Eowyn Ivey - Lumilapsi

"1920-luvun Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuuttaan sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajautumassa erilleen - Jack raataa maatilalla perheen elatuksen eteen ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Kun ensilumi pitkän ja kylmän syksyn jälkeen sataa, hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Mutta aamulla lumilapsi on poissa.

Pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua pieni tyttö, metsän lapsi. Hän kutsuu itseään Fainaksi. Tyttö elää yksin keskellä Alaskan villiä luontoa ja metsästää rinnallaan punainen kettu. Pikkuhiljaa Jack ja Mabel oppivat ymmärtämään Fainaa ja alkavat rakastaa tätä kuin omaa lastaan. Mutta kesyttömässä Alaskassa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Totuus Fainasta muuttaa lopulta heidät kaikki."

bazarforlag.fi

Mabel ja Jack elävät Alaskan jylhissä maisemissa uudisasukkaina. Vaikka muuton Alaskaan oli tarkoitus toimia uutena alkuna, suru heidän kuolleena syntyneestä lapsestaan ja rankat elinolosuhteet työntävät Mabelia ja Jackia hitaasti mutta varmasti erilleen - kunnes ensilumi sataa ja kaikki muuttuu. 

En tiennyt lainkaan mitä odottaa tähän kirjaan tarttuessani. Takakansikaan ei juuri auttanut viitoittamaan tietä, joten pieni epävarmuus siivitti koko lukukokemustani. Odottaako jotain maagista? Tragediaa? Vai kenties lisää salaperäisyyttä? Jälkikäteen olen sitä mieltä, että kirja tarjosi pieninä annoksina näistä jokaista. 

Faina on mystisyyden verhoon piiloutuva hahmo - onko hän oikea vai ei? Onko hän syntynyt Mabelin ja Jackin syvästä kaipuusta vai kätkeytyykö pikkutytön tarinan taustalle muutakin? Näitä kysymyksiä lukija joutuu pyörittelemään mielessään pidempäänkin, ennen kuin vastauksia tarjotaan - ja ehkä vielä senkin jälkeen..

Tarina hahmoineen oli karulla tavalla kaunis, mutta loppu jätti minut hieman kylmäksi. Ehkä muutoin koko kirjan läpi jatkuvaan maagisuuteen tuli liian suuri särö, tai sitten olisin vain toivonut kaiken päättyvän eri tavalla. En osaa sanoa. 

Tämä on muuten hirvittävän vaikea kirja arvioida. Se herätti kyllä ajatuksia ja tunteita - mutta tarkalleen ottaen millaisia?

Arvosana: ***

Suzanne Collins - Gregor ja turman ennustus (+ väliaikatietoa blogista)

"Sinulla on suuri tehtävä edessäsi, Ylismaan poika."

Gregor on onnellinen saatuaan isänsä takaisin Alismaan syövereistä. Perheidylli ei kuitenkaan kestä kovin pitkään, kun pikkusisko Boots katoaa leikkipuistossa ja Gregorin pahat aavistukset käyvät toteen. Hänen on palattava hämärän valtakuntaan syvälle New Yorkin alapuolelle pelastaakseen jättiläistorakoiden palvoman pienokaisen, jonka rotat ovat vannoneet tappavansa. Vain Ylismaan Gregor yksin voi estää rottien katalat aikeet surmaamalla muinaisessa Turman ennustukessa mainitun vitsauksen, valkoisen rotan. Hämmentävässä kohtaamisessa nuoren soturin luontaiset tappajanvaistot joutuvat ottamaan mittaa omantunnon soimaamista sävelistä. Mutta onko lohduttomasta labyrintista edes ulospääsyä?

Cdon.fi

Gregorin seikkailut Alismaassa jatkuvat! Elämä New Yorkissa ei ole helppoa - ei, vaikka Gregor onnistui pelastamaan isänsä ja tuomaan hänet takaisin kotiin. Köyhyys ja isän sairastelu varjostavat perheen onnea, eikä tilanne muutu ainakaan kirkkaammaksi Gregorin kannalta, kun hänen pikkusiskonsa Boots katoaa yllättäen leikkipuistossa. Hyvin pian Gregorille selviää, että Boots on viety takaisin hämärään Alismaahan, jonne hänenkin on palattava siskonsa pelastaakseen. 

