Veronica Rossi - Halki ikiyön

Ekologisen katastrofin kourissa kituva maailma on tullut tiensä päähän. Onko järjen ja kaaoksen rajapinnassa tilaa rakkaudelle?

On kulunut kuukausia siitä, kun Aria ja Perry ovat viimeksi nähneet toisensa. Nyt he ovat jälleen yhdessä, mutta maailma heidän ympärillään ei ole entisensä. Perryn asema vuorovetisten uutena veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen virtuaalimaailmassa suojattua elämää viettäneeseen Ariaan vihan kyllästämä. Pahenevien eetterimyrskejen keskellä selviytymistaistelu on jatkuvaa ja ääriolosuhteet paljastavat ihmisten todellisen luonteen. Tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti.

Risingshadows.fi

Perryn ja Arian yhteinen taival eetterimyrskyjen täyttämässä maailmassa jatkuu! Rakastavaiset ovat vihdoin saaneet toisensa, mutta kuinka pitkäksi aikaa? Perryn on lunastettava uusi asemansa veriherrana myös kansansa silmissä, eikä heimo suhtaudu varauksetta myöskään Ariaan, virtuaalimaailmojen kasvattiin. Ja kun Aria sitten joutuu jättämään kylän matkatessaan yhdessä Roarin kanssa etsimään tietoja Yhä-Sinisestä, heidän ainoasta pelastuksestaan, uhkaa etäisyys koitua Arian ja Perryn siteen kohtaloksi.  

Olen lukenut tämän trilogian avausosan näköjään ennen blogini aloittamista, mutta sanottakoon siitä sen verran, että Paljaan taivaan alla yllätti äärettömän iloisesti. Olen lukenut nyt useampiakin nuorille suunnattuja scifisarjoja, mutta tämä erottuu kyllä muiden joukosta edukseen. Halki ikiyön ei tehnyt tähän poikkeusta.

Rossi on onnistunut luomaan trilogiaansa äärettömän kiinnostavan miljöön. Osa ihmisistä elää suojattua, huoletonta elämää eräänlaisissa kapseleissa, joissa heillä on yhteys virtuaalimaailmoihin, mutta osa väestöstä on jäänyt ulkopuoliseen maailmaan, jossa sinihehkuiset eetterimyrskyt ovat polttaneet suurimman osan elinkelpoisesta alueesta maan tasalle. Eri kokoiset heimot kuitenkin sinnittelevät, eikä enää ole helppoa myöskään kapselien ihmisillä - nyt eetterimyrskyt uhkaavat jo heitäkin.

Osalle ukopuolella asuvista on myös kehittynyt erikoisia kykyjä. Heidän aistinsa ovat tehostuneet: jotkut heistä ovat haistajia, jotkut kuulijoita ja jotkut näkijöitä. Myös tämä tuo juoneen mielenkiintoisia lisäyksiä, eikä tunnu lainkaan väkisinväännetyltä tai siltä, että kirjaan vain olisi pitänyt saada enemmän kaikkea erikoista. Ihan ensimmäisen kirjan alussa muistan ajatelleeni juuri noin, mutta sitten kuitenkin tykästyin kykyihin melko nopeasti.

Myös hahmot ovat kiinnostavia! Erityisesti Roar, Perryn ystävä ja ensimmäisestä kirjastakin tuttu, on kiva, vaikka hahmo saakin tässä ehkä aavistuksen synkempiäkin aspekteja. Cinder taas on omalla tavallaan mielenkiintoinen sivuhahmo, joka tuntuu jääneen edelleen hieman arvoitukseksi. Hänestä olisikin mukava saada tietää lisää. Itse Perry ja Ariakaan eivät aiheuta ärsyynnystä, vaikka minulla on yleensä kamalan kriittinen asenne päähenkilöpareihin, etenkin jos nämä ovat nuoria. :D

Molemmissa kirjoissa esiin on noussut Yhä-Sininen, eräänlainen maa kaukana eetterimyrskyjen ulottumattomista. Siellä ruoho on yhä vihreää ja taivas aina sininen, maa elinvoimaista ja asuinkelvollista. Oletettavasti Yhä-Sininen on trilogian viimeisessä osassa merkittävimmässä roolissa, ainakin näyttää että sinne ollaan kovasti suuntaamassa. Olenkin miettinyt, mahtaako tämä "luvattu maa" osoittautua niin ihanteelliseksi kuin hahmot jaksavat uskoa vai paljastuuko perillä jotakin ikäviä yllätyksiä.

Tämä trilogia kannattaa lukea! Päätösosaa odotellessa!

Arvosana: * * * *

8 kommenttia:

  1. Katselin juuri eilen trilogian ykkösosaa kirjastossa, mutta kansi ei houkutellut niin paljon että olisin vaivautunut lukemaan takakantta eikä kuudes aistini vihjannut että kyseessä olisi dystopiaa :D Millähän todennäköisyydellä tämä keikkuisi vielä siellä nääonhyviäkirjoja-hyllyssä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, ehkä se siellä vielä odottaisi! Kannattaa ehdottomasti kyllä kokeilla, sitten kun ensimmäisen osan käsiinsä saa. :D

      Poista
  2. Oih, joku muukin tykkää tästä! :) Minäkin tartuin ekaan osaan ennakkoluuloisesti ja ihan turhaan, sillä nyt kyseessä on yksi lempisarjoistani. Jälleen kerran voisi heittää ne ennakkoluulot mäkeen ihan suosiolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on kyllä jännä miten etenkin tässä blogia pitäessään on tullut huomattua, miten usein ne ennakkoluulot osoittautuvat vääriksi - ja silti niitä vain jaksaa syntyä. :D No, tuleepa itselle aina pieni näpäytys siitä kun huomaa olleensa väärässä.

      Poista
    2. Joo, minäkin olen monesti mietiskellyt noita ennakkolluloja. Minulla niitä on ihan liikaa. Aina kun olen lukenut kirjan, jota kohtaan olen omannut ennakkoluuloja, olen pitänyt siitä. Sitten lupailen, etten enää epäile mitään kirjaa, ja sama toistuu uudelleen...

      Poista
  3. Eka osa oli aiiiivan ihana <3 Nyt lueskelen tätä kirjaa parhaillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä oli jotenkin tosi edukseen erottuva muista dystopioista. :D En sitten tiedä onko se kokonaisuus vai mikä, mutta kolmatta osaa kyllä innolla odottaen.

      Poista
  4. Minullakin oli omat epäillykseni ensimmäistä osaa kohti, toista kirjaa tiesin jo ajatella odottavaiseen sävyyn. Kolmoisdraama-yritys oli aika turha juonen käänne, mutta muutoin kirja oli lähes yhtä hyvä kuin edellinen osa. (Joskin tiedät varmaan kyllä mikä dramaattinen käänne oli vähän odotettavissa.)

    Ärsyttävä loppu tässä kuitenkin oli: käänsin sivua jatkaakseni lukemista, mutta siellä olikin enää kirjailijan kiitokset. Pöh! :| Pitää odottaa vielä kolmatta osaa, jotta loputkin salaisuudet selviävät. :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita! :)