A. J. Finn - Nainen ikkunassa

Hän näki jotain mitä hänen ei olisi pitänyt.

Kotiinsa lukittautunut, menneisyyden haamujen piinaama Anna viettää päivänsä neljän seinän sisällä katsellen elokuvia ja vakoillen naapuriensa elämää. Erityisen tarkkaan hän seuraa vastapäiseen taloon muuttanutta kolmihenkistä Russellien perhettä. 

Eräänä iltana Anna näkee ikkunasta, kun joku puukottaa perheen äidin Janen. Anna on tapahtuman ainoa silminnäkijä, mutta pian hänen ylivirittynyt mielensä ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä kuviteltua. Mitä hän itseasiassa näki?

Otava

Anna Fox kärsii agorafobiasta eli avaran paikan kammosta, eikä voi siksi poistua lainkaan kotoaan, ei edes omalle pihalleen. Ikkunat hän pitää tiiviisti säpissä, mutta niiden takaa hän tarkkailee sitäkin tiiviimmin naapuriensa koteja ja näiden päivittäistä elämää. Kun Russellit muuttavat asumaan kadun toiselle puolelle, tutustuu Anna erityisesti perheen äitiin Janeen sekä luo luottamussiteen hänen herkkään mutta fiksuun poikaansa Ethaniin. Samaan aikaan hän yrittää ylläpitää välejä omaan perheeseensä, aviomieheensä ja pieneen tyttäreensä, jotka ovat kaukana poissa hänen luotaan. Eräänä iltana Anna todistaa ikkunansa kautta karmivan rikoksen - mutta jostain syystä kukaan ei tunnu uskovan, että hän puhuu totta... 

Tästä kirjasta tuli kyllä aivan nimeä myöten mieleen Paula Hawkinsin Nainen junassa. Yhtäläisyyksiä löytyy oikeastaan hämmästyttävän paljon. Päähenkilönä on alkoholisoitunut nainen, joka kipuilee omissa ihmissuhteissaan ja elämässään. Hän on kehittänyt itselleen tavan tarkkailla muita ihmisiä näiden omissa kodeissa, mikä lopulta johtaa hänet keskelle julmaa rikosta. Kirjan tapahtumat on kummassakin tapauksessa verhottu epäluotettavan kertojan luomaan varjoon: mikä itseasiassa on totta ja mikä ei? Jos lukijana pidit jommasta kummasta kirjasta, suosittelen kyllä lukemaan sen toisenkin. 

Psykologisissa trillereissä on aina vähintään se yksi suuri plot twist. Niin on tässäkin, itseasiassa parikin kappaletta. En tietenkään aio niitä paljastaa, mutta omaan lukukokemukseeni vaikutti merkittävästi se, että onnistuin arvaamaan näistä yhden jo äärimmäisen varhaisessa vaiheessa kirjaa. Siinä mielessä lukukokemukseni ehkä siis jopa kärsi hieman, eikä tuntunut niin "autenttiselta", koska osasin kokoajan odottaa mitä tulisi tapahtumaan ja luin siis kirjaa vähän eri näkövinkkelistä kuin olisi kaiketi ollut tarkoitus.  

Ehkä juuri tuosta juonenkäänteen ennalta-arvattavuudesta johtuen tämä ei mitenkään räjäyttänyt tajuntaa, mutta oli kuitenkin mielestäni ihan kevyt ja sujuva luettava. Tekstin kerronnallinen tyyli ei takkuillut ja pituuskin oli tälle tarinalle varsin sopiva. 

Hauskana triviatietona muuten, oletin jostain syystä, että tämä minulle ennestään tuntematon kirjoittaja A. J. Finn olisi nainen, mutta vasta kirjan luettuani vilkaisin takakannen läpyskästä, että kyseessä onkin Daniel Mallory -niminen mies. 

Arvosana: * * *

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

"Minä olen kranaatti. Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska minä en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana."

Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu soljuvan sormien lomitse, kunnes hän tapaa Augustuksen. Poika on päättänyt voittaa omakseen tytön, jonka sydämen on siihen saakka täyttänyt muuan arvoituksellisesti kesken jäänyt romaani.

Hazelin elämän käsikirjoitus menee uusiksi. Vaikka kirjallisia salaisuuksia ratkova matka Amsterdamiin osoittautuu pettymykseksi, Hazel ja Augustus löytävät toisistaan sen, mitä he eivät ole vielä ehtineet menettää.

Wsoy.fi

Hazel Lancaster sairastaa kilpirauhassyöpää. Hänen äitinsä toivoo, ettei Hazel vain istuisi neljän seinän sisällä odottamassa kuolemaa, vaan yrittäisi vielä nauttia elämästään. Niinpä hänet patistetaan syöpää sairastavien nuorten vertaistukiryhmään, jonne Hazel ei oikeastaan haluaisi mennä. Ryhmän kokoontumisessa hän kuitenkin tapaa Augustuksen, pojan, jolta syöpä on vienyt toisen jalan. Siitä alkaa Hazelin ja Augustuksen riipaiseva tarina, jossa kuolema on alituiseen läsnä.

Tähtiin kirjoitettua virhettä on ylistetty kuluneen kevään ja kesän mittaan niin runsaasti, että pakkohan siihen oli lopulta tarttua. Jännästi se käsitys muuttui, sillä pelkän aiheen perusteella en olisi Tähtiin kirjoitettua virhettä lukenut. Ehkä ennakko-odotukset olivat kuultujen kehujen perusteella jopa liiankin korkeat, sillä mielestäni kirja oli aikalailla keskitasoa.

Plussaa kirja saa  ehdottomasti siitä, ettei sen keskiössä ollut aiheesta huolimatta masentavuus tai synkkyys. Päähenkilöt osaavat puhua kevyesti, jopa mustalla huumorilla tilanteestaan, vaikka tietoisuus sairaudesta onkin jatkuvasti pinnan alla. Myös lukija tietää, ettei nuorten onni voi mitenkään jatkua ikuisesti, mutta voi silti iloita näiden puolesta hyvinä hetkinä.

Kaikessa hurmaavuudessaan ja syvällisyydessään Augustus vaikutti toisinaan jokseenkin epäuskottavalta hahmolta, ainakin paljon vanhemmalta kuin miksi hänet kirjassa esiteltiin. Dialogi oli kaunista, harkitsevaa ja koukeroista, mutta paikoitellen sekin jotenkin.. luonnotonta noin nuorten suuhun? Tiedä sitten oliko ongelma enemmän suomennoksessa vai jo alkuperäistekstissä.

Juonen kannalta tärkeään asemaan nousee fiktiivinen kirja Viistoa valoa, joka on Hazelin suosikki. Kirja päättyy ikään kuin kesken ja siksi Hazelille on tärkeää selvittää, mitä kirjan päähenkilölle ja tämän läheisille käy. Ongelma on kuitenkin siinä, että kirjan kirjoittaja on vetäytynyt omaan rauhaansa, eikä ole enää vuosikausiin julkaissut mitään uutta. Koska Viistoa valoa oli niin paljon esillä, odotin, että myös Tähtiin kirjoitettu virhe päättyisi samalla tavalla kesken. Ja no, päättyikö se sitten niin.. sitä en taida paljastaa. ;D


Arvosana: * * *