaruusalus Varjelus lähtee viemään tiedemiehistä ja asiantuntijoista koostuvaa retkikuntaa kohti kaukaista planeettaa. Mukana aluksella ovat myös 350 vuodeksi syväjäädytetyt Amy ja hänen vanhempansa.

17-vuotias Seuraaja on asunut Varjeluksella koko ikänsä ja hänelle Aurinko-Maa on vain kaukaista historiaa. Kun Seuraaja valmistautuu tulevaan tehtäväänsä aluksen johtajana, hän löytää alukseen kätketyt ihmiset - ja punatukkaisen Amyn.

Kun Amy herää 50 vuotta liian aikaisin, niin selviää, että myös muiden syväjäädytettyjen henki on uhattuna.

Adlibris.com
Maasta valjastetaan retkikunta kohti kaukaista planeettaa ja etsimään uutta mahdollisuutta asutukselle. Varjelus-aluksella mukana ovat myös Amy ja hänen vanhempansa. Heidät kaikki on syväjäädytetty 350 vuodeksi, sillä niin kauan alukselta on arvioitu vievän perillepääsyyn.

17-vuotias Seuraaja sen sijaan on elänyt Varjeluksella koko elämänsä, ja kouluttautuu nyt aluksen johtajan Vanhimman alaisuudessa tuleviin johtotehtäviinsä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän löytää alukseen kätketyt ihmiset ja heidän mukanaan Amyn.

Amy herää 50 vuotta liian aikaisin ja aiheuttaa paljon hämminkiä aluksen nykyisen asukaskunnan keskuudessa - ja samalla joku irroittaa muidenkin syväjäädytettyjen ihmisten kryolaatikoita virtalähteistään.. Alukseen kätketyt valheet ja salaisuudet alkavat pikku hiljaa paljastua.

Huh. Matka alkaa oli mielenkiintoinen lukukokemus, jota muutamat seikat tosin varjostivat. Ajatus sinänsä on erikoinen: alusta, joka on lähtenyt matkaan vuosisatoja sitten, hallitsee yksi mies, nimeltään Vanhin. Asukkaat puolestaan on jaoteltu asumaan ja elämään töidensä mukaan. Osa on maanviljelijöitä ja ravitsijoita, osa valmistaa vaatteita - ja osa, ne joita pidetään hulluina, elävät sairaalassa. Suurin osa ihmisistä on omituisen passiivisia, minkä syy alkaa pikku hiljaa kirjan edetessä selvitä.

Oli valitettavan helppoa arvata ennalta ns. suurimmat juonikuviot. Syyllisen kaikkeen keksii oikeastaan jo ensimmäisen viidenkymmenen sivun sisällä, eikä kirjailija osaa johdatella lukijan epäilyksiä muualle vaan nimenomaan vahvistaa niitä tahattomasti. Hahmoista pidin lähinnä vain Seuraajasta ja hänen ystävästään Harleysta.

Amyn suhde vanhempiinsa jää jollain tavalla epämääräiseksi. Hänellä näyttää olevan kyllä vahva tunneside isäänsä, josta hän jatkuvasti huolehtii ja jota hän ajattelee.. mutta entäpä äiti? Tuntuu kuin tyttö ei koko kirjan aikana uhraisi ajatustakaan jäädytettynä viruvalle äidilleen, mutta lukijalle ei siltikään selvennetä, onko Amylla ja äidillä ollut riitoja tai muita erimielisyyksiä, jotka saisivat tytön olemaan piittaamatta.


Kaikkein ärsyttävintä koko kirjassa oli kuitenkin vain yksi sana. Kyllä, yksi sana! Kirjailija on nimittäin ilmeisesti pyrkinyt luomaan aluksella syntyneille ja kasvaneille hahmoilleen jonkinlaista uutta slangia, merkiksi siitä miten asiat ovat kehittyneet vuosisatojen aikana. Yritys näkyy kuitenkin vain kirotessa: siispä kirjan henkilöt toitottavatkin raivostumiseen saakka "kirosanaa" hervetti. Särähti jokaisella kerralla kamalasti korvaan, enkä pitänyt ajatuksesta laisinkaan.

Oli miten oli, minua kyllä kiinnostaa lukea tälle jatkoa - etenkin kun huomioi, millaiseen tilanteeseen päähenkilöt jäävät. Heillä tulee olemaan paaaljon ongelmia ratkaistavanaan, kun matka kohti tuntematonta jatkuu.

Arvosana: ***