J. K. Rowling - Paikka vapaana

Kun Barry Fairbrother lyyhistyy hengettömänä golfklubin pihaan, Pagfordin pikkukaupunki menee sekaisin. Pidetyn ja toimeliaan paikallisvaltuutetun kuolemaa suree moni, mutta Barryn poismeno herättää myös levottomuutta. Valtuustosalissa on paikka vapaana - kuka siihen istuu?

Romaani marssittaa lukijan eteen suuren joukon kaupunkilaisia: nuoria ja vanhoja, onnellisia ja onnettomia, konservatiivisia ja uudistusmielisiä, kaunaisia ja hyväntahtoisia. Jokaisella on ollut jokin yhteys Barryyn. Yhden miehen ympärille kutoutuu aikeiden, haaveiden, menetysten ja salaisuuksien tiheä verkosto.

Bookplus.fi

Pagfordin rakastettu paikallisvaltuutettu Barry Fairbrother kuolee yllättäen ja jättää jälkeensä avoimen paikan valtuuston riveihin. Koko pikkukylä sekoaa, kun häikäilemättömät vallantavoittelijat ja oman etunsa ajajat pääsevät ottamaan mittaa toisistaan. Romaani esittelee joukon kaupunkilaisia, joista lähes jokainen on ollut jollakin tavoin yhteydessä Barryyn: teini-ikäisiä koululaisia, aikuisia perheenpäitä, puoluetovereita ja vastustajia - ja kaikilla heistä on omat ongelmansa ja piinaavat salaisuutensa.

Rowlingin uusinta tuotosta todella odotettiin. Tai no.. Kun ensimmäistä kertaa kuulin, että Rowlingilta on tulossa lisää kirjoja, kiljuin riemusta. Vaan kun aihepiiri myöhemmin tarkentui, koin pettymyksen. Kirjan synopsis ei kuulostanut niin kiinnostavalta ja ehdin moneen otteeseen pallotella sen kanssa, että luenko vai en. Päätin sitten lukea, kyse on kuitenkin Rowlingista - Potter-kirjojen luojasta ja minulle eräänlaisesta fantasiakirjallisuuden jumalattaresta, jos niin voi sanoa. :'D

Ensimmäiset 100 sivua etenivät tahmaisesti ja mietin monesti, kykenenkö todella lukemaan tämän. Hahmojen määrä on valtaisa - Rowling esittelee lähestulkoon koko pikkukylän asukkaat. Olen aina tippunut herkästi kärryiltä, kun on palloteltu monen hahmon kanssa, ja siksi vähän pelotti, mitä tästä seuraisi. Kun kuitenkin selvisin alkuhämmästelyistä, alkoivat hahmot ja juoni hahmottua paremmin. Loput kirjasta luinkin uteliaan kiinnostuksen vallassa aina loppuhuipennukseen asti.

Vaikka hahmoja onkin liikaa minun makuuni, oppii heidät kyllä kohtuullisin vaivoin tuntemaan. Kukaan heistä ei ole erityisen sympaattinen - kun uskoo löytäneensä sellaisen, jonka puolelle asettua, paljastetaan hänestä jotakin uutta ja ikävää. Kaikki ovat joko itsekkäitä, väkivaltaisia, vallanhimoisia tai muuten vain ikäviä persoonia. Siitä huolimatta seurasin heidän edesottamuksiaan suurella mielenkiinnolla.

Etukäteen pelkäsin kenties eniten suomenkielistä käännöstä. Kolme viikkoa kuulosti naurettavan lyhyeltä ajalta kääntää kokonainen romaani, enkä ole aina ollut tyytyväinen Rekiaron käännöstyöhön esimerkiksi Percy Jackson -sarjan parissa. Nyt laadusta ei kuitenkaan löytynyt moitittavaa. Pakko kuitenkin huomioida, etten ole tutustunut kirjaan lainkaan alkuperäiskielellä enkä siksi pysty vertailemaan niitä täysin - mutta omaan korvaan käännös kuulosti kyllin sujuvalta, ei takkuillut. Ainoastaa englanninkielestä jääneet puhuttelut "Mr" ja "Mrs" särähtivät.

Paikkaa vapaana on turha lähteä rinnastamaan Pottereihin - on sanomattakin selvää, etteivät ne ole vertailukelpoisia. Potterit on suunnattu enemmän nuorelle yleisölle, Paikka vapaana on raadollinen eikä sovikaan aivan nuorimmille. On kuitenkin pakko sanoa, että kaikki Potterit lukeneena minun oli tätä lukiessani vaikeaa ajatella, että kirjailija on todella se yksi ja sama. En vain osannut nähdä Rowlingia kirjoittamassa huumeista, perheväkivallasta, raiskauksesta ja säälimättömästä vallantavoittelusta. Mutta kenties juuri se on merkkinä Rowlingin onnistumisesta. Pidin.

Arvosana: ****