Alismaassa Gregorin on kohdattava taakseen jättämänsä Turman ennustus, joka kertoo valkeasta, labyrintissa lymyävästä rotasta. Ennustuksessa mainittuna soturina Gregorin täytyy surmata valkea rotta estääkseen muiden katalien jättiläisrottien aikeet. Mutta kuinka alismaalaisten retkikunnan on tarkoitus selvitä tehtävästä, kun edellisen matkan menetykset ovat yhä kaikkien muistissa..  

Gregor ja turman ennustus jatkaa vakaana viisiosaista Alismaan tarinat -sarjaa. Ehkä juuri "vakaa" onkin hyvä sana kuvaamaan sarjan toista osaa, sillä siinä missä se ei ollut missään nimessä huono, se ei myöskään tuonut mukanaan erityisen järisyttäviä juonenkäänteitä. Odotin oikeastaan kokoajan jonkinlaista selkeää huippukohtaa, mutta sitä ei tullut, ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin olin kuvitellut. Juonesta löytyi silti mielenkiintoisia käänteitä, ja pariin kertaan Collins onnistui kyllä minua jallittamaankin. 

Aloin havaita Gregorin persoonassa enemmän synkkyyttä ja vakavuutta kuin mitä ensimmäisessä osassa oli. Jännällä tavalla hahmokehitys vaikuttaakin menevän samaan suuntaan kuin Harry Pottereissa: hieman naiiviista mutta rohkeasta pojasta kohti jokseenkin synkeämpää, jopa "angstisempaa" nuorta sankaria, valittua. Myös Gregor itse saa huomata joidenkin asioiden näyttäytyvän eri valossa sitten viimeisimmän Alismaan vierailunsa: hän kohtaa esimerkiksi Ares-lepakon, jonka kanssa vannoi aiemmin yhteenkuuluvuuden valan - mutta tietääkö Gregor loppujen lopuksi juuri mitään kumppanistaan? Minusta Alismaan tarinat on kakkososankin perusteella sopivan viihdyttävää ja kiinnostavaa lukemista. Jokin tässä ei aivan samaan tapaan napannut kuin ensimmäisessä kirjassa, mutta luen kyllä mielihyvin myös jatkon sitten kun Gregor ja Alismaan vitsaus ilmestyy käännöksenä ensi heinäkuussa. :)

Arvosana: ***

--------------

Väliaikatietoa blogista!

Näin siinä sitten on käynyt. Toiveikkaan synttäripostauksen jälkeen blogin postaustahti kuivui täysin olemattomiin. Toisin kuin toivoin, opiskelukiireet ja niiden tuoma jaksamattomuus ei väistynyt mihinkään. Näiden kahden kuukauden aikana olen ehtinyt lueskella vain muutamia kirjoja, ja nekin ovat pääasiassa jääneet kesken. :/ Lukuhaasteessakin jäin niin paljon jälkeen, että luovutin tyystin. Siksipä teen suosiolla niin, että ainakin loppuvuoden ajan blogi pysyttelee toistaiseksi jatkuneessa hiljaiselossaan - toivottavasti uusi vuosi ja uudet kujeet saavat innostumaan jälleen niin lukemisesta kuin bloggailusta! Eihän sitä tiedä, mitä joululomakin tuo mukanaan.. :) Sillä välin toivotan tsemppiä kaikille muillekin niin opiskeluihin, työelämään kuin muuhunkin puuhasteluun! Hauskaa joulun odotusta jokaiselle blogien ja kirjojen maailmoissa seikkailevalle!

Vuosi kirjabloggailua takana!

Hiphei ja hurraa, tänään on Olipa kerran kirjablogin 1-vuotissynttärit! Tai no okei, jos ihan tarkkoja ollaan, niin blogi on itseasiassa perustettu 30. syyskuuta 2012, mutta ensimmäinen varsinainen kirja-arvostelu ilmestyi seuraavana päivänä 1. lokakuuta 2012. :) Siksi tämä tuntuu enemmän siltä oikealta synttäripäivältä!

En ollut koskaan tätä ennen ylläpitänyt minkäänlaista blogia, enkä ole välttämättä kovin pitkäjänteinen ihminen siinä mitä tulee pidempiin projekteihin. Siksi ajattelinkin usein blogin alkumetreillä, että kyllästys luultavasti vaanii jo ensimmäisen nurkan takana - eihän minusta ole säännölliseksi postaajaksi! Toisin kuitenkin kävi, ja tässä sitä ollaan. 

Toki blogin yksivuotiseen historiaan on mahtunut hiljaisempiakin kausia, valitettavasti sellainen on käynnissä juuri parhaillaankin. Yliopisto-opintojen alkaminen on sekoittanut pään ja vienyt jonkin verran henkisiä voimavaroja. Lukeminen on siksi jäänyt vähemmälle, mutta toisaalta myös arvostelut näyttävät kasaantuvan kirjoittamattomina sitä mukaan kun saan kirjoja loppuun. Täytyy yrittää tsempata loppuvuodeksi, kunhan elämä tästä vähän tasaantuu!

Olisin ehkä halunnut laittaa pystyyn pienen arvonnan blogin synttärien juhlistamiseksi, mutta koska hoksasin kovin myöhään, että tällainen merkkitapaus on tulossa, niin en ehtinyt sitä sen kummemmin miettiä. :/ Luulen, että vaikkapa joulun alla tai joskus tämän vuoden puolella kuitenkin olisi hyvä hetki pitää jotkin muut korvaavat, pienet arpajaiset... :) 

Loppuun vielä kaikenlaista hauskaa nippelitietoa vuoden varrelta!


Erikoisimpia hakusanoja, joilla Olipa kerran kirjablogiin on päädytty:

blogspot snape kiipelissä (Erityisesti tämän haun taustatarinan haluaisin kovasti kuulla.. :D) 

niin happy

rotta ritari

matkustaminen on ainoa

odinin metsästysseurue

miten näen ennakkoon olipa kerran

hallitsijan lemmikki rotat

mitä tarkoittaa simukka

"hylättyihin metrotunneleihin"

mikä kirja avaruusalus jolla kaikki s...

se ainoa oikea kirja

Luettujen/blogattujen kirjojen määrä: 

2012: 30, joista blogattu 30

2013: 68, joista blogattu 44

Yhteensä: 98, joista blogattu 74

Luetuimmat postaukset:

1. Dan Brown - Inferno

2. Stephenie Meyer - Vieras

3. C.J. Daugherty - Night School, Yön valitut

4. TTT - Vuoden 2013 odotetuimmat

5. Uutta J.K. Rowlingilta - salanimellä!

Haasteet:

Lukudiplomi - suoritettu

30Koetus - kesken 

Olen ollut vähän laiska hyppäämään mukaan haasteisiin, vaikka ne ovatkin aina vaikuttaneet kiehtovilta. 30Koetuksen suhteenkin näyttää kyllä nyt niin pahalta, että ei ainakaan pidä lähteä ahnehtimaan! 

TTT - Top Ten Tuesdayt:

Huonoimmat lukemani kirjat

Mieleenpainuvia lainauksia 

Vuoden 2013 odotetuimmat 

Suosikkikirjani

Jouluvieraita kirjoista 

Olisi kiva aloittaa TTT-listaukset uudelleen. :) Koen vain lukeneeni vasta niin vähän ja jumittuneeni niin pahasti tiettyihin suosikehin, että väkisinkin samat kirjat, niiden hahmot ja muut viittaukset nousevat aina esiin. 

Annukka Salama - Käärmeenlumooja

”Se skeittasi kuin joku Tony fucking Hawk."

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Hän putoaa aina jaloilleen, kiipeää puuhun vaikka takaperin ja heittää skeittilaudalla henkeä salpaavia voltteja. Unna on luullut olevansa ainoa laatuaan, kunnes skeittaa itsensä salaperäisen Rufuksen jengiin. Synkänkomea poika ottaa Unnan suojelukseensa, mutta tuo yhteisöllisyyden lisäksi tämän elämään kasan hallitsemattomia riskejä. Toiset niistä ovat suloisia kuin suudelma, toiset tappavia kuin metsästäjän luoti.

Risingshadow.fi

Unna ei ole mikään tavallinen nuori: hän on nimittäin ketterä kuin orava, vieläpä aivan kirjaimellisesti. Unna on nimittäin saanut puolet kyvyistään voimaeläimeltä, ja luulee kauan olevansa ainoa lajiaan. Pian hän kuitenkin törmää Rufukseen, joka avaa Unnalle aivan uudenlaisen maailman niin rakkaudessa kuin myös vaaroissa..

Törmäsin Faunoidit-sarjaan, yllätys yllätys, kirjablogien kautta. En ole selvästi ainoa, joka ei olisi tarttunut tähän pelkän takakannen perusteella: skeittaus ei millään tasolla kiinnosta minua, enkä tiedä siitä yhtään mitään. Blogien kautta selvisi kuitenkin, että eihän se skeittaus tässä nyt niin suuressa roolissa olekaan, minkä lisäksi kirja on ylistetty useampaankin kertaan maasta taivaaseen. Mikä ettei siis.

Alku ei saanut minua vakuuttuneeksi, mutta saadessani pikku hiljaa kiinni hahmoista ja jutun juonesta, olin oikeastaan aika yllättynyt. Olin koko ajan kuvitellut, että tämä on sellainen pelkästään teinielämään ja rakkaussotkuihin keskittyvä kirja, pienellä spefi-vivahteella, mutta sitten alettiinkin puhua metsästäjistä ja faunoidien elämän kääntöpuolista - ja se oli vihdoin se, mikä sai minunkin mielenkiintoni heräämään.

Hahmoista en löytänyt erityistä suosikkia, vaikka pakko kyllä myöntää, että Unna ja Rufus ovat aika herkullinen pari. Pikkuisen ehkä häiritsi se, miten korostetun ylisuojelevainen ja omistushaluinen Rufus on. Ehkä sen voi pistää kokonaan voimaeläimen piikkiin, ehkä ei.. Jostain syystä myös kaikkien hahmojen erikoiset nimet ärsyttivät aluksi kamalasti, mutta oikeastaan niihin tottui nopeasti, eikä se sitten enää häirinnyt. :D

Kyllä tätä kaikesta huolimatta täytyy kehua, etenkin kun juoni tosiaan pääsi yllättämään aika tavalla.

Arvosana: * * * ½

Olen ehtinyt lukea jo jatko-osankin, Piraijakuiskaajan, ja siitä olisi tarkoitus ehtiä postaamaan seuraavaksi. Syksyn ja opiskelujen saavuttua aikaa ja energiaa postaamiselle tai ylipäänsä lukemiselle on vain jäänyt niin kovin vähän! :/ Ehkä se tästä helpottaa.

Michelle Paver - Delfiinin saari

Pelon tuntee maistettuaan suolan, hiekan, veren - ja kalliin metallin. Suojeluksen tuntee saatuaan puolelleen luonnon viisaat ja julmat henget - ja ystäväkseen delfiinin.

Köyhän Hylas-pojan koko todellisuus murenee yhdessä päivässä. Hän menettää uskollisen koiransa, kadottaa sisarensa, joutuu pakenemaan henkensä edestä mustien soturien joukkoa ja kyseenalaistamaan sen, kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Syrjäisellä saarella hän saa yllättäviksi liittolaisikseen toiset yksinäiset: laumastaan eroon joutuneen delfiinin ja pakkoavioliitoa paenneen papittaren tyttären.

Mutta miten niin epätodennäköinen ja vähävoimainen kolmikko voisi säilyä henissä karun saariluonnon armoilla ja uhmata sotajoukkoa? Keitä salaperäiset mustat soturit oikein ovat, ja mitä he pojasta haluavat? Entä millaisen salaisuuden kätkee arvokas pronssinen tikari, jonka hän sai kuolevalta mieheltä?

Risingshadow.fi

Hylasin elämä kääntyy kertaheitolla päälaelleen. Hänen uskollinen koiransa surmataan raa'asti, mutta kaiken lisäksi hän kadottaa siskonsa ja joutuu tummanpuhuvien soturien takaa-ajamaksi. Hylasilla ei ole mitään käsitystä siitä, miksi Variksiksi kutsuttu soturijoukko haluaa hänet hengiltä tai miten tilanteesta voi oikein selviytyä, mutta onnekseen hän ei ole yksin: hän ystävystyy laumastaan erilleen joutuneen delfiinin kanssa ja tapaa pakkoavioliittoa paenneen tytön.

Delfiinin saari sijoittuu pronssikauteen, ja kertoo sen aikaisten ihmisten elämästä fantasiaseikkailun muodossa. Elo luonnon henkiä palvomalla ja pelkäämällä ei näyttäydy helppona, sen saa Hylasin vaikeuksista huomata. En ole mikään pronssikausiekspertti, mutta minusta kirjan kuvailu ja se, miten hahmot toimivat aikaansa nähden, tuntui aidolta ja uskottavalta.

Pojan ja delfiinin tarina on suloinen. Oli hyvä idea valita kirjan yhdeksi kertojanäkökulmaksi juuri delfiini. Sympaattisuutensa lisäksi se myös tukee muuta juonta. Kirjan loppupuheessa kirjailija mainitsee käyneensä tutkimassa tarkoin delfiinejä, niin niiden laumakäyttäytymistä kuin muitakin elämäntapoja, saadakseen mahdollisimman aidon tunteen hahmoonsa - ja oikein hyvin kirjailija onkin päässyt kiinni delfiinien sielunelämään. Ainakin sellainen tunne tulee. :)

Hahmoista mielenkiintoisin onkin ehkä juuri delfiini, sillä muut jäivät vielä ehkä aavistuksen yksipuolisiksi. Hylas ja Pirra eivät voi sietää toisiaan, mutta ystävystyvät silti yllättävänkin nopeasti. Kaikista monipuolisin hahmo on ehkä Telamon, joka joutuu pahaan välikäteen yrittäessään toimia sekä ystävänsä että isänsä mielen mukaan.

Paljon jäi vielä auki niin juonesta kuin hahmoistakin. Delfiinin saari on kuitenkin vasta ensimmäinen osa Pronssisoturit-sarjasta, joten mysteerit alkavat varmasti selvitä myöhemmissä osissa, ja ehkä hahmotkin saavat lisää ulottuvuuksia. Vaikka tämä ei ollutkaan päätähuimaavan tai henkeäsalpaavan jännittävä seikkailu, pidin kuitenkin kirjaa ihan hyvänä ja voisin myös lukea seuraavat osat, jos sarjan kääntämistä päätetään jatkaa. Uskoisin tämän uppoavan hyvin nuorempiin, historiasta kiinnostuneisiin.

Arvosana: * * *

Anneli Kanto & Terhi Rannela - Kapinallinen

Khalkosta hallitsee diktaattorin ottein suuri isä Radko, jonka mielestä väkivalta on kaunein vallan muoto. Hänen puolisonsa Snezana taas sovittelee ylleen filosofin viittaa. Amaya perheineen elää piilossa köyhässä kalastajakylässä, kunnes kapinalliset tuovat viestin. Amayan ja Miroslavin täytyy päättää, lähteäkö johtamaan kansannousua vai jäädä elämään turvallista arkea pienen tyttärensä kanssa...

Adlibris.com

Valta on vaihtunut Khalkoksella. Salamurhattuaan veljensä ja raivattuaan tämän vaimon pois tieltä, Radko saa viimein hallita kansaansa väkivallalla ja pelolla. Hänen rinnallaan Snezana on omaksunut korkean puolison aseman ja nauttii ylellisestä elämästään.

Sillä aikaa Amaya ja Miroslav elävät piilossa pienen tyttärensä kanssa kalastajakylässä. Kapinallisilta saamansa viestin jälkeen heidän on päätettävä, lähtevätkö he johtamaan kansaa Radkon hirmuvaltaa vastaan - ja ovatko he valmiita riskeeraamaan niin oman kuin kaikkien muidenkin turvallisuuden.

Kapinallinen on Kuparisaari-trilogian viimeinen osa, jota odottelinkin innolla heti edellisen luettuani. Odotukset päätökselle olivat melko korkeat, ja ehkä juuri siksi tästä jäi vähän valju olo. Kapinallinen ei missään tapauksessa ole huono, vaikka ei kyllä aivan yhtä hyväkään kuin kaksi edeltävää kirjaa.

Pidän tässä - kuten koko trilogiassa - erityisesti siitä, että juoni tai loppuratkaisu ei ole liian ilmeinen. Monet käänteet ovat sellaisia, ettei niiden usko tapahtuvan ennen kuin ne todella tapahtuvat. Nuortenkirjoihin helposti eksyviltä kliseiltä onkin mielestäni vältytty mallikkaasti.

Myös hahmot ovat mielenkiintoisia. Urgh, Radko ja Snezana saivat vereni erityisesti kiehumaan. Snezana, ennen niin sisarelleen uskollinen ja tästä kovasti välittänyt nuori nainen (ainakin aiemmissa kirjoissa näytettyjen kirjeiden perusteella), on nyt katkera ja petollinen. Tässä kirjassa Amaya ja Miroslav eivät tuntuneet niin vahvasti päähenkilöiltä - huomiota oli jaettu monelle muullekin hahmolle.

Kirja olisi voinut olla melkein pidempikin. Välillä tapahtumat suorastaan vyöryivät eteenpäin ja käännettä oli käänteen perään - mutta toisaalta, ei vauhti suoranaisesti ollut liiankaan kova, eikä kirjaa lukiessa ainakaan ehtinyt iskeä kyllästys.

Kaiken kaikkiaan tästä koko trilogiasta jäi hyvä maku suuhun! Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, ainakin minulle tämä oli melkolailla erilainen nuortensarja kuin millaisiin olen tottunut. Valta, juonittelu ja yhteiskunta ovat vahvasti esillä.

Arvosana: * * *

Cassandra Clare - Kadotettujen sielujen kaupunki

Rakkaus. Veri. Petos. Kosto. Miten paljon Clary on valmis maksamaan pelastaakseen poikaystävänsä?

Kun Clary Fray saa vihdoin tavata poikaystävänsä Jacen, hän huomaa kauhukseen, että Jacen ja Claryn ilkeän veljen Sebastianin kohtalot ovat kiedottu yhteen, ja että Jacesta on tullut pahuuden palvelija. Clary on valmis tekemään mitä tahansa rakkaansa puolesta, jopa kuolemaan - mutta voiko hän lunastaa Jacen hengen antamalla tämän sielun joutua kadotukseen?

Risingshaow.fi

Vaikeudet eivät päästä varjonmetsästäjiä otteestaan. Kuolleeksi uskottu Sebastian, Claryn veli, on onnistunut palaamaan takaisin elävien kirjoihin - ja Claryn kauhuksi selviää, että Jacen kohtalo on punottu yhteen Sebastianin kanssa. Kuinka hän voi pelastaa rakastettunsa, kun toista ei voi vahingoittaa ilman että toinenkin kärsii? Entä mitä Sebastian suunnittelee varjonmetsästäjien varalle?

On tämä Varjojen kaupungit sitten ihmeellinen sarja. Kiinnostuskäyräni nousee, laskee ja nousee sitä kohtaan jokaisen kirjan myötä. Siinä missä edellinen, Langenneiden enkelten kaupunki ei täysin napannut, oli tämä taas sellainen koukuttaja että oksat pois. :D Olisin palavasti kaivannut viimeisenkin sivun jälkeen lisää luettavaa!

Hahmot alkavat olla jo niin tuttuja, että heidän mukanaan vain elää ja toivoo, ettei mitään ikävää tapahdu. No, kyllä tietenkin tapahtuu, valitettavasti myös niille kaikista kivoimmille henkilöille. Kirjassa oli eräs käänne, joka sai minut surulliseksi. Tietty hahmo ei olisi ansainnut sitä, mitä hänelle kävi - toivottavasti asia vielä ehtii korjaantua viimeisessä osassa.

Taidan ihan oikeasti olla jollakin tavalla kieroutunut tai ainakin poikkeava tapaus, sillä tämä oli ensimmäinen kirjoista, jossa tykkäsin Jacesta - ja kuten tiedossa on, hän on eräällä tavalla riivattu eikä täysin oma itsensä. ;D Myös Sebastian oli mielenkiintoinen tapaus tässä kirjassa. Pidän hahmosta kovasti, jotenkin häntä haluaa samaan aikaan sekä inhota että rakastaa.

Juoni oli kiinnostava, ei kyllä ehtinyt olemaan hetkiä, jolloin olisin haukotellut kyllästyksestä. Clare saa tarinan etenemään hyvin vaihtamalla kertojaa juuri sopivissa kohdissa, mikä sekin tapahtuu sen suuremmin tökkimättä. En meinannut muistaa enää, mitä edellisessä osassa oli tapahtunut, mutta kun asiat ensimmäisten lukujen jälkeen palautuivat mieleen, pääsin uppoamaan Kadotettujen sielujen kaupunkiin entistä paremmin.

Odotan jännityksellä kuudetta eli päättävää kirjaa. Hieman kyllä kauhistuttaa, sillä havahduin ajattelemaan, että kaikki vastoinkäymiset - mahdollisesti jopa kuolemat - jotka siinä tulevat tapahtumaan, eivät alunperin olleet tarkoitettuja tapahtuviksi. Voi kun se julkaistaisiin jo!

Arvosana: * * * *