maanantai 17. joulukuuta 2012

David Safier - Happy Family

"Elämä on kovaa. Neljääkymmentä ikävuottaan lähestyvä Emma Wünschmann on uhrannut lupaavan uransa kustannusalalla perheensä vuoksi. Emman lastenkirjakauppa on konkurssin partaalla, perheen murrosikäinen tyttö pitää äitiään totaalisen nolona, poika Max elää vain lukemiensa kirjojen maailmoissa ja aviomies Frank on burnoutin partaalla. Asiat saavat käänteen kun Emman vanha kollega tarjoutuu järjestämään lukutilaisuuden Stephenie Meyerin kanssa Emman kirjakaupassa. Ehtona on että Emma ja muut perheenjäsenet pukeutuvat tilaisuutta varten hirviöpukuihin. Illasta tulee katastrofi ja toiveet kirjakaupan pelastamiseksi murskautuvat.

Kotimatkalla Emma menettää auton hallinnan ja melkein ajaa vanhan naisen päälle. Raivostunut rouvashenkilö kiroaa perheen. He eivät pelkästään näytä Draculalta, Frankensteinilta ja ynnä muilta hirviöiltä - heillä on yhtäkkiä myös hahmojensa tarpeet ja ominaisuudet... Wünschmannien täytyy löytää vanha rouva, jotta kirous saadaan peruttua."


Wünschmannien perheellä ei mene hyvin. Äiti Emma on ongelmissa lastenkirjakauppansa kanssa, isä Frank potee kriisiä, tytär Fee kapinoi äitiään vastaan ja poika Max on sosiaalisesta elämästä syrjäänvetäytyvä lukutoukka. Kun Emman entinen kollega sitten tarjoaa mahdollisuutta saada Stephenie Meyer esiintymään Emman kirjakauppaan, ajattelee hän saaneensa vihdoin tilaisuuden korjata perheensä tilannetta - kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin oli suunniteltu, ja ilta päättyy totaaliseen katastrofiin.

Kotimatkalla Emma saa kiukuspäissään suututettua myös erään vanhan rouvan, joka kiroaa koko perheen sekalaiseksi sakiksi hirviöitä. Wünschmannien on keksittävä keino kirouksen purkamiseen ja nopeasti, ja he lähtevätkin yhteistuumin jahtaamaan katalaa noita-akkaa aina Transylvaniaan asti. Mutta mitä tapahtuukaan, kun juoneen sotkeutuu myös muita muinaisia olentoja...?

Happy Family oli ihan hauska ja luettava, muttei kyllä valitettavasti vetänyt vertoja Safierin esikoisteokselle Huonolle karmalle. Huumoria toki löytyi, myös sellaisessa muodossa, että se laittoi hymyilyttämään (vooi, ne Frankin piirtämät kuvat, niitä olisi saanut olla enemmänkin! :D), mutta jotenkin se ei ollut tässä yhtä hulvatonta.

Kirja kuitenkin käsittelee hyvin huumorinsa avulla tavanomaisia (jos sitä hirviöiksi muuttumista ei lasketa) perheongelmia: lasten varttumista, kapinointia vanhempia vastaan, kateutta, yhteisen sävelen katoamista, elämän liiallista rutinoitumista.

Pidin kovasti viittauksista pinnalla oleviin kirjasarjoihin ja sen sellaisiin (esimerkiksi Pottereihin), joten siinä mielessä Max erottui näistä päähenkilöistä eniten edukseen. Lapsinero käytti kyllä välillä niin hienoja sivistyssanoja, että olisi itsellä tarvinnut olla sanakirja kädessä niitä ymmärtääkseni.. :D

Mielestäni Safierilla on jollakin tavalla omalaatuinen kirjoittamistyyli, ja jos ei ole erityisesti huumorin ystäviä, niin se saattaa jopa hivenen ärsyttää. Itselläni tätä ongelmaa ei ollut, tosin välillä jotkut kohdat kyllä tuntuivat aavistuksen tekohauskoilta. Vaikka ei tämä nyt ei sytyttänytkään yhtä paljon kuin Huono karma, niin Happy Family on siitä huolimatta oikein lukemisen arvoinen.

Arvosana: ***½

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa erikoiselta teokselta. :) Huono karma löytyy TBR-listalta, mutta tästä en ollut kuullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa varmaan ensin lukaista se Huono karma, ja sitten jos se iskee niin tutustua myös Happy Familyyn. :) Kuten sanottua, ei tämä minusta ihan yltänyt Huonon karman tasolle, mutta oli silti ihan kelpo luettavaa! Kuitenkin tyylillisesti aika samantapainen, että jos tykkää Huonosta karmasta niin melkein voisi luulla pitävän tästäkin.

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita! :